maanantai 4. heinäkuuta 2022

Tehtyjä ja tekemättömiä

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä


Kummallista tämä ihmiselämä. Toivot jotain ja sen saatuasi ruikutat liiallisuudesta. Kevään koleudessa oli niin helppoa jankuttaa olevansa valon ja lämmön ihminen. Niin olenkin, mutta olen myös tekevä ihminen. Kun aurinko paahtaa päivä toisensa jälkeen korkeissa lukemissa, sammuu tekemisen ilo sitkeimmänkin puutarhaihmisen sielusta. Ei vaan jaksa, vaikka tarvetta ja halua olisi.

Sydäntä särkee katsella puutarhan kuivuutta. Joka aamu katson 10 päivän sääennusteen ja iloitsen yhdestäkin sadepisarasta. Harmikseni ne kuivuvat ennusteista yhtä nopeasti, kuin kuivuisivat matkalla pilvestä janoiseen maahan. Tätäkö meidän kesämme ovat jatkossa? Äärimmäistä kuivuutta tai sitten päivätolkulla jatkuvia rankkasateita? Kaipaan kultaista keskitietä.


Aivan toimettomana en ole ollut. Toki on tullut pyykättyä vuodevaatteita, mattoja ja muita pitkän kuivumisajan vaativia tamineita. Mikä ilo onkaan ripustaa narulle tyynyjä tai paksun sängynpeitteen, kun kaiken saa kuivana ennen iltaa sisälle.

Talon ympäri kulkevat kivituhkakäytävät ovat suorastaan huutaneet kohennusta. Jotenkin katse aina karkaa istutusalueille, joissa tulee nypittyä ylimääräisiä helpommin pois ihan ohikulkiessa. Sen sijaan käytävät vaativat omat työkalunsa ja rupeamansa tullakseen siistityiksi. 

Huoltopiha eli talon autotallipääty on onneksi iltapäivällä suurimmaksi osaksi varjoinen, joten sieltä oli hyvä aloittaa käytäväkunnostus. Heilurihara on tärkein työväline. Sillä saa möyhennettyä kivituhkapintaa, jolloin myös suurin osa rikoista irtoaa. Seuraavaksi kerään irronneita rikkaruohoja rautaharavalla ja aivan viimeiseksi tasoitan pinnan lehtiharavalla. Paikotellen heiluriharaa saa liikutella useaan kertaan parhaan lopputuloksen takaamiseksi.

Huoltopiha putsattuna


Sain huoltopihan putsattua ja siirsin työvälineet jo nurkan taakse seuraavaan kohteeseen. Sielläkin pieni pätkä on jo siistiytynyt, mutta helteessä eteneminen olkoon luvalla hitaampaa.

Yleensä kärrään rikkaruohot alapihan lehtikompostiin. Kivituhkakäytäviltä irtoaa rikkojen mukana runsaasti myös kiviainesta. Siksi keräsin syntyneen moskan tyhjentyneisiin multasäkkeihin, jotka vien myöhemmin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Muuten lehtikomposti täyttyisi tiiviistä aineksesta, jonka muhiminen vie turhan kauan.

Tänä kesänä oli tarkoitus tilata kuorma kivituhkaa, koska haravoinnin ja lumenkolauksen myötä kivituhkapinta hupenee ajan mittaan. Edellisestä pinnan uudistuksesta on jo ties kuinka pitkä aika. Näyttää kuitenkin siltä, että homma siirtyy joko syksyyn tai peräti ensi kevääseen. Katsotaan.

Lemmikit odottavat kitkentää herukoiden kupeessa


En ymmärrä, mihin kaikki aikani hupenee. Monen monta kertaa olen aloittanut rikkaruoho-operaation, mutta edelleen se jumittaa pahasti. Lemmikkien kukinta on ollut ja mennyt, mutta niiden kuivuneita varsia on siellä täällä runsaasti. Herukkapensaissa oli oikein kunnon lemmikkikeskittymä, jonka sinistä kukintaa jaksoin ihailla. Nyt pitäisi käydä nyppimässä lakastuneet varret pois. Tiedän, että tuo paikka on hetkessä siistitty. Kunhan pääsisin sinne saakka. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä kuivuneet lemmikitkin tuovat edes vähän varjoa omilla sijaintipaikoillaan. Vaikka mitäpä hyötyä muutaman lemmikin varjosta on herukkapensaille?

