 |
| Sukissa "mausteena" kissankarvoja. Älkää antako häiritä. |
Viininpunaisia makkaroita mustalla pohjalla. Sukkaan saa hauskaa ilmettä pelkästään kutomalla värilliset raidat nurjilla silmukoilla. Kudoin vuoroin kuusi kerrosta kummallakin värillä. Makkaroita tuli kahdeksan.
Makkarat venynettynä sukka näyttää raitasukalta. Sukka pysyy hyvin ylhäällä, mikäli resori on riittävän napakka. Ohje on kirjasta "Kantapään kautta. Suomalainen sukkakirja" ja ohjeen mukaan sukka kudotaan kärjestä varteen. Toteutin työn kuitenkin perinteisellä tavalla eli aloitin varresta. Resorissa on 56 silmukkaa ja mallineuleena 1 o, 1 n. Oikeat silmukat kudon takareunoistaan, jolloin tulos on mielestäni napakampaa ja mukavamman näköistä.
Puikkojen väliin nurjia silmukoita kutoessa tulee kuvan mukainen "venymä". Tai siis minulle tulee. Ongelman voi ratkaista esimerkiksi kääntämällä työ nurjien kerrosten kohdalla nurin eli silloin silmukat kudotaan nurjalta puolelta sisäkautta oikein. Näitä sukkia kutoessani manasin venymää ja mietin, puranko. En purkanut, vaan tein sukat loppuun. Toimikoot harjoitustyönä ja muistutuksena. Jalassa venymä näkyy vähemmän haittaavasti.
Novitan kevätlehdestä 1/2017 löysin Sydänystävä-sukat. Minulla on kummallinen tapa vääntää valmiita malleja omaan kuosiin ja niinpä näistäkin jätin toisen kuviorivin ja muutaman muunkin ohjeessa olleen yksityiskohdan pois. Ensimmäisen sukan kudoin mallin mukaan, mutta näkymä tökki ja purin työn. Resoriosuuden pitsineule ja ensimmäinen sydänkuvio riittivät rauhoittamaan sukan mieleisekseni.
En ole kovin paljon harrastanut kuvioneulontaa, koska tulen siitä etupäässä kiukkuiseksi. Neuleesta tulee minun käsissäni väkisinkin liian tiukka. Olen kokeillut monia vinkkejä, kuten isompien puikkojen käyttöä ja silmien lisäämistä työhön. Joissain kuvioissa silmien lisääminen onnistuu helposti, mutta esimerkiksi tässä sydänkuviossa olisi pitänyt muokata kuviota enemmän ja siihen en ryhtynyt.
Tällä kertaa kokeilin työn kääntämistä nurin ja kutomista ikäänkuin sisäkautta kuvioneuleen kohdalla. Lopputulos on jo parempi. Silti sukan varsi on aikuiseen jalkaan normaalia tiukempi, joten päätin tehdä näistä lastenkokoiset.
Koska tämän vuoden neulomistavoitteisiini kuuluu uuden oppiminen, otin tällä kertaa kohteeksi intialaisen peukalon. Onpa helppo toteuttaa ja ehkä istuu käteenkin paremmin. Tein ensimmäisen netistä löytämäni ohjeen mukaan ja sitä voisi kyllä jatkossa hieman muokata. Nimittäin peukaloista tuli vähän liian leveät.
Valmiiksi raidallisiksi värjätyistä langoista kutominen on välillä tuhlausta, jos haluaa sukista ja tumpuista samanlaiset. Näissä tumpuissa olisin joutunut kerimään lankaa sivuun aikamoisen kerän ja kun niitä jämälankakeriä kertyy muutenkin ihan riittävästi, päätin jatkaa toista tumppua siitä lankakohdasta, mihin edellinen loppui. Ei tullut identtiset, vaan eipä haittaa minua.
Uuden opettelemisen välissä täytyy nollata päätään tekemällä jotain tavallista. Nämä polvisukat kudoin beigestä Novitan Aaposta (jota on viime aikoina ollut tarjouksessa niin Tokmannilla kuin Cittareissakin) ja 7veikan Raita -langasta (sävy: hiekkaranta, nro 883).
Aloituksessa on 60 silmukkaa, joista kaksi per puikko kavensin varren osuudella ja yhden silmukan ennen nilkan resoria, jossa on siis 12 silmukkaa puikkoa kohden.
Välityö niinikään nämäkin. Laatikon pohjalla oli puolikas kerä 7veikan vanhaa harmaa-musta-keltainen Raita-lankaa, jota rauhoitin kutomalla resorin ja kantapään yksivärisellä keltaisella. Raita-lankaa oli sen verran vähän jäljellä, että sukista tuli pienijalkaisen aikuisen tai kouluikäisen lapsen kokoa.
Puikoilla vaihteeksi körttisukat. Ehkä perään toisetkin, kun ensimmäisistä näyttää tulevan aiottua suuremmat. Kaipa sitä voisi hölmömminkin aikansa kuluttaa.
