Välillä sataa silkkaa vettä, välillä alijäähtynyttä vettä ja välillä taasen valtaisia tiskirättejä. Mittari on muutaman asteen plussan puolella ja puut huojuvat navakassa tuulessa. Taisi täällä etelärannikolla varsinainen talvi jäädä kokonaan välistä, vaikka lunta onkin satanut melko runsaasti.
Sateiden ja lämmön johdosta yläpihan hiekkakäytävät alkavat hissukseen paljastua. Sen verran tämä kausi on hankalaa, että öisin käytäville sulanut lumi jäätyy ja aamulehden hakuun sisältyy aina jännitystä; kaadunko liukkaalla pihalla vai pysynkö pystyssä?
Jos sulaminen jatkuu tätä vauhtia, kohta on käsillä ne ajat, jolloin kevään edistäminen on ajankohtaista. Silloin meikäläinen kulkee lapion ja muiden työvälineiden kanssa pitkin pihaa levittämässä lunta kasoista laajemmalle sulamisen nopeuttamiseksi. Varjoisista paikoista täytyy eritoten käydä naputtamassa kovan lumen pintaa, jotta kasat haurastuisivat vikkelämmin.
Terassilla on vielä lunta ja jäätä, vaikka sitä on aika ajoin käyty tyhjentämässä. Muutama aurinkoinen päivä saisi tumman puun hehkumaan lämpöä ja loputkin lumet kaikkoaisivat.
Puutarhasta alkaa vähitellen paljastua sinne talven ajaksi kätkeytyneitä paikkoja. Jokainen päivä on uuden löytämistä.
Tuuliset säät ovat pudottaneet havujen neulasia ja puiden kaarnaa hangelle. Tätä aikaa ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua kovin puhtoiseksi.
Yläpihan käytäviltä kolattu lumi kasaantuu aina talven mittaan alapihalle johtaviin portaisiin. Alapihalle kun ei juurikaan talvella ole asiaa, sinne sopii työntää lumet säilöön ja siellä niillä on tilaa rauhassa sulaa. Aurinkoisesta paikasta huolimatta tässä on usein kevään viimeiset lumet pihallamme, sillä kolattu lumi on tiivistynyt tiukkaan ja sen sulaminen kestää kauan. Kutsumme tätä paikkaa talvisin lentokentäksi, sillä runsaslumisina talvina yläpihalle tulee ikäänkuin jatke, joka laajenee ja laajenee sen myötä, miten paljon sinne joudutaan lunta kolaamaan. Nyt paikka ei näytä laisinkaan siltä, että sinne voisi edes kuviteltuja lentokoneita laskeutua. Vesisateet ovat syövyttäneet lumen muhkuraiseksi.
Vielä pari viikkoa sitten kasvihuoneen oven edessä oli lunta niin paljon, ettei ovea voinut avata. Polku kasvihuoneelle ei ole syntynyt siksi, että kasvarissa pitäisi talvellakin käydä. Ei, Juuso haluaa mitata tonttiaan talvellakin, eikä sille tahdo mitkään rajat riittää. Emme jätä sitä pimeinä talvi-iltoina yksin ulos, vaan sitä ulkoilutetaan pitkin pihaa, kuin koiraa konsanaan. Eikä Juuso kyllä kylmällä ulkona erityisemmin viihdykään. Eikä märällä, kuten nämä viime päivien ilmat.
Vaikka ulkona on märkää ja harmaata, se ei harmita laisinkaan. Koko ajan on ihanan odottavainen olo. Kevät etenee ja pian pääsee jo tutkailemaan, mitä mistäkin kohtaa pihaa pilkistää. Vielä tulee kylmiä päiviä, pakkastakin todennäköisesti. Sellaista se on joka kevät, mutta päivät pitenevät, valo lisääntyy ja lumi sulaa. Tämä se vasta on elämää!
Mukavaa sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa kaikille!