Pioniunikoiden porukka kriikunan alla


Kriikunan alle nousee pioniunikoiden armeija. Osa noista kasvaa komeiksi kukiksi, mutta osa jää minikokoisiksi taimiksi. Joukossa näkyy kasvavan myös rikkaruohoja ja punalehtistä pihakäenkaalia. Paikoin jätän pihakäenkaalin kitkemättä, koska toisinaan se sopii hyvin muiden kasvien seuraksi. Tässä kriikunan alla pikkuiset taimet eivät aiheuta ihastuksen väristyksiä.

Suikeroalpi seikkailee


Hortensiapenkin päädyssä suikeroalpi aikoo tehdä Kriikunapolusta keltaisena kukkivan vihermaton. Ja näyttääpä se vyöryvän myös nurmikolle, mistä ei sinänsä ole harmia. En kuitenkaan halua suikeroalpimattoa Kriikunapolulle, koska alkuun päästyään kasvi juurtuu tehokkaasti, jonka jälkeen avioero siitä on turhan vaikeaa. Tämä työmaa odottaa vielä sopivaa hetkeä, joka ei liene kaukana.

Mehitähdet kurkottelevat

Siirsin toissakesänä Oikearinteestä muutaman mehitähden pikkuisen palluran Kotikiven tyveen. Paikka on kuiva ja paahteinen eli sopiva mehikasville. Hyvin ovat kasvaneet ja aikovat nyt kukkia. Sielläkin näkyy joukossa kaikenlaista pientä rikkaa, joka ei sinne  kuulu. Kiven vasemmalla puolella sijaitsevaan Syyspenkkiin kylvin muutama kesä sitten pallerokiurunkukkaa. Kiva pikkuinen kasvi, joka kukkii sinisenä. Ja siementää niin valtavasti, että taimia nousee jopa toiselta puolelta puutarhaa. Onneksi ne on helppo kitkeä pois luvattomista paikoista.

Janoinen tähtiputki

Voi tätä kuivuuden kurimusta. Pikkupuutarhan tähtiputki Sunningdale Variegated roikottaa surullisen janoisena päätään. Annnoin sen ja Kivipenkin muidenkin kasvien nauttia sunnuntaina sadettimen tarjoamasta kosteudesta. Koko Kivipenkki kaipaa kohennusta ja talveen menehtyneiden jouluruusujen aukkopaikat täydennystä. Apua on tulossa, älkää hätäilkö. Taimia on helpompi kastella purkeissa, kuin maahan istutettuina. Malttia siis.

Makkaripenkin kasveja

Syyskuinen kattoremontti vaati rakennustelineet talon ympärille. Istutuksia on keittiön ja makkarien ikkunoiden alla talon tienpuoleisella sivulla. Leikkasin rakennustelineiden alta kaikki kasvit maan tasalle ja joitakin kaivoin kokonaan pois, koska näiden alueiden uusiminen on ollut pitkään mielessä. Keittiön ikkunan alla oli vuosikausia kasvanut kotkansiivet, jotka kaipasivat uusiutumista nekin. Kaivoin juurakot pois.

Kumpikin alue on varjossa suurimman osan päivästä. Puuvartiset kasvit eivät sovellu, koska katolta tulee talvella lunta ja sitä on myös näille alueille kasattava kulkuväyliltä. Alueille istutetut köynnöshortensiat olin ohjannut penkin keskelle laittamaani pitkittäiseen tukeen ja pidin köynnökset matalina leikkaamalla. Nyt on tarkoitus käyttää köynnöshortensiaa lähinnä maanpeitekasvina.

Lisää makkaripenkin kasveja


Istutin näille alueille varjossa viihtyviä kasveja. Aiemmin olin jo istuttanut kuunliljaa, varjohiippaa, karhunlaukkaa, suikeroesikkoa ja rönsytiarellaa. Kotkansiipi on löytänyt tiensä Makkaripenkkiin ihan itsestään vähän liikaakin. Siitä aion kaivaa osan pois, jotta matalammat kasvit saavat enemmän tilaa. Uusina istutin sormivaleangervoa, valkotäpläimikkää, valkoista pikkusydäntä (jonka taidan sittenkin siirtää vielä pois), kääpiojaloangervoa ja tarhakalliokieloa. Sekä särkyneensydämen, joka sekin viihtyy myös varjossa. 

