Surullisia uutisia kauniissa keväässä

Kauniimpia kevätpäiviä tuskin voisi toivoa. Auringon paistaessa lämpöä riittää milteipä kesän mitalla. Aina välissä on ollut pilvisempää ja muutama sadekuurokin on ropissut. Lämpö on saanut luonnon vihertämään ja mullasta nousee kaikkialla kauan odotettuja ihanuuksia. Välillä pitää ihan hieraista silmiään ymmärtääkseen, ettei todellakaan ole enää kylmää ja lumista. Miten voikaan luonto saada ihmisen onnelliseksi!

Keskiviikkona äidin pitkään jatkuneille sairaalajuoksuille ja tutkimuksille saatiin sitten selitys. Häneltä löytyi kohdunkaulansyöpä. Maanantaina menemme jälleen sairaalaan ja toivon mukaan silloin selviää asian tiimoilta vähän enemmän. Leikkaus tehdään kuukauden sisällä, mutta mitä sitten? Sädehoitoa, solumyrkkyjä? Äidin sydänläppäleikkauksesta on vasta puoli vuotta, miten hän jaksaa uuden leikkauksen? Kysymyksiä, kysymyksiä. Ja aika tavalla epätoivoa.

Suruista ja murheista huolimatta elämä jatkuu, eikä epätoivossa pyöriskelemisestä ole mitään hyötyä. Sen verran olen ollut alamaissa, etten ole jaksanut kommentoida blogeja, en kovin paljon niitä edes lukea. Enkä päivittää omaakaan blogia. Tämän päivityksen kuvat ovat viime maanantailta ja tässä vaiheessa muutoksia tapahtuu puutarhassa päivittäin. Toki olen kiertänyt katsomassa, mitä missäkin pihan kolkassa kulloinkin mullasta nousee, mutta kameraa en ole mukaani ottanut. 

Tiistaisella kauppareissulla mukaan tarttui muutama taimikin. Löysin Puutarhanikkareilta etsimäni Valamon ruusun ja sen kaveriksi ostin ranskanruusu Rosa Mundin. Vasempaan rinteeseen ajattelin laittaa pari Lamohietakirsikkaa. Myymälässä oli tarjouksessa muhkean näköisiä kivikkokasveja ja niinpä sitten ostin pari Ketoneilikkaa, kaksi valkoista Patjarikkoa sekä yhden punaisen Patjarikon ja yhden Kattomehitähden. Kassin täytteeksi tuli myös kaksi sinistä Tarharistikkiä. Ja vaikka olen pyhästi päättänyt tänä keväänä miettiä etukäteen kasvihankintojani, tuli taas pari heräteostosta eli rhodot ´Nova Zembia´ ja ´Cunningham´s White´.

Taimikaupassa muistin, että piti etsiä myös sopivan mittaiset kukkalaatikot uusiin kehikoihin ja poikkesin läheisessä Honkkarin liikkeessä. Voi, miten taas suretti rullakot täynnänsä paljaan taivaan alla auringon paisteessa kuivuvia kesäkukkia. Eivät olleet ilmeisesti nähneet vettä vähään aikaan ja osassa lehdet olivat jo ihan ruskeita. Eihän niitä puolikuolleitakaan enää kukaan osta, etenkään, kun niistä pitäisi maksaa normaali hinta. Myös erilaiset havut, rhodot, köynnökset ja perennat oli tiiviisti tungettuina rullakoihin, mutta onneksi hieman varjoisemmassa paikassa. Kenties ne selviävät vähän pidempään ilman kunnon kastelua. Päätinpä kuitenkin ostaa muutaman edullisin orvokin olopihan terassin laatikoihin piristämään vielä melko paljaan näköistä maisemaa.

Huomenna menemme koko perheen voimalla yhdessä syömään ja otamme mukaan minun vanhempani ja Ukkokullan äidin. Näin jää sunnuntainen äitienpäivä itse kullakin muihin kahvitteluihin. Lapsia ja lapsenlapsia ja muita äitienpäivän vierailijoita kun on näillä meidänkin äideillä niin monia, että juhlimista riittää kahdellekin päivälle. Ehkä minä pureudun äitienpäivän ratoksi oman puutarhan kaivutehtäviin.

 Itse luonto osallistuu äidin juhlintaan.
Vuokot kukkii, toukokuu antaa kauneintaan.