Keskiviikkoaamuna kipaisin alapihalle avaamaan kasvihuoneen ovea. Portaita laskeutuessani ympärillä lehahti lukuisten perhosten joukko. Äkkisilmäyksellä ajattelin gammayökkösten jälleen kokoontuneen puutarhaamme. Tarkemmin katsoessa kyseessä ei ollutkaan gammayökköset, vaan isommat perhoset. En ole perhosasiantuntija, mutta eikö tuo ole ohdakeperhonen. Haalea sellainen. Perhoskirjan mukaan ohdakeperhonen haalenee vanhemmiten.
Maagista oli perhosten paljous. Portailta lentoon lähti iso joukko ja syreeneissä niitä lenteli kukasta kukkaan kymmenittäin. Aurinko paistoi heti aamusta lämpimästi unkarinsyreeneihin, jossa perhosia oli eniten. Välillä osa niistä laskeutui aroniapensaiden kukille ja kuvassa oleva levähti jalopähkämön lehdellä. Kuvaaminen oli hankalaa, sillä kamerani objektiivi ei kovin pitkälle zoomaa.
Enpä samanlaista perhosten määrää kerralla ole millloinkaan nähnyt. Tunnelma oli intensiivinen ja minun oli vaikea lopettaa perhosten katselemista ja lähteä päivän tehtäviin. Melkein kuin olisin viettänyt aamun David Attenboroughin luonto-ohjelmassa. Huikeaa!
Lempeää kesäpäivää kaikille!