Seinustalla kasvaa vanha piippuköynnös, jonka leikkasin syksyllä aivan alas. Sieltä se nousee reippaana. Piippuköynnös tarvitsee tuen, se ei omin avuin kiipeile. Nämä seinustan istutusalueet eivät ulotu aivan kiinni seinään. Penkin ja seinän välissä on kapea kivituhka-alue, jota aion ehtiessäni hieman leventää.

Salaatti kukkii

Kasvimaata olen kastellut kesäkukkien ohessa eniten. Vähintään joka toinen päivä, vaikka joka päivä olisi parempi. Salaattia taisin tapani mukaan kylvää liikaa, sillä osa siitä on jo alkanut kukkimaan. Laitoin lavakaulukseen myös kaksi kaupan salaattijuurakkoa syötyämme suurimman osan lehdistä pois. Teen lähes joka aterialle salaatin. Usein isona annoksena, jotta salaattia voi popsia vaikka iltapalaksi. Silti pärjäisimme vähemmälläkin salaattikylvöksellä, mikä pitää varmaan kirjata muistiin tarkemmin ensi vuotta ajatellen.

Kurpitsa matkalla


Kurpitsat ovat lähteneet vaellukselleen. Tämä karkulainen taitaa olla Tom Fox. Kesäkurpitsat pysyvät paremmin laatikossa. Loppukesästä saammekin harrastaa kasvimaalla kurpitsaesteiden yli hyppelyä. Suosin lavakauluksissa kierrätystä eli sama kasvi ei kahta kesää pidempään kasva samassa laatikossa. Kurpitsojen osalta on joka kevät mietittävä, mihin ne sijoittaa, jotta niillä on tilaa luikerrella häiriintymättä ja häiritsemättä.

Ehdin jo murehtia, kukkivatko kurpitsat ollenkaan. Kyllä kukkivat. Ensimmäistä kesäkurpitsaa ei enää pitkään tarvitse odottaa. Hiukan ne ovat tänä kesänä myöhässä, sillä yleensä juhannuspöytään voi jo hakea kesäkurpitsaa omalta kasvimaalta. Nyt niin ei käynyt. 

Clematis Aljonushka

 
Tarhakellokärhö Ajonushka kasvaa alapihan Ruusupenkissä. Viime kesänä päätin siirtää sen, koska kärhö joutui oikealla puolella kasvavan pensasruusu Sävelen pahasti ahdistamaksi. Ison kasvin siirtämisessä on aina riskinsä, mutta joskus on parempi ottaa riski kuin voivotella jotain epämieluisaa juttua päivästä toiseen. Leikkasin kärhön matalaksi, kaivoin isoksi kasvaneen juurakon ylös ja istutin sen saman penkin oikeaan laitaan valmiiksi kaivamaani kuoppaan.

Keväällä jännitin, kuinka kärhö on suhtautunut uuteen istutuspaikkaan. Sieltä se versoi ja nyt siinä on jo muutama nuppu. Aljonushkalta menee vielä aikaa kasvaa entisiin mittoihin, mutta pääasia on sen selviytyminen.

Clematis Aljonushkan irtiotto, penkin takaosa yhä siivoamatta.


Jokunen päivä sitten kävin taivastelemassa Ruusupenkin resuista olomuotoa. Kitkin rikkaruohoja, leikkasin kukkineita tulppaaneja ja napsin pois kuivia lemmikkejä. Yllättäen löysin Aljonushkan entisestä asuinpaikasta tuoreen taimen. Siis  kärhöstä jäi kuitenkin juurenpaloja multaan ja nyt se sitten meinaa jatkossakin kasvaa Sävelen kainalossa.

Laitoin vanhan paikan Aljonushkalle tuen, jotta sen on mukavampi kasvaa maanmyötäisyyden sijasta ylöspäin. Käyn siivoamassa penkin takaosan ja trimmaamassa aidan alustan, kunhan helle vähän hellittää.

Oudon näköinen pionin nuppu


Pionien poksahtelusta jo raportoinkin. Coral Charm on helteen vuoksi kukkimisessaan loppusuoralla. Ehdin jo mainita, että vain toinen Coral Charm kukkii. Vaan löysinpä eilen sen toisenkin Coralin nupun. Samassa penkissä kasvaa myös keltainen pioni Bartzella. Se kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. Kuvassa näkyvän nupun pitäisi kuulua Bartzellalle. Kovin on oudon näköinen, mutta ehkä sieltä vielä keltainen kukka kuoriutuu.

