Voi ihanuutta, liljatkin vielä!

Tarhasarjaillja 'Sweet Surrender'

Puutarhaihmisen kesä on yhtä ilotulitusta. Pikkusipulien ja tulppaanien aloittaessa keväisen kukintansa sitä kulkee nenä kiinni kukkapenkeissä ja henkäilee ihastuksesta kukka toisensa jälkeen. Ehkä hetken jopa ajattelee, ettei kauniimpaa voi olla. Sitten tulevat kirsikankukat, rhodot, pionit, ruusut ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat kukat, joita itse kukin on puutarhaansa istuttanut. Jokaisen lajin kukinnan ollessa parhaimmillaan, tuntuu, ettei hienompaa voi olla olemassakaan. Vaan edelleen iloa riittää. Miten sitä joka vuosi jaksaakaan yhtä innokkaasti vastaanottaa kaikki puutarhan ihanuudet. Ei niihin kyllästy, ei.

Puutarhassani liljoja on vähän joka nurkalla. Niiden sipuleita on siirtynyt erilaisissa kaivuu- ja kunnostustöissä vähän omituisiinkin paikkoihin. Eikä kyllä menneinä vuosina aina ajatus ole ihan kulkenut virtaviivaisesti istutustouhuissa. Usein minulla on tosi hienoja suunnitelmia aloittaessani jonkun penkin rakentamista tai kunnostusta. Tuohon istutan sitä ja tuohon tätä. Ja korkeat tuonne keskelle tai taakse ja eteen sitten matalammat. Vaan, kun työ etenee ja penkki täyttyy, uusille pitää löytää paikkansa jostain ja sitten niitä tulee tyrkättyä sinne, missä juuri sillä hetkellä parhaiten tilaa löytyy. Aina se käsillä oleva tyhjä tila ei jatkossa ole kaikkein parhain.

Kuningaslilja - Lilium regale

Kovasti aina kaikille kehuskelen itseäni listaihmiseksi. Miten minulla on asiat järjestyksessä alusta loppuun ja lopusta alkuun. Pitää paikkansa noin pääpiirteissään, mutta taitava olen lipsumaan hienoista periaatteistani. Etenkin kasveja siirrellessä taimilaput ja -nimet sekoavat ja katoavat ja kirjanpito laahaa pahasti jäljessä.

Kuningaslilja - Lilium regale

Vuosien mittaan kiinnostuksen kohteet ja tärkeysjärjestys elää ja muuttuu. Mikä on ollut olennaista kolme vuotta sitten, ei sitä olekaan enää tänään. Joku muu asia on ehkä noussut pinnalle ja tärkeämmäksi. Toisinaan sitä kuitenkin toivoo, että olisi ollut tarkka ja huolellinen katkeamattomalla innolla, sillä jälkikäteen monien asioiden selville ottaminen on ellei mahdotonta, niin ainakin hankalaa.

Lilium Spring Pink

Jostain kumman syystä juuri liljojen kohdalla muistinpanoni ovat melko vajavaiset. Olenko kenties jossain vaiheessa mieltänyt sipuleista kasvatettavat kukat jotenkin eri kastiin kuuluviksi, kuin taimena hankitut perennat, pensaat ja köynnökset? Monet liljat kukkivat samoilla paikoillaan vuosi toisensa jälkeen eli ihan ne ovat perennoja siinä, kuin muutkin puskat.

Tuskin se niin tärkeää on, vaikka jonkun liljan nimi uupuisi kokonaan tai kahden vaaleanpunaisen liljan nimet menisivät sekaisin. Viime syksynä ostin useamman mix-pussin, joissa kussakin oli erilaisia liljoja. Eipä pusseissa ollut mitään selostusta liljojen nimistä. Ehkäpä pussin täyttäjä ei itsekään tiennyt lajikkeiden nimeä ja päätti antaa oman mieltymyksensä mukaan pussille nimeksi Oriental.

Lilium Mapira tai Night Flyer

Monta liljaa olen istuttanut muiden syyssipulien ohessa puutarhatöiden loppumetreillä. Silloin, kun koko kasvukauden uurastus alkaa lähennellä loppuaan ja puutarhurin mieli leijailee jossain muualla, kuin seuraavassa kesässä. Loka-marraskuun koleudessa olisi toki viisasta suunnata katse tulevan kevään ja kesän kukintaan ja keskittyä suunnittelemaan sipuli-istutukset huolella. Näin on ehkä sipuleita tilatessa tai kaupasta hankkiessa ajatus ollutkin, mutta lopulta minulle tulee aina kiire saada ostokset multaan, ettei ainakaan kovin suurta taloudellista hävikkiä syntyisi. Tarmo vaan tuppaa loppumaan siinä, kuin vuosikin.

Elokuista liljojen kukintaa katsellessani ajattelen, että kaikki yksittäiset, siellä täällä kasvavat ja kukkivat liljat pitäisi kaivaa ja istuttaa johonkin uuteen paikkaan yhtenäiseksi ryhmäksi. Joillakin niistä on kaveri tai kavereita aikanaan ollutkin, mutta mikä lie jättänyt heidät yksinään kukkimaan. Ja toiset taas ovat juurikin niitä, jotka ovat muuttaneet paikkaa muun mullanmylläyksen yhteydessä.

