No niin, tänään se sitten viimein tuli. Iltapäivällä maahan satoi lunta. Olin aamupäivällä autolla liikenteessä ja keli oli varsin viheliäinen. Lämpötila vaihteli nollan molemmin puolin eli välillä mittari oli miinuksella välillä plussalla. Tien pinta lienee ollut lähempänä sitä miinusta. Kotoa lähtiessäni aurinko pääsi hivenen kurkistamaan pilvenlonkareiden takaa, mutta jo ennen Espoon rajaa taivaalta tuli vuoroin vettä, rakeita ja räntää. Autoletka älysi sentään hiljentää, sillä asfaltti kiilsi siihen jäätyneestä vedestä. Paluumatkalla sama sääilmiö toistui, joskin vielä rankempana. Pissapojasta loppui vesi ja lisäksi ajoin kuorma-auton takana. Tuulilasiini roiskui rapaista vettä edellä ajavasta autosta ja taivaalta sitä jäätyneen veden ja rakeiden sotkua. Puoli kolmen aikaan taivaan täytti taas tummanpuhuvat pilvivuoret, jotka sitten satoivat maahan alkuun räntänä ja myöhemmin ihan oikeana lumena. Käydessäni tuossa kuuden aikaan sytyttelemässä pihalla lyhtyihin kynttilöitä, oli maassa viitisen senttiä märkää lunta. Siis ihan oikeaa lunta. Täytyy pian hakea lumilapio ja kola kellarista varaston oven kupeeseen. Sillä toimenpiteellä on joskus lunta poistava vaikutus. Vähän samaan tapaan kuin sateenvarjolla. Jos raahaat mukanasi sateenvarjoa, harvemmin sataa ja päin vastoin.
Tämä syksy on mennyt jotenkin ihan liian nopeasti. Joulu on aivan ovella, enkä ole siihen vielä kunnolla kerinnyt isompia ajatuksia uhraamaan. Joulukortit on tehty ja kohta postiin vietykin, mutta kaikki muu. Mikä muu. Piparitkin on tietysti leivottu, vaan silti on sellainen tunne, ettei mitään valmisteluja ole tehtynä. Ei edes aloitettuna. Toki jo sovimme, ettei mitään isoja lahjoja perheen kesken osteta. Pari pienempää lasta on tuttavapiirissä ja heidän pukinuskoaan ei sentään tohdi musertaa. Onkohan tämä tunne jouluun valmistautumattomuudesta esimakua aikuisten joulusta, joka ei oikeastaan ole joulu laisinkaan. Ehkä joulu mielessäni on enemmän lasten juhlaa. Odotusta ja jännitystä. Lasten pitkää piinaa aikuisten hössöttäessä ruokiensa ja järjestelyjensä kanssa. Lehdet ovat viikkokaupalla suitsuttaneet joulun rauhaa, köllöttämistä lahjakirjan kanssa lämpimään torkkupeittoon kietoutuneena sohvan nurkassa kynttilöiden loistaessa ja kuusen tuoksuessa. Lomaa ja sukulaisten tapaamista. Tänä vuonna jouluaatto on lauantaina. Töissä käyvillä ihmisillä on siis joulunjälkeinen maanantai vapaata, elleivät ole jättäneet muita lomapäiviä joulunaikaan käytettäviksi. Likimain tavallinen viikonloppu, mutta ylenmäärin enemmän tekemistä ja touhuamista. Näin aikuisen näkökulmasta en kyllä ymmärrä, miten jouluna päivät olisivat sen pidempiä, että silloin voisi viettää pitkiä rauhallisia hetkiä lukuisten sukulaisten kanssa. Puhumattakaan niistä ihanista torkkupeitto-lahjakirja-sohvannurkka -hetkistä. Kyllä se joulun pitkä ja lokoisa rauha tulee jostain lapsuudesta. Silloin joulussa oli lukuisia todella pitkiä hetkiä, jolloin tuntui, ettei aika kulu mitenkään. Ettei kellon viisarit liiku senttiäkään. Ehkä se sama ajattomuuden illuusio on painunut meihin syvälle ja aikuisena yritämme tavoittaa jotain samaa vaikkapa sitten lehtien sivuilta.
Tässä päivänä eräänä pullotin vihdoin valmiin aronialiköörini. Etsin kaupoista ja kirppareilta sopivia pieniä pulloja, jotta voisin antaa likööriä läheisilleni lahjaksi, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta sain eräältä ystävältäni muutaman minikokoisen viinipullon ja sitten sorruin ostamaan lahjatavaraliikkeestä karahvipullon, joka on kyllä aikamoisen kaunis. Etiketitkin olen jo kirjoittanut, mutten tulostanut. Piti etsiä jostain vähän erilaisempaa tarramateriaalia, mutta enpä ole muistanut. Tässä jonain päivänä ryhdyn taas vekslaamaan tämän tietokoneen kanssa saadakseni aikaan tavallista nätimmät tarrat - tai sitten en.
Pullottaessani
likööriäni tietenkin suoritin esimaistelun ja hyvää on. Ensi vuonna
täytyy tuplata satsi ja tehdä kenties osan juomasta vaikka
mustaherukasta.
Mahdollisesti olen jo tuon aronialiköörireseptin kaikille antanut, mutta mainitaan se nyt vielä uudelleen:
1 kilo hienoa sokeria
1 litra kirkasta viinaa
1 kilo marjoja (aronia, herukka tms.)
Aineet laitetaan sopivan kokoiseen purkkiin,
jossa niitä sekoitellaan silloin tällöin.
Likööri saa tekeentyä kaksi kuukautta,
jonka jälkeen se siivilöidään ja pullotetaan.
Herkullista!
Huomenna on itsenäisyyspäivä ja taidan viettää sen täydellisesti laiskotellen. Tänään piti mennä pihalle keräämään viikolla myrskytuulien alas tuomia koivunoksia, mutta mitäpä kiirettä niillä on tuolla lumen alla. En kyllä usko, että tämä lumi vielä maahan pysyvästi jää, joten sieltähän nuo risut myöhemmin löytää. Ehkä olisin taivutellut niistä jonkinsortin koristeita. Tiedä häntä.