Paeonia l. Mme Emile Debatene


Viime vuoden toukokuussa istutin kaksi Shirley Templen juurakkoa, jotka kumpikin ovat nousseet, mutta eivät tänä kesänä kuki. Syksyllä istutin Liiteristä ostetut ja purkissa kesän viettäneet Alexander Flemmingin ja Mme Emile Debatenen. Kuvan pionin pitäisi olla jälkimmäinen eli Madame Emile Debatene. Netin kuvahaun perusteella istuttamani pioni on jokin muu kuin mainittu rouva. Hän on kaunis ja oikea nimikin ehkä joskus löytyy.

Kultakuoriainen - kamera tarkensi huonosti tuulessa


Puutarhassa touhuaa jos jonkinlaisia ötököitä. Harmillisimpia ovat omenankääriäiset, joita on ensimmäistä kertaa ompuissani oikein kunnolla. Koitin antaa niille lähtökyydin suihkuttamalla letkulla vettä, mutta huonoin tuloksin. Samanlaisia toukkaseittipusseja on myös koristeomena Makamikissa ja Aamuruskossa. Ruusupensaissa on paljon kirvoja, mutta niistä en jaksa kantaa huolta. Kukkivat kuitenkin ja leppäkerttuja näkyy nuppurykelmissä ruokailemassa.

Ötököiden lempeä


Sudenkorentoja näkee iltaisin lentelemässä, jos istumme pergolassa. Ennen juhannusta noustessani autosta oman kylän kaupan parkkiksella, näin pääskysen jahtaavan ilmassa taitavasti surenkorennon näköistä lentävää hyönteistä. Tekivät kaikenlaisia silmukoita ja jyrkkiä käännöksiä, kunnes jahti etääntyi minusta niin kauas, etten enää nähnyt lopputulosta.

Nokkosperhonen jättiverbenassa


Nokkosia kasvaa tontin laidalla ja muutamassa muussakin paikassa vähäisemmässä määrin. Olen suonut nokkosille oman paikan, jotta edesauttaisin mm. nokkosperhosten toukille alun elämään. Ehkä olen onnistunut, kun nokkosperhoset pysähtyvät ruokailemaan jättiverbenan kukalle harva se päivä.

Loki-vanhus pohtii

Sisällä on näillä helteillä muutenkin aika tukalaa, kun lämpö varastoituu talon kiviseiniin. Tytär lähti Islantiin ponivaellukselle ja hänen kissansa ovat meillä hoidossa. Siksi emme voi pitää ovia ja ikkunoita auki. Näin tiiviisti asutulla alueella kissojen vapaana pitäminen ei ole toivottua, emmekä myöskään halua päästää hoitokissoja karkuun. 17-vuotiaista kissaveljeksistä Loki liikkuu vähemmän ja se myös nukkuu enemmän. Sillä on ilmeisesti nivelrikkoa, eikä se koskaan ole ollut veljensä tavoin vilkas.

Nemon kyttäyshetki


Nemo sen sijaan on ollut pienestä pitäen varsinainen adhd-katti. Siinä riittää virtaa, uteliaisuutta ja menoa vähintään kolmen kissan verran. Nemo ymmärtää hyvin, kun sitä kielletään menemästä ruokapöydälle. Se ei vain muista kieltoja viittä sekuntia pidempään. Lokin puolesta ikkunoita voisi hyvin pitää raollaan. Nemo taasen räpsyttää tassullaan pientäkin rakoa niin kauan, että se saa päänsä mahtumaan ulos. Ei siis ikkunoita edes raolleen. Nemo on ollut entisessä elämässään jonkinlainen Houdini, sillä se taikoo itsensä vapaaksi kummallisistakin paikoista. Se on mestari avaamaan ovia päästäkseen haluamiinsa paikkoihin. 

Karvoja kummastakin lähtee tajuttomat määrät. Ne tykkäävät harjaamisesta, joten jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu kunnon kisssankarvasessiot. Karvaa riittää harjaan, kissaan ja kissanhoitajan silmiin ja suuhun.

"Onko viikset hyvin?"


