Tänään on sitten ihan virallisestikin syksyn ensimmäinen pakkasaamu - tai oikeastaan kokonainen pakkaspäivä täällä pääkaupunkiseudulla. Vielä yhdeksältä varjon puolen mittari näytti -3 astetta, meidän pihassa on pysytelty miinuksen puolella kauniista auringonpaisteesta huolimatta. Auton ikkunat olivat niin lujassa jäässä, että olin tyytyväinen vapaapäivästä; ei tarvinnut ryhtyä skrapaamaan ikkunoita. Autoon lienee tarpeellista laittaa sisätilalämmitin ensitilassa, jotta kiireisinä aamuina pääsee kohtuullisessa ajassa liikenteeseen.
Aurinko houkutteli ulos ja olihan siellä hommaakin tiedossa. Linnut ovat tyhjentäneet muutamassa päivässä kaikki ruoka-automaattinsa ja toki ajattelin hiukan haravoidakin, kun vaahterat ovat vihdoin pudottaneet loputkin lehtensä. Ensin tein kuitenkin kuvaus- ja tarkistuskierroksen puutarhassa; tokihan huurteiset kukkienlehdet piti käydä tallentamassa jälkipolville. Huurteinen nurmikko ratisi hauskasti jalkojen alla ja aurinko sai jääpisarat kimaltamaan kukkien lehdillä.
Eilen illalla telkkua katsellessa virkkasin juuttinarusta pussia lintujen talipötkylälle. Suvikumman Marja oli ystävällisesti laittanut ohjeen blogiinsa. Omasta pussistani tuli hiukan liian pitkä, kun unohdin laskea kerroksia telkkua töllöttäessäni. No, niin päin se ei pahemmin haittaa, onneksi ei tullut liian lyhyt. Tuosta pussiohjeesta oli erityisen paljon hyötyä, sillä laitoin linnuille talipötkylän marjakuuseen jo viime viikolla ja innokkaat varikset olivat saaneet pudotettua sen maahan. Olivat kyllä tehneet varsin hyvin selvää talista, mutta tokihan olisin toivonut talipötkylästä olevan pidempään iloa. Uuden talipötkön lisäksi täytin kaikki ruokinta-automaatit seoksella, jossa on auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä. Linnut löysivät oitis kattauksen ja luulenpa joutuvani siemenostoksille piakkoin uudelleen.
Sinitiaiset ovat joukoittain löytäneet tarjolle laittamani siemenet, ja Ukkokulta kertoi nähneensä myös närhen. Laitoin kameran jalustalle keittiön ikkunan ääreen saadakseni muutaman otoksen syömään saapuneesta lintujoukosta, mutta nepä lehahtivat metsään aukaistessani sälekaihtimet kuvaamista varten. Täytynee odottaa hetkeä parempaa.Tuumin tuossa, josko virkkaisin vielä toisenkin talipussukan, mutta juuttinaru on kyllä aika vähissä. Samoin vasemman käden peukalo ärtyi jo aiemmin virkkaamistani isoäidinneliöistä. Sain lääkäriltä neuvon pitää kättä jonkin aikaa levossa ja lisäksi pitäisi popsia kuurimaisesti buranaa. Harmittaa, kun olisi niin paljon mukavaa tekemistä, mutta aina joku paikka kropassa tekee stopin. Oli sitten oikea tai vasen käsi, aina joku nivel ärtyy ja kipeytyy. Nivelrikkokin on ilmaantunut pahkuroittamaan sormia ja varpaita. Nivelrikkoisten sormien vetreyttämiseksi lääkäri kehotti jatkamaan käsitöitä, mikäli kivut sen sallivat. On kuulemma hyvää jumppaa sormille ja käsille.
Auringonpaiste houkutteli pysyttelemään ulkosalla pidempäänkin ja sainkin haravoitua kaikki yläpihan käytävät. Leikkelin myös jäätyneitä kuunliljoja, sillä heti pakkasen mentyä ohi, kuunliljat lösähtävät limaisiksi kasoiksi. Onpahan keväällä vähemmän siivottavaa, kun sain ne kiikutettua kompostiin. Monet pensaat ovat vielä lehdessä ja Kriikunapuutkin ihan vihreitä. Ukkokulta sai sentään pari päivää sitten talon katon putsattua osapuilleen. Taisi sinne jokin lohko vielä jäädä. Nopeasti tiilikatto alkaa sammaloitua, jos sen kevät- ja syyssiivouksen laistaa.
Enpä usko näiden pakkasten vielä pitkiksi venyvän. Tuskin pysyvääkään lunta ihan lähiaikoina meidän nurkilla maahan tulee. Viime vuonna pysyvä lumi tuli vasta Tapanin- ja Hannun-myrskyjen jälkeen. Mutta tällainen kuulas auringonpaisteinen päivä on kyllä mannaa sielulle. Harava heilui mukavan vikkelästi ja väillä tuntui, että meikäläisellä oli pihamaalla hymy jopa takaraivolla saakka. Sisälläkin selviää pitkälle iltapäivään ilman valojen sytyttämistä ja hämärän laskeutuessa onkin aika sytyttää kynttilöitä. Miten ne tuntuvatkin niin kauniilta näin syksyn kääntyessä talveksi.
Onko sinullakin IMTHO eli Iän Mukanaan Tuoma Häsläämis-Oireyhtymä!
Se ilmenee esimerkiksi näin,
Päätän haravoida pihan. Otan hanskat ja lähden ulos. Eteisessä huomaan postin saapuneen. Vilkaisen nopeasti postin läpi ja heitän mainokset paperikoriin. Samalla huomaan korin olevan täynnä. Siispä lasken muun postin pöydälle ja lähden viemään paperikoria ulos. Saman tien voin viedä muutkin roskat, joten käyn hakemassa ne keittiöstä. Tilalle pitää laittaa tyhjä pussi, joita on eteisen kaapissa. Haen sen sieltä, mutta avatessani kaapin oven, silmiini osuu inhottava kasa likaisia sukkia. Otan sukat ja vien ne pyykkikoppaan. Kopassa on paljon muutakin samanväristä tavaraa, joten päätänkin heittää ne saman tien pesukoneeseen.
Kylpyhuoneeseen mennessäni silmäni osuvat peiliin ja htkähdän kammottavaa hiuskuontaloani. Sille on pakko tehdä jotain, mutta kuten normaalia, harja on laukussani. Laukkua penkoessani löydänkin tupakka-askin. Päätän polttaa yhden ennenkuin jatkan mitään askaretta. Matkalla parvekkeelle silmiini osuu nuokahtaneen näköinen kukka, joka huutaa vettä. Muistan vesikannun olevan täysinäisenä tiskipöydällä, joten onkin hyvä saman tien kastella kukat.
Kasteltuani kukat istahdan tuolille ja mieleeni tulee kysymys, mitä ihmettä minun pitikään tehdä???
Hmm, kastelin nuuhkahtaneet kukat, jotka huomasin, kun olin matkalla parvekkeelle kera tupakka-askin, jonka löysin kassistani, josta etsin harjaa kohentaakseni hiuksiani, jotka näin peilistä ollessani kylpyhuoneessa laittamassa koneeseen sukkia, jotka tulivat syliini kaapista etsiessäni muovipussia ämpäriin, josta poistin täyden roskapussin viedäkseni sen ulos samalla kun paperikorin, johon yritin laittaa mainospostia, jonka huomasin eteisen lattialla mennessäni ulos HARAVOIMAAN PIHAA!!!
Onneksi minulla sentään pelaa MUISTI.
