Kävin eilen Lohjalla, perinteisillä Menneen ajan joulumarkkinoilla. Markkina-alueelle saapuessani kello oli jo reilusti yli kahden, mutta väkeä oli edelleen runsaasti paikalla. Kuvaaminen ilman mukaan sattuvia katselijoita oli aika vaikeaa, joten yksityiskohtaisia esinekuvia tuli varsin vähän. Loppua kohti valon määrä väheni totaalisesti, vaikka ihan pienen hetken ajan jopa aurinko pilkahti pilvien lomasta.
Minun piti käydä lähemmin tutkimassa, mitä olivat nuo pari lehtipuuta, jotka edelleen hehkuivat punaisina. Etenkin auringon säteiden lehtiin osuessa. Unohdin, mutta olisivatko olleet tammia?
Näillä Lohjan joulumarkkinoilla mukavinta on kojujen ja myyjien ulkoasut, joihin on panostettu huolella. Paikalta puuttuu muovi ja metrilaku tyystin.
Eniten myynnissä oli tietenkin kaikenlaista käsityötä sukista hattuihin, joulukortteja ja -koristeita, kransseja, keramiikkaa, koruja ja tietenkin monenmoista syötävää leipomuksista liha- ja kalatuotteisiin.
Tässä kojussa myytiin Kristiina Keramiikan (Visuvesi) taidokkaita keramiikkalyhtyjä ja muita tuotteita. Vaikka ei erilaisilla markkinoilla mitään ostaisikaan, voi aina pyytää yhteystiedot ja palata valmistajan kanssa asiaan myöhemmin. Elämä jatkuu joulun jälkeenkin ja hyvät lahjaideat ovat aina tarpeen.
Juttelin muutamien myyjien kanssa, ja kuulin, etteivät joulukoristeet oikein käyneet kaupaksi. Talouden kireys näkyy mm. siinä, että ihmiset ostavat enemmän hyödyllistä tavaraa, kuin pelkkiä koristeita.
Tuollakin kurkkii jokunen keppihevonen.
Villasukkia oli todella monessa kojussa niin näillä kuin muillakin joulumarkkinoilla, joilla olen käynyt. Enimmäkseen näkyi tavanomaisia perusvärejä raidoilla höystettynä. Joko erikoisemmat kirjoneuleiset olivat jo tässä vaiheessa käyneet kaupaksi tai sitten sukkamyynnissä luotetaan perinteiseen.
Keppihevosia oli monessa kojussa. Osa oli tuunattu vanhoista sukista ja jääkiekkomailoista, osa oli alusta lähtien suunniteltu ja ommeltu.
Lohjan Pyhän Laurin kirkon on Suomen kolmanneksi vanhin harmaakivikirkko ja sen vanhimmat osat ajoittuvat 1400 luvulle. Joulumarkkinat levittäytyvät kirkon vierustalle, joten niille on helppo suunnistaa oudoimmankin kulkijan.
Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat pystytettiin tänä vuonna 20. kerran, joten niillä alkaa olla jo melko pitkä perinne.
Pois lähtiessäni pysähdyin katselemaan patsasta, jolla on aika hauska ilme. Googlettamalla löytyi tiedotkin eli Laurentius-salin edustalla on Veikko Haukkavaaran romurautaveistos, Kaverukset, vuodelta 1987.
Kotimatkalle lähtiessäni taivaalla näkyi vielä laskevan auringon kajastus.
Ensi viikolla onkin sitten joulu, mutta vielä ehtii hyvin tehdä kaikenlaista. Tai olla tekemättä. Mukavaa viikkoa kaikille!