Uusi viikko on alkamassa. Säähän on luvassa viilennystä, joten kenties voimme jatkaa ikkunanpuitteiden maalausurakkaa. Tuuletusikkunat ja ulkopuolen muutamat listat ovat sutimatta. Ihminen ei vaan selviydy +30 asteen paisteessa selvin päin maalaushommissa. Ja maalikin jämähti noissa lukemissa pensseliin.

Täällä toivotaan ja odotetaan puutarhaa kastelevaa ja elvyttävää sadetta.
Mukavaa heinäkuun alkua kaikille!


lauantai 2. heinäkuuta 2022

Pionien poksahtelua

Varjoliljoja on joka paikassa, myös pionien välissä.
 

Helteiden vuoksi pioninuppujen auki poksahtaminen on ollut vain ajan kysymys. Kuolanpionit ja ruusupionit kukkivat jo ennen juhannusta. Samoin Red Charm aloitti juhannusviikolla ja onkin jo loppusuoralla. Kuluneen viikon aikana kaikki muut ovat avautuneet, Sarahit torstaina.

Sarah Bernhardt


Vaaleanpunaiset Sarah Bernhardtit, kirkkaanpunaiset Kar Rosenfeldtit ja valkoiset Maxima Festivat ovat olleet pihassani jo vuosikausia. Ne kukkivat yltäkylläisen runsaana. Vihdoin viime vuosina olen voinut toteuttaa unelmani poimia omia pioneja myös maljakkoon. Ruokakaupassa oli houkutteleva kimppu leikkopioneja, mutta ohitin ne rauhallisin mielin. Aion lauantaiaamuna käydä poimimassa muutaman nuppuisimman pionin sisälle ihasteltavaksi.

Festiva Maxima

Festiva Maxima ehti vanhoista pioneista kukkaan ensimmäisenä. +30 asteen paisteessa nuput aukesivat lähes silmissä. Pelkäsin jo, etten ehdi niitä edes kuvaamaan, kun on ollut niin paljon kaikenlaista hässäkkää. Ehdinpä kuitenkin.

Duchesse de Nemours


Kurgaanissa asustaa kahdenlaisia valkoisia pioneja. Ne olen ostanut Pionien kodista, Taivassalosta. Toisesta olen varma, mutta tästä kuvan pionista en aivan sataprosenttisesti. Mielestäni se on Duchesse de Nemours, mutta voi olla jokin muukin. Jostain syystä nimien kirjaus jäi ostohetkellä vaillinaiseksi, eikä myyntitaimissa kaikissa ollut nimilappuja.

Coral Charm


Coral Charm kuuluu lempipioneihini. Sen väri vaihtuu korallisesta vaaleanpunaisen kautta lähes valkoiseksi kukinnan edistyessä. Allaspenkissä näitä kasvaa kaksi, mutta vain toinen kukkii tänä vuonna. Eikä mitenkään vain vaan onneksi toinen kukkii.

Jan van Leeuwen

Jan van Leeuwen on toinen Pionien kodista ostettu valkoinen pioni. Tämäkin asuu Kurgaanissa. Janin kukasta minulle tulee aina mieleen paistettu kananmuna. Siinä se keltuainen köllöttelee valkuaisen keskellä. Yhtään väheksymättä tämän pionin kauneutta. Kultakuoriaisilla on tapana torkkua Janin keltuaisessa. Nyt ei näkynyt, vaan ehtiipä ne vielä.

Karl Rosenfield

Karl Rosenfield on Sarah Bernhardtin ja Festiva Maximan kera vanhimpia pionejani. Määrällisesti sitä on vähemmän kuin kahta muuta.

Bowl of Beuty


Bowl of Beuty asusti aiemmin yläpihan Allaspenkissä, jossa se ei näyttänyt viihtyvän. Pari vuotta sitten siirsin sen alapihan Ruusupenkkiin. Se osoittautui oikeaksi toimeksi. Tänä kesänä kukkia on runsaasti ja niiden koko on ruokalautasen mittaluokkaa.

Coral Charm


Pikkupuutarhan Kivipenkissä on kasvanut kuolanpionia. Viime helmikuun vesisateissa Kivipenkkiin muodostunut järkyttävä jääkansi tappoi monta kasvia. Ilahduin keväällä nähdessäni pionin nousevan, vaikka siihen ei nuppua tuntunut tulevankaan. 

