Joulukortit on kyhätty kokoon, kuoret nuoltu kiinni ja tarramerkit taputeltu paikalleen. Enää puuttuu korttipinon kiikutus postilaatikkoon. Tältä päivältä se jää, sillä ehtiipä ne lähteä ensi viikollakin. Ristipistojen käyttäminen joulukorteissa on mukavaa, mutta kun lähetän aika paljon kortteja, en oikein ehdi tehdä niin paljon yksilöllisiä kuvia. Niinpä sitten päädyin tälläkin kertaa pistelemään runsaan määrän noita sydämiä. Käsitöitä liukuhihnamentaliteetilla.
Ulkona on pari astetta pakkasta ja hento valkeus maan pinnalla. Huomiseksihan on lupailtu jopa 15 sentin lumikerrosta. Saas nähdä. Oikeastaan lumipeite saisi jo vähitellen tullakin, koska valkeus on huomattavasti parempi kuin tiellä roiskuva rapa. Iltapäivällä oli hieman omituinen ilma, sillä ajoittain taivas oli harmaan pilvimassan peitossa ja pyrytti hetkittäin miltei vaakatasossa. Eipä aikaakaan, kun aurinko taas paistoi, eikä pyrystä tietoakaan. Tosin tuuli oli aika navakkaa ja suunta jostain pohjoisen puolesta. Kylmää oli.
Juusoa harmitti, kun mamma vain kulki kameran kanssa pihamaalla, eikä suostunut viemään palelevaa kissaansa sisälle lämmittelemään. Ai, että noita polkuanturoita pistelee, eikä auta, vaikka kuinka niitä nuolisi.
Eilispäiväksi luvattiin useita lämpöasteita ja vesisadetta, mutta sellaista ei kyllä täällä nähty. Taisi pysytellä nippa nappa pakkasella koko päivän ja välillä aurinkokin pilkisteli pilvien takaa. Kura lensi maantiellä, lienevät ajaneet sinne suolaa.
Olen aina haaveillut jouluisesta ovikranssista, jossa olisi valot. Sähköjohdon sijoitusongelmien vuoksi se ei ole meillä ollut mahdollista, mutta parin vuoden aikana kauppoihin ilmestyneet paristokäyttöiset jouluvalot mahdollistavat valaistun ovikranssin. Pohjana käytin keväällä kaadetun koivun oksia, joista muotoilin kranssin. Sen ympäri kiersin helmikoristeisen valosarjan, joka toimii kolmella sormiparistolla. Kiersin tuo punaisen silkkinauhan osittain siksi, että saisin kranssiin väriä, osittain myös siksi, että valosarja pysyisi paremmin paikallaan ja peittyisi roikkuvien nauhojen taakse. Kotelo on sen verran painava, etten saanut sitä oikein mitenkään pysymään kranssin takana piilossa. Tuossa valosarjassa on lisäksi ajastustoiminto eli ajastuksella se palaa kuusi tuntia ja sammuu sitten 18 tunniksi. Kätevää ja pimeässä kivan näköinen.
Halusin itsenäisyyspäivän viikonlopuksi jonkun joulukukkasen. Laitoin isoon astiaan kaksi pientä, kaksilatvaista joulutähteä ja niiden taakse pienen sypressin. Sypressiin lisäsin paristoilla toimivan valosarjan. Vieressä seisoviin kynttilänjalkoihin vaihdoin punasävyiset kynttilät. Nuo kynttilät ovat muuten ihan suorat, sen sijaan kynttilänjalat eivät. Huomasin asian vasta kuvaustilanteessa.
Joulukukka-asetelman myötä toivotan kaikille mukavaa viikonloppua
ja itsenäisyyspäivää!
