Kurkistus- ja kulkuaukkoja

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin puutarhassa on ihastuttavia kurkistusaukkoja, joista avautuu toinen toistaan kauniimpia näkymiä. Portit ja kasvien muodostamat kurkistusaukot luovat puutarhaan huoneita ja väyliä, joiden läpi pääsee kulkemaan. Toisille unelmapuutarha on yhtä kuin horisontiin ulottuva avaruus. Itse tykkään puutarhasta, jossa kasvien runsaus ryöppyää ja nurkan takana on yllätyksiä. Sellaisen olen saanut päähän putkahtaneiden ideoiden avulla ja vuosien aherruksella.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' - Lakastuva kukka ja nuori nuppu.

Meidän puutarhan kurkistusaukot ovat syntyneet ajan kanssa. Useimpia ei ole mitenkään suunniteltu, vaan istutusalueiden lisääntyessä ja täyttyessä on tullut tarve rakentaa kulkuväyliä ja oikaisupolkuja. Köynnökset taasen tarvitsevat tukia ja portteja, joihin kiivetä. Kuin huomaamatta istutetut kasvit ovat kasvaneet korkeutta ja leveyttä, mikä on edesauttanut kurkistusaukkojen syntyä.

Puutarhaportti

Yläpihalta alapihalle johtaa portaat, joiden yläosaan laitettiin köynnöksiä varten tuki jo vuosia sitten. Aluksi paikalla oli ontto metallikaari, jossa humala kiipeili. Tuen molemmat päät oli työnnetty sellaisenaan multaan, joka haurastutti ja ruostutti hauraan metallin. Niinhän siinä kävi, että eräänä päivänä koko köynnöstuki romahti humalineen pitkin pituuttaan käytävälle.

Clematis 'Polish Spirit' - puutarhaportista jonkin matkaa oikealle.

 

Ukkokulta rakensi piirtämäni mallin mukaisen puuportin. Se seisoo metallisilla tolppajaloilla, joten ruostumisvaaraa ei ole. Humalan kaivoin pois, sillä karheudellaan se tarttui portista kulkevan hiuksiin. Vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. Oikealla puolella on tarha-alppikärhö 'Willy', joka ei tänä vuonna noussut ollenkaan.

Oikealla Kurgaani, joka jatkuu Hortensiapenkkinä.

Alapiha oli vielä 20 vuotta sitten huomattavasti avarampi. Aikanaan siellä oli lasten keinu ja tilaa temmeltää ja pelata. 2000-luvulla minuun iski hurja puutarhakuume, jonka seurauksena nurmikko väheni vauhdilla. Tilalle tuli uusia istutusalueita ja vanhatkin venyivät vähän joka suuntaan.

Irikset Kurgaanissa kesäkuussa

Kurgaanikin syntyi käytännössä Kiemurapenkin (pilkottaa edellisessä kuvassa hiukan vasemmalla) laajennuksen vuoksi. Johonkin ne Kiemurapenkin jatkamisesta tulleet massat piti sijoittaa. Kasasin ne muutaman metrin päähän, peitin pressulla ja annon muhia. Näin Kurgaani sai alkunsa.

Hedelmätarha

Omenapuut ja marjapensaat istutettiin pian talon valmistumisen jälkeen. Omppupuista on kasvanut isoja ja satoisia puita. Marjapensaat on keskitetty yhteen paikkaan ja joitakin olen myös kaivanut kokonaan pois. Kirsikkapuukin meillä oli, mutta yhtenä talvena se paleltui pahasti. Jänis järsi loput siitä, missä jotain eloa vielä oli. Kaksi suurta kriikunapuuta on jo kaulattu odottamaan myöhemmin tapahtuvaa kaatamista. 

 
Joitakin vuosia sitten innostuin istutusalueiden kanttaamisesta. Sen olen kokenut oivalliseksi keinoksi pitää nurmikon pois istutusalueilta. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alle en ole istuttanut varsinaisesti mitään. Pitkälti siksi, että satoa korjatessa ja hyötykasveja hoitaessa joutuu väkisinkin tallustelemaan niiden alustoilla ja ympärillä. Keväisiä sipulikasveja nousee tietenkin joka paikasta. Myös jonkun verran askellusta kestäviä kasveja on näissä paikoissa. Kuten esim. rentoakankaalia, koristemansikkaa, tuoksuorvokkia ym. Ja akileijaa sekä sormustinkukkaa ja pioniunikoita, jotka hoitavat itse levittäytymisensä. 

Kaikki penkit ovat kohopenkkejä, koska useimmat ovat syntyneet nurmikon päälle kasatusta materiaalista sen sijaan, että olisin kaivanut nurmikon pois. 

Oikealla Kiemurapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Kurkistusaukkoja ja kapeita kulkuväyliä on puutarhaan tullut ihan itsestään louhiessani nurmikkoa kasveja varten. Jotkut ovat sanoneet tällaisen nurmikon leikkaamisen olevan hankalaa. On mutkia ja kapeikkoja, kierrettäviä istutuksia. Omppupuiden alla on pakko kumartua välttääkseen iskemästä otsaansa oksiin. Itse en koe nurmikonleikkuuta minkäänlaiseksi ongelmaksi. Aloitan puuvajan edestä ja lopetan puuvajan eteen. Pystyn tekemään tunnin kierroksen sammuttamatta leikkuria kertaakaan. Eli mutkista ja porteista huolimatta saatan ajaa nurmikon keskeytyksettä.

Kasvaripolku: vasemmalla Kiemurapenkin toinen pää, oikealla Kaivoruusupenkki.

Kasvaripolkua ei aluksi ollut. Kasvihuoneelle ja -maalle päästäkseni minun piti kiertää joko vasemmalta Kiemurapenkki tai oikealta Kaivoruusupenkki. En kiertänyt, vaan loikin kasvien yli suoraan kasvarin kulmalle. Niinpä sitten tein keskelle polun, jonka päällystin saamillani unikivillä.  

Kasvimaalla nurmikkoa ei kasva. Paitsi tuossa Kasvaripolun päässä, jossa apila ja nurmiheinä ovat vallaneet yhä tehokkaammin betonista tekemäni raparperilehtilaatat. Ne pitäisi nostaa ylös ja putsata ruohon ja apilan. Kunnes ne taas muutaman vuoden päästä valloittavat tilan uudelleen.

Viiniportti: edessä Kiemurapenkki, takana Hedelmätarha.

Vuosi sitten keksin toivoa uutta porttia alapihalle. Kesällä 2015 olin siirtänyt kasvihuoneeseen tarkoitetun Zilga-rypäleen Hortensiapenkin (kuvassa oikealla) päähän. Siinä se Zilga kipuili, mutta enpä ryhtynyt häntä poiskaan kaivamaan. Piirsin paperille ehdotuksen, joka pohjalta Ukkokulta sen rakensi. Nimesin portin Viiniportiksi, koska Zilga oli päättänyt ryhtyä kasvamaan ja rehottamaan. 

Aiemmin nurmikko jatkui yhtenäisenä Hedelmätarhasta kohti Kiemurapenkkiä. Kaivoin nurmikon portin alta pois ja laitoin siihin kiviä lähinnä koristeeksi. Samoin tein Hortensiapenkin toisessa päässä.

Majalispenkin oikealla puolella sijaitsee Kriikunapolku.

Tässä kesäkuisessa kuvassa Krikunapolun nelihaaraisuus näkyy parhaiten. Valitettavasti en havainnollistavampaa kuvaa löytänyt. Kriikunapolku erottaa Majalispenkin (vasemmalla), Hortensiapenkin (oikealla), Ruusukolmion (runkotuijien takana) ja Ykköskriikunan (kartiovalkokuusien takana). Näin syyskuun alussa kasvit rehottavat niin suurina, että polulla kulkija joutuu siirtämään oksia syrjään.

Kriikunapolku on reunustettu turveharkoilla. Käytävällä on useita kivituhkaan upottamiani betonista tekemiäni raparperilehtilaattoja, jotka sammal alkaa ottaa valtaansa. Käyn silloin tällöin harjaamassa laattoja ja kitkemässä niiden väleihin nousevia lemmikkejä ym. kasvillisuutta. Vasemmalla suikeroalpi vyöryy Päivänliljapenkistä käytävälle. Senkin kasvua käyn välillä rajoittamassa.

Vasemmalla kasvavat syyshortensiat 'Vanille Fraise' ja 'Vim's Red'. Oikealla tornionlaaksonruusu, seuraavana rosa Ritausma ja näiden takana Suviruusu.  

Puuvajarinne alhaalpä päin.

 
Puuvajarinne on toinen kahdesta kottikärryillä kuljettavasta reitistä yläpihalta alapihalle. Oikealle jää muuri, jonka alapäässä, ritiläseinän takana on puuvaja. Vajan edestä on kulku aidatulle alapihallemme. Rinteen reunassa kulkee meidän ja kunnan raja. Isot puut ovat kunnan puolella. 

Olen istuttanut villiviinistä juurruttamani taimen muurin oikealla puolella kasvavien syreenien tyvelle. Sieltä se on lähtenyt kasvamaan sekä syreenien rungoille että puuvajan seinustalle.