Pari päivää sitten koin melkoisen yllätyksen huomatessani Kivipenkin pionin kukkivan. Eikä se todellakaan ole kuolanpioni - jotka ovat jo muuallakin kukintansa lopettaneet. Se on Coral Charm, mikä on kerrassaan kummallista. Mylläsin Kivipenkkiä vuosi sitten, mutta kirjanpidostani ei löydy uusien pionien istuttamista Kivipenkkiin. Pengon vanhemmat muistiinpanot jossain välissä. Selitys varmasti löytyy. Sinänsä Coral Charmin kukkiminen Kivipenkissä on iloinen asia.

Hikisten helteiden ja muun hässäkän vuoksi pihatyöt eivät ole edistyneet juuri mihinkään suuntaan. Tärkein eli kasteleminen on tietenkin hoidettu. Perjantai-iltana lämpömittari painui runsaan viikon +30 kummankin puolin keikkuneista lukemista ensi kerran alle +25. Illan suussa taivas vetäytyi pilveen ja muutama tippa vettäkin putosi iholle. Maan kastelemisen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, mutta viileneminen mahdollistaa muunkin kuin reporankana oleilun.

Ai niin, olemme siirtyneet heinäkuuhun. Kukkaisia kesäpäiviä ja mukavaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Kukka jos toinenkin

Paeonia lac. Red Charm - tai sitten joku muu


Huikean korkeiksi kasvaneiden pionien nuput alkavat näillä +30 asteen helteillä poksahdella vauhdikkaasti auki. Ykkössijalle kiri Alexander Fleminginä messuilta ostettu pioni, joka ei todellakaan Alexander ole. Vahvin nimiehdotus on Red Charm, mutta saattaa tämä olla joku muukin.


Paeonia lac. Festiva Maxima

Juhannussunnuntaina pihani vanhemmista pioneista kukintansa aloitti valkoinen Festiva Maxima. Karl Rosenfieldit ja Sarah Bernhardtit tuleva pian perässä. Perinteisesti pionien kukinnan aikaan saapuu kesän rankin sade, mutta toistaiseksi sellaista ei ole 10 päivän ennusteiden näköpiirissä. Tosin tiistaina 5.7. on 30 %:n mahdollisuus ukkossateelle. Katsotaan, kuivuuko ennuste näissä saunaolosuhteissa pelkäksi lupaukseksi.


Idänunikot keikkuivat tapansa mukaan penkissä sinne tänne. Muutamille laitoin jo tukiakin, jotta kulku niiden ohitse helpottui. Valtaosa idänunikoista on keskittynyt kasvamaan ja kukkimaan pionien taakse. Ripottelen vuosittain siemenkodat tyhjiksi penkin etuosaan, jotta pergolassa istuessa olisi helpompi ihastella palluraisia nuppuja ja myöhemmin tietenkin oranssipunaisena palavia kukkia.

Vaal.punainen Papaver or. 'Princess Victoria Louise' ja valkoinen Papaver or. 'Royal Wedding'

Vuosia sitten onnistuneesti siemenestä kasvatetut vaalenpunainen Victoria Louise ja valkoinen Royal Wedding kukkivat tänä vuonna vain muutaman kukan voimin. Sopivat kivasti perhoangervon kainaloon.

Papaver rhoesas 'Amazing Grey- - Silkkiunikko

Silkkiunikko Amazing Greyn siemeniä sain pussillisen blogiystävältä. Esikasvatin tätä unikkoa, jotta sen siemenet eivät jäisi keväällä penkistä nousevien jalkoihin. Tai pahimmassa tapauksessa tulisi kitketyksi rikkaruohoina. Nyt kahdessa paikassa on kasvit valmiina avaamaan nuppunsa. Odotan jännityksellä näkymiä. Uuden kasvin suhteen on aina mahdollisuus, että se onkin jotain muuta, mitä on kuvitellut kasvattaneensa.

Erilaisia ängelmiä innostuin istuttamaan kesällä 2020. Kunkin viereen laitoin nimen kirjattuna puiseen tikkuun. Ja tietenkin istutuspaikat on merkitty myös taulukkoon. Viime kesänä jouduin kuitenkin kaivelemaan jaloängelmien penkissä yhtä jos toistakin. Sen seurauksen osa ängelmistä siirtyi hivenen ja samassa yhteydessä nimilaput menivät sekaisin. Olen onnellisesti pihalla näiden virallisista nimistä. En siis laita näihin kuviin nimiä, jotta en anna väärää tietoa tai sotke ajatuksianne.


