Muutama yö sitten näin unta, jossa saavuin pihalta terassin kautta sisälle ja ihmettelin, että kuinkas tuoksuköynnöskuusama ei ole kukkinut laisinkaan. Tai sitten se on kukkinut niin, etten ole edes huomannut ja kesä oli jo kääntymässä syksyksi. Seuraavana päivänä muistin unen ja oli pakko oitis mennä tarkastamaan köynnöskuusaman tilanne. Ei ollut kukkinut, mutta kukkisi kyllä aivan pian. Tänään tarkastin kuusamani uudelleen ja huomasin nuppujen vähitellen avautuvan. Tiedossa on siis terassille ihania tuoksuja.
Myös syreenit ovat vihdoin avanneet kukkansa ja aina ohi kulkiessa on pakko työntää nenä tuollaiseen lilaan rykelmään.
Lemmikit alkavat vähitellen lopetella. Kylläpä ne ovatkin viime päivinä kukkineet villinä sinisenä merenä. Kuihtuessaan lemmikit alkavat kaatuilla sinne tänne ja vähitellen penkissä on ruskeankuivia pöheikköjä. Siinä vaiheessa nappaan kuivasta tuppaasta ronskisti kouralla kiinni ja kiikutan kompostiin. Kummasti ne taas seuraavana keväänä kukkapenkistä nousevat. Vaikka en sitä lemmikeistä syntynyttä kompostimultaa samaan penkkiin lapioisikaan.
Juuri nyt, istuessani tässä tietokoneen äärellä, kuulen avoimesta pihaovesta peipposen livertävän niin ihanasti. Kyllä se on nyt kesä. Tuntuupa hyvältä.
Mukavia kesäpäiviä ja peipposen laulua kaikille!
