Tulihan se talvi ja oikein kunnon pakkasen kera. Mittari näyttää juuri nyt -18 astetta, mutta aamulla Juuson kanssa metsässä käydessäni pakkasta oli -22.5. Aika hyytävältä tuntuu, etenkin, kun on ollut niin ylettömän lämmin joulukuu. Lunta ei vielä kovin paljon ole ja eilen sitä hiukan kolatessani välineiksi olisi riittänyt harja ja pieni puhallus. Niin kevyttä juuri satanut lumi oli. Pakkasen on luvattu tästä vielä kiristyvän ja mereltä on kuulemma tulossa lunta enemmänkin.
Päivä on selvästi pidentynyt. Tällaisena aurinkoisena päivänä kirkkaus suorastaan häikäisee. Tosin aurinko paistaa hyvin matalalta ja äsken pihamaalla käydessäni sen valo ei tahtonut varjoisemmissa paikoissa riittää kuvaamiseen.
Päätin tuoda hivenen tammikuista aurinkoa sisälle ja nappasin kuvan naapurin männynlatvoihin osuvasta paisteesta. Taivaskin on kyllä nyt huikaisevan sininen.
Linnuilla on nyt kovat ajat ja niiden ruokkiminen todella tärkeää. Seuraavat kuvat on yhtä lukuunottamatta otettu hiukan ennen joulua.
Linnunruoka-automaatteja on kaupoissa joka lähtöön, mutta käytännössä toiset ovat toisia parempia. Koska meillä ei ole pihapiirissä sellaisia puita, joiden oksat kestäisivät kovin painavaa kuormaa, täytyy linturuoka-automaatitkin valita kevyemmästä päästä.
Syksyllä on keittiön ikkunan näköetäisyydelle pystytetty vanha puinen lintulauta. Sitä on korjattu varsin moneen kertaan ja niinpä en sitä tänä syksynä enää laittanut vanhalle paikalleen.
Viime keväänä asetin mökin nojaamaan kompostia vasten, odottamaan siinä kevätsiivousta. Ei sitä sitten ehditty siivota, eikä muualle siirtää, kun punarinta teki sinne pesän. Syksyn tullen siirsin putsatun mökin Kriikunapolun kupeeseen viettämään loppuelämäänsä. Kenties se tulevanakin keväänä houkuttelee jonkun linnun pesäntekoon.
Näitä metallisia meillä on useampia, sillä niissä linnut eivät pääse likaamaan siemeniä. Tässä versiossa on kyllä aika väljä verkkorakenne, jonka vuoksi siemenet putoavat helpommin maahan. Toisaalta siten myös mustarastaat saavat evästä. Ne tykkäävät ruokailla maassa. Nämä metalliset ovat myös oravien suosiossa, koska ne saavat hyvin otteen tuosta metallirenkaasta ja pystyvät napsimaan verkon lävitse siemeniä.
Nämä kotimaiset muoviautomaatit olen todennut käytön kannalta parhaiksi - tähän mennessä. Niihin mahtuu siemeniä sen verran paljon, ettei ihan joka päivä tarvitse käydä täyttämässä. Vempain on riittävän keveä ohuempaankin oksaan ripustettuna ja katto irtoaa helposti täyttöä varten. Muovisista siemenautomaateista minulla on huonoja kokemuksia, mutta tässä mallissa leveä muoto ja katon "räystäät" tekevät sen ilmavaksi. Siemenet kulkevat hyvin, eivätkä jämähdä homeeseen, kuten joissain kapeissa muoviautomaateissa on tapahtunut.
Toissa talvena virkkasin (Suvikummun Marjan vinkistä ja ohjeella) talipötkylöille juuttinarusta kivan näköisiä verkkopusseja. Eivät vain kestä lintujen käytössä. Etenkin tikat tykkäävät roikkua pitkiäkin aikoja talipötkylää nokkimassa ja muutamassa päivässä verkkopussi on kuvan kaltainen.
Talipötkylää varten taivuttelin metalliverkosta putkilon, jonne tali sujahtaa helposti. Sijoitin häkkyrän etupihan marjakuuseen, johon on hyvä näkymä keittiön ikkunasta. Tikkoja talipötkylässä on parhaimmillaan kaksikin kappaletta, silloin tällöin myös närhiä.
Nämä mustasta metallista valmistetut automaatit ovat mukavan näköisiä, mutta kiinnitysmekanismi ei niissä ole paras mahdollinen. Katto/kansi ruuvataan tuosta nupista auki ja vähitellen kosteus ruostuttaa ruuvin siten, että ajan oloon sen kiinnittäminen muuttuu hankalammaksi. Lisäksi ruuvia varten keskellä on metallilaatta, jonka vuoksi siemenien sihtaaminen automaattiin on hitaampaa.
Tämä metallinen siemenautomaatti on oikeastaan aika kevyt ja mielestäni mukavan näköinen. Siemenet eivät kulje sen sisällä kovinkaan hyvin ja "taloa" täytyy käydä vähän väliä ravistamassa, jotta siemenet laskeutuisivat paremmin.
Kummalliset asiat jäävät joskus harmittamaan mieltä ja tämän siemenautomaatin kohdalla niin kävi. Ostin nimittäin automaatin K-raudasta etsiessäni kaupasta ihan jotain muuta. Kun en sitä muuta sieltä löytänyt, ajoin läheiseen Honkkariin, jossa noita samaisia siemenautomaatteja myytiin viisi euroa halvemmalla. Ihan samoja, tarkistin valmistajan. Viisi euroa ei ole iso raha, mutta kyllä se tuollaisen härpäkkeen hinnassa on minusta aikamoinen ero. Vieläkin vähän harmittaa, että piti härpäke mennä rautakaupasta ostamaan. Yleensä Honkkari on asiassa kuin asiassa edullisempi.
Tuorein hankinta on pieni puinen lintulauta. Se on kauempaa ihan sievän näköinen, mutta jostain syystä linnut eivät juurikaan siihen pyrähdä ruokailemaan. Sen sijainti saattaa olla liian lähellä keittiön ikkunaa. Tosin vieressä on isokokoinen tuija, joka tarjoaa tarvittaessa suojaa linnuille.
Lintujen seuraaminen on mukavaa puuhaa. Etenkin, kun lintulaudalle pyrähtää jokin uusi tuttavuus, tuntuu kuin olisi merkittävämmänkin luonnonilmiön kohdannut. Aiemmin tunsin huonosti tavallisimpiakin pihapiirin lintuja, mutta kummasti niitä seuraamallakin oppii tuntemaan. Apuna keittiön hyllyssä on muutama lintukirja, joita selaamalla syntyy hauskoja tunnistuskeskusteluja Ukkokullan kanssa. Lintuja ruokkiessani ajattelen, että ne ovat puutarhaihmisen ystäviä ja hyötyeläimiä.
Sunnuntaina kävin läpi siemenpussivarastoni ja kirjasin kaikki ylös. Ainakin meikäläisen muisti on sitä sorttia, että helposti unohtuu vanhat kätköt. Eikä ole mikään uusi juttu, että kaupan siemenpussitarjonnan edessä järki kaikkoaa ja kotona sitten huomaa haalineensa sellaisiakin, joita löytyy jo omasta takaa. Seuraavaksi pitääkin ryhtyä pohtimaan tulevan kesän tarpeita.
Oikein leppoisaa loppiaista kaikille!
Paula Ritanen-Närhi