Samassa penkissä pitäisi kasvaa jaloängelmä Eliniä ja Albumia sekä lilakukkaista Hewitt's Doublea. Olen istuttanut myös valkoista Nimbus White -lehtoängelmää (thalictrum aquilefigolium) ja keijuängelmää (thalictrum rochebrunianum). Myös amurinängelmää (thalictrum contortum) olen samana kesänä istuttanut, mutta siitä ei näy vilaustakaan.

Akileijojen nimien suhteen olen enemmän sekaisin kuin ikinä ennen. Eniten ympäri puutarhaa kukkii vaaleanpunalila-kukkaista, vaikka olen kaivanut ja kitkenyt sitä runsaasti poiskin. Parhaiten oman muotonsa ja värinsä ovat pitäneet mummonmyssyksi kutsuttu vaaleanpunainen Petticoat Pink ja sen sininen versio. Myös sininen Nora Barlow pitää hyvin pintansa.

Campanula patula - Harakankello

Vältin herukkapensaiden välien tehokasta kitkemistä, koska viime kesänä siellä kasvoi harakankelloja. Ei näy siellä harakankelloja, ainakaan vielä. Sen sijaan kottikärrysolaamme, rajanaapurin autokatoksen tukipuiden tyveen ilmestyi ihan huomaamatta sinisenä kukkivia harakankelloja. Hyvä, että huomasin. Tarkoitus oli trimmata siimaleikkurilla valtoimenaan kasvavia voikukkia ja siinä samassa nämä söpöt kukat olisivat olleet mennyt muisto. 

Syringa x prestoniae 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat lopettaneet kukintansa. Rajanaapurin jättikokoisen korallikanukan katveessa kasvava, 2014 istuttamani isabellansyreeni James MacFarlane on sekin helteen vuoksi jo loppusuoralla. Tänä vuonna kukkia oli entistä enemmän.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka


Puutarha Tahvosten retkeltä 2019 ostettu keijunkukka Hans kukkii runsaana ja kauniina. Tästä kasvista tykkään valtavasti. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ehdotuksesta jaoin kasvin vuosi sitten kahtia, mutta istutin ne edelleen melko lähelle toisiaan. Seuraavan jaon yhteydessä voisin monistaa kasvia muuallekin. Tai sitten vain marssia kauppaan ostamaan uusia taimia. Hansia tosin tapaa harvemmin puutarhamyymälöissä.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanot ovat tänä kesänä aivan villejä. Niitä putkahtelee Vasenrinteessä siellä täällä. Yksi löytyi jopa porrasaskelmien välistä, josta kaivoin sen purkkiin jollekin annettavaksi.

Sain oranssikeltanon ikäpäiviä sitten erään tutun rivitalopihalta. Hän kutsui tätä lapinvuokoksi, joka se ei todellakaan ole. Istutin oranssikeltanot aluksi yläphan Syreenipenkkiin, jossa niitä kasvaa edelleen. Myöhemmin siirsin muutaman taimen Vasenrinteeseen. Tämä kukka jakaa selvästi mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Minusta se sopii hyvin Vasenrinteeseen, joka paahteisena ja kuivana paikkana vaatii sitkeyttä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi kera hopeahärkin

Kurjenpolvet eivät tykänneet talvesta minun pihallani. Moni niistä joko katosi kokonaan tai on herännyt surkeina ruipeloina. Jopa helpoksi kokemani kyläkurjenpolvi on paikoin huonossa hapessa. Idänkurjenpolvi Baby Blue (Geranium himalayense 'Baby Blue') on vetristynyt mukavasti, mikä ilahduttaa. Myös peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense) on osoittautunut varsin kestäväksi ja nimensä mukaisesti peittäväksi.

Verikurjepolveen ei taida tehota talvi tai kuivuus tai mikään muukaan. Olen jakanut sitä moneen paikkaan sillä seurauksella, että se rehottaa kaikkialla valtoimenaan. Vasenrinteessä verikurjenpolvi alkoi kukkia sen verran ajoissa, että se ehti kimppaan hopeahärkin kanssa. 