Myönnän, että juuri sipulikasveissa minulla on luvattoman paljon niitä hankintoja, jolloin olen nähnyt mieluisan sipulipussukan ja ostanut sen ajatellen, että kyllä sille jostain paikka löytyy. Usein lähdenkin lapion ja sipulipussukan kanssa päättäväisesti jonkun kukkapenkin ääreen ja siinä sitten seison tyhmänä todeten, ettei tämä nyt tuohon mitenkään sovi. Ettei ajatus ole laisinkaan hyvä ja perusteltu.

Lilium Elite

Sitten pyörinkin pitkin pihaa edelleen lapio ja sipulipussukka kourissani etsimässä uutta ja parempaa istutuspaikkaa. Joskus käy niin oivallisesti, että lamppu syttyy juuri sopivassa paikassa ja sipuli löytää erinomaisen kodin itselleen. Varsin usein näin ei todellakaan käy. Ei, vaan sipuli tungetaan jonkun penkin nurkkaan pelkästään jo sen vuoksi, ettei ihminen voi koko päivää kulkea puutarhassaan lapion ja sipulipussukan kanssa.

Edellinen kuvaa ehkä juuri sitä kasvi edellä menemistä, mitä tuppaan liiaksikin harrastamaan. Ensin siis löytyy kasvi, joka pitää ehdottomasti ja sillä minuutilla saada ja vasta sitten alkaa pienessä päässä pyörimään ajatusrata, mihin kummaan sen kasvin nyt tyrkkään.

Keltaiset liljat sopivat hyvin vihreiden omenaminttujen kumppaniksi.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka piirtävät huolellisesti istutussuunnitelmansa värikynillä pihansa pohjapiirrokseen lisäten kuvaan kasvien nimet suomeksi ja latinaksi. Sen jälkeen he tekevät tarkan ostoslistan ja googlettavat lisäksi taimimyymälät, joista kutakin listalla olevaa kasvia löytyy. Myymälästä ostetaan vain ja ainoastaan listatut tuotteet. No, kenties yksi laventeli ja pari muuta kesäkukkaa, kun kerran auton takakontissa vielä on tilaa.

Lilja Oriental Mix -pussukasta

Minä hörhö taasen marssin kulkureittini varrella olevaan lähimpään kasvimyymälään aikomuksenani ostaa jokin kasvi, jonka olen hiljan jossain nähnyt tai jota niin monet bloggarit ovat kesän mittaan hehkuttaneet ja siten tartuttaneet minuunkin hillittömän halun saada juuri se tietty kasvi. Ja niinhän siinä usein käy, ettei hakemaani kasvia ole siinä lähimmässä taimimyymälässä, eikä seuraavassakaan. Ei ehkä koko Uudenmaan läänissä, ei ole ollut tänä kesänä laisinkaan.

Arvatkaa vain, lähdenkö kaupasta tyhjin käsin kotiin googlettamaan, mistä etsimäni kasvin saisin. Ei, minä jään myymälään pyörimään ikiliikkujan lailla ja ostan sitä ja tätä ja vielä tuonkin. Sillä vaikka taimimyymälässä näkemistäni kasveista olisin vain hämärästi joskus jossain kuullut, kaupassa ne näyttävät niin ihanan kutsuvilta ja juuri sellaisilta, joita ilman en enää siitä hetkestä pysty olemaan. Näin tapahtuu sitä ilmeisimmin, mikäli kasveissa on jokin alennus.

Lilium Peach Dwarf

Niin sitten kotiin saavuttuani ja purettuani kasvilastin terassinkulmalle, alan hiljakseen toipua hetkellisestä, mutta niin usein aiemminkin tapahtuneesta kasvihumauskohtauksesta ja ensimmäisenä mietin, mihin ihmeeseen nämä kaikki taas tungen. Miksi ihmeessä kerta toisensa jälkeen hommaan itselleni lisää kaivamista, kastelemista ja huolehtimista?  

Jokainen hankkimani tai saamani kasvi on paikkansa löytänyt. Siitäkin huolimatta, että joidenkin kohdalla olen pyörinyt pitkin pihaa lapio kädessäni kerta toisensa jälkeen, kunnes viimein sopiva paikka on löytynyt. Eikä se ensimmäinen istutuspaikka välttämättä ole ollut kyseisen kasvin viimeinen, vaan karuselli on pyörinyt ympäri pihaa ja tonttia. Jokunen kasvi on sanonut kasvusopimuksensa kanssani irti joko jo seuraavana kesänä tai ehkä vähän myöhemmin. Useimpien kanssa ollaan sentään tultu juttuun hyvin pitkän aikaa. Onneksi en sentään kuule, mitä kasvit minusta poissa ollessani puhuvat. Ehkä keskenään manaavat minut Saharan aavikolle, missä ei monikaan kasvi elä. Eikä sen puoleen ihminenkään.

Lilja Oriental Mix -pussukasta

Nyt eksyi juttu ihan omituisille poluille, sillä piti vain kirjoittamani liljojen elokuisesta ihanuudesta. Siitä, kuinka upeaa tarjottavaa puutarhalla meille koko kesän onkaan. Siitäkin, että vaikka näin elokuussa alkaa hissukseen tuntua kesän lopun olevan käsillä, ei niin kukkien kannalta välttämättä laisinkaan ole. Vielä on edessä leimut ja punahatut ja monen monet syyskukkijat. Hortensiatkin. Kesä on loppu vasta, kun ensimmäiset pakkaset huurruttavat maahan pudonneet vaahteranlehdet. Eikös niin!

Tarhasarjalilja Sweet Surrender

Mukavaa elokuun puoliväliä ja alkavaa viikkoa kaikille!