Puuvajarinne

Edessä siintää kunnan puistoalue, joka kaartuu myös oikealle puolelle. Vasemmalla, tonttimme päädyssä on leikkipaikka ja korttelipallokenttä. Rinteen yläreunassa kasvaa syreenejä, joiden oksat kaartuvat kulkuväylän päälle muodostan vihreän lehtikaton.  Yläpäässä, katsojan kohdalla on vuosi sitten rakennettu portti (näkyy paremmin edellisessä kuvassa), etteivät peurat pääse pihallemme. Tuosta rinnettä pitkin niillä on ollut tapana nousta ruokailemaan kasveillani.

Varaparkkipaikka

Kunnan sääntöjen mukaan tonttiin kuuluu yksi liittymä. Toinen liittymä on maksullinen. Meillä on alusta lähtien ollut varsinaisen tonttiliittymän lisäksi varaparkkipaikaksi nimeämämme liittymä, joka toimi aikanaan veneen talvisäilytyspaikkana. 

Pelkäsimme menettävämme varaparkkipaikan 2018 tehdyn aluerempan yhteydessä. Tai joutuvamme maksamaan siitä useamman tonnin. Piirustuksissa sisääntulon kohdalle oli piirretty kunnon kiveys, jonka yli ajaessa rikkoisi autonsa. Kun sitten remonttimiehet tulivat meidän kohdalle, laitettiin ojaan kunnon hulevesirummut ja kadulle viistottu reunakiveys. Saimme siis pitää varaparkkipaikkamme, mistä on paljon hyötyä niin vierailijoita kuin erilaisia tavarakuljetuksiakin ajatellen.

Varaparkkipaikalta kulkee käytävä talon päätyyn ja vasemmalla sisäänkäyntiin. Oikealle jää metsäpuutarhaksi nimeämäni alue, joka aluerempan myötä on muuttunut niin valoisaksi, ettei se enää oikein metsäpuutarhakasveille ole sopiva. Toisaalta kunnan rajalla on useita isoiksi venähtäneitä vaahteroita, jotka tuovat taas uutta varjoa vuosi vuodelta enemmän.

Vasemmalla puiksi kasvaneet siperianhernepensaat ja oikealla muutamat syreenit taipuvat ajoittain käytävän ylle. Muutaman pahasti maata kohti taipuneen rungon jouduimme elokuun alussa poistamaan kokonaan. Niin kivoja näkymiä kuin ne tuovatkin, esteetön kulkeminenkin on huomioitava. Varsinkin sateen jälkeen ei ole kovin hauska luovia litimärkien lehvien alta.

Portti laitettiin vuosi sitten peurojen kulkua estämään. Portista lähtee oikealle verkkoaita, joka kaartuu ja kulkee rajaamme pitkin kohti puuvajarinnettä. 

Kotkansiivet käytävän oikealla puolella ovat aikanaan tulleet omin avuin kunnan metsiköstä. Ne ovat innokkaita siementämään uusia lapsukaisia. Niitä olen kaivanut pois ja siirtänyt talon toiseen päähän. 

no

Syksy tekee tuloaan, vaikka soisin aurinkoisten ja lämpimien päivien vielä jatkuvan. Kimalaisia ja perhosia lentelee edelleen runsaasti. Nyt näyttää olevan nokkosperhosten vuoro. Ne viihtyvät erityisen hyvin törmäkukilla. Niinpä aionkin kasvattaa niitä myös ensi kesänä.

Austin-ruusu 'Emily Brontë

Aloitin jutun Austin-ruusulla. Sopii siis myös lopettaa Austineihin eli tässä tapauksessa ihanaan 'Emily Brontë'en, joka on kukkinut kiitettävän runsaana jo viikkoja. Enää en löytänyt uusia nuppuja. Onneksi Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'issa on vielä useita nuppuja valmiina avautumaan.

Blogger on temppuillut muutamana päivänä siten, etten ole päässyt vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin. Enkä myöskään jättämään kommentteja teidän blogeihinne. Kirjoittaminen on kyllä sujunut, mutta julkaise-nappulan painaminen ei ole toiminut ollenkaan. Nyt tilanne näyttäisi selkiytyneen.

Portti (Krisiina K:n marraskuun haaste)

 
Kristiina K:n marraskuun haasteen teema on portti. Tein pyhäinpäivänä laajan kierroksen kylällä kuvatakseni erilaisia portteja. Kylämme järvien rannoilla on aikoinaan ollut suurehko määrä Helsingin suunnasta saapunutta kesäasutusta. Vähitellen tontit on myyty, pilkottu ja rakennettu täyteen. Monet viehättävät huvilat puutarhoineen ovat kadonneet. Samoin kekseliäästi toteutetut aidat ja portit