Oikearinteen mehitähdistä tykkään myös paljon. Keväiset sipulikukat kukkivat mehitähtien lomassa ja päällä niin ahkerasti, että pelkäsin niistä olevan jo haittaa mehitähdille. Ahomansikalla on myös jokin kumma vimma lähettää sateliittejaan ihan mehitähtien viereen. Kitken ne pois, samoin ylempää vyöryvää maksaruohoa ja ilman muuta rikkaruohotkin. Haluan mehitähtien valtakunnan pysyvän niiden omana alueena. Ahomansikoilla on tilaa vaikka herukkapensaiden lomassa.


Ehkä helle on jo pehmittänyt pääni tai en vain muuten tunne rajojani. Kun kerran ohjeissa sanotaan, että vuorimäntyjen vuosikasvu on typistettävä juhannukseen mennessä, ryhdyin kirjaimellisesti toimeen. En sentään juhannusaattona, mutta juhannuspäivänä ja sunnuntaina. Tylyä hommaa viileälläkin säällä. Ja vielä tylympää +30 asteen helteessä. Kun korkeimmalle vuorimännylle on kertynyt korkeutta tuplasti meikäläisen mitta, tarvittiin A-tikkaat ja erilaisia teleskooppivempaimia. 

Yhä edelleen muutama vuorimäntypallura on tuolla kasvuston taustapuolella typistämättä. En vain jaksanut, eikä muutenkaan houkutellut huitoa saksien kanssa irtoavien neulasten tarttuessa hikiseen ihoon. Mikä ihme esti minua aloittamasta hommaa vaikka viikkoa paria aiemmin? Ensi vuodeksi on laitettava kännykkään kovalla äänellä kilkattava muistutus, että tämäkin työ tulee sijoitettua inhimmillisempään ajankohtaan. 

Vuorimännyn typistystä ei kannata unohtaa. Tietämättömyyttäni en alkuvuosina typistänyt meidän vuorimäntyjä. Siksi olen kaivanut muutaman onnettoman rohjakkeen kokonaan pois. Myös kuvassa näkyvän kasvuston vanhimmat osat olisivat huomattavasti kauniimpia, jos olisin aloittanut typistyksen ajoissa.


Sain vihdoin myös nokkoskäytteen muhimaan. Tosin liemessä on nokkosen lisäksi myös rohtoraunioyrttiä, joka sopii hyvin käytteeksi sekin. Kasvit saavat liota vedessä runsaan viikon verran, jonka jälkeen siivilöin liemen toiseen astiaan. Minulla on tähän tarkoitukseen säästössä pari tuulilasinpesunestekanisteria, jotka olen pessyt ja huuhdellut huolelliesti. Nokkoskäyte on erinomaista lannoitetta ja sitä voi  käyttää myös tuholaisten torjuntaan. Laimennettuna kummassakin tapauksessa.

Liemi haisee ihan hirvittävän pahalle, joten siivilöinti ja purkitusvaiheessa kannattaa varata pyykkipoika nenää varten. Tässä tapauksessa ainakin on hyötyä hajuaistittomuudesta.


Naapurin Mamiksesta on tullut vakiovieraamme. Se kiertää kanssani puutarhassa, ilmestyy milloin minkäkin puskan takaa pyörimään kintuissani rapsutuksia kerjäten. Pihaoven ollessa auki Mamis tekee sisällä tupatarkastuksia ja juttelee meille mennen tullen.

Juhannusaattona Mamis pyörähteli kivituhkassa meidän istuessa iltaa pergolassa. Keskiviikkona meille saapuu tyttären kissaveljekset hoitoon, kun tytär lähtee Islantiin ponivaellukselle. Ainakin Nemon kanssa aion mennä pihalle, jos vain saan sen suostumaan Juuson vanhoihin valjaisiin. On sitä ulkoilutettu valjaissa ennenkin, joten uskon homman toimivan. Lokia vaivaa nivelrikko, eikä se todennäköisesti ole Nemon lailla innokas pihakierroksiin. Toki kokeilen, jos Loki haluaa.


Ilta koittaa, joten seuraava toimenpide onkin kasvimaan ja kesäkukkien kastelu. Sitä työtä saakin nyt tehdä, jotta kasvit eivät aivan näänny. Muutama pari viikkoa sitten istutettu esikko on hätää kärsimässä, vaikka kastelen niitäkin säännöllisesti. Muut saavat sinnitellä seuraaviin sateisiin saakka.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Mukavaa alkavaa heinäkuuta kaikille. Pysykää uidessane pinnalla ja huolehtikaa juomisestä näillä helteillä!