Viime päivinä on tullut seurattua aktiivisesti sääennusteita. Sekä siksi, että kylmien öiden uhatessa on muistettava illalla käydä peittelemässä kasvarissa tomaatit hellästi harsojen huomaan. Ja siksi, että aurinko on paahtanut tuulen säestyksellä maan koppuraisen kuivaksi.
Koko viikko on ollut täynnä jos jonkinlaista toimintaa. Kasvimaan kastelu jäi väkisinkin perjantaille. Taivas oli tummunut. Muutama pisarakin pilvistä tipahteli. Aamulla katsomani ennusteen mukaan mitään suurempia sateita ei ollut luvassa. Vedin siis letkun alapihalle ja ryhdyin kastelemaan lavakauluksia. Jokainen tippa näytti menneen tarpeeseen. Niin hyötykasvit kuin kesäkukatkin ovat jo lavoissa harsojen alla itäneet ja tarvitsevat jokaisen vesipisaran jaksaakseen kasvaa.
Tarkoitus oli tehdä pihalla muutakin, mutta iltapäiväksi oli sovittu menoa. Kastelusession jälkeen palasin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Istuin tietokoneen ääressä selkä vasten ikkunaa, kun katolta alkoi kuulua melkoinen metakka. Entiseen tiilikattoon verrattuna peltikatto on paljon äänekkäämpi kovalla tuulella ja sateella. Nyt melu oli moninverroin tavallista kovempaa. Käännähdin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Ulkona ukkosti. Ja satoi peukalonpään kokoisia rakeita.
Kiersin talon ikkunasta toiseen ihmettelemässä salamointia ja pihalla pomppivia raepalloja. Maiseman verhosi läpinäkymätön harmaa raekuuro. Ukkonen jyrähteli tasaiseen tahtiin salamoinnin kera.
Pomppimivia rakeita katsellessani toivoin hiljaa mielessäni, etteivät ne hakkaisi kasveja pahasti rikki. Omenapuun kukkien terälehdet ainakin saivat kyytiä. Jos oli käytävät valkoisenaan raepalluroista, oli myös nurmikko valkoisena terälehdistä. Jäi kyllä kuvaamatta, kun en sateessa tohtinut lähteä kameraa ulkoiluttamaan. Enkä sateen päätyttyä ollut kotona.
Kaikki kuvat on otettu ikkunoista. Johan olisin saanut pääni kuhmuille, jos olisin mennyt pihalle kameran kanssa heilumaan. Ja tietenkin myös kastunut läpimäräksi.
Ukkosmyräkkä ei kauaa kestänyt. 15-20 minuuttia kesti aikamoista meteliä ja salamoiden loistetta. Sitten pilvet alkoivat purjehtia pois meidän kylän päältä. Autossa istuessani kuulin uutisista myräkän siirtyvän vauhdilla ensin Espooseen ja sitten toimittajat jo raportoivatkin ukkostavan Pasilassa.
Nopeasti ajatellen voisi tulla mieleen, että olipa tyhmää kastella kasvimaa juuri ennen kunnon ukkosmyräkkää. Kenties niin. Vaan ukkonen ei millään tavoin näkynyt aamun ennusteissa. Sitäpaitsi valmiiksi märkä maa imi varmasti kuivaa maata paremmin ukkossateen. Olin ihan tyytyväinen, koska minä sain kasvimaan kasteltua ja pilvet hoitivat muun puutarhan. Kiitos vaan kovasti.
Iltapäivällä tapasin pikaisesti Repolainen reissaa ja Räpeltää -blogin Repolaiset-pariskunnan. Jollet vielä tiedä, Repolaiset ovat mukana Kapua-tiimissä (linkistä pääset tutustumaan Kapuan toimintaan laajemminkin) keräämässä varoja Malawin tytöille.
Pirjo Repo on uskomattoman idearikas ja taitava askartelija. Hän julkaisee välillä esimerkkejä valmiista töistä blogissaan. Tilasin häneltä läheiseni juhlatapahtumaan kortin. Perjantaina Repolaiset olivat matkalla Maailma kylässä -tapahtumaan Helsingin Suvilahteen ja niinpä kortin toimittaminen minulle sopi oivallisesti samalle matkalle. Sain käsiini kortin, joka täytti toiveeni enemmän kuin hyvin. Samalla saatoin osaltani olla mukana tukemassa Malawin tyttöjä. Ehdottomasti mieleenpainuvaa oli tavata ihastuttava Repolaisten pariskunta.
Nemo ja Loki ovat laittaneet vipinää ja ääntä meidän huusholliin. Kuvassa veljekset ovat päivätorkulla, mutta voin vakuuttaa tällaisen rauhan tyvenen olevan aika väliaikaista. Pojat lähtevät maanantaina omaan kotiinsa. Voimme jälleen rauhallisin mielin avata ovia ja ikkunoita tarvitsematta pelätä, että hoitokatti ottaa luvattomat hatkat.
Kuvassa raakuuron käsittelemä syreeni. Illansuussa se oli jo päässyt kylpemään ajoittaisessa auringonpaisteessa näyttäen hyvinvoivalta.
Mukavaa viikonvaihdetta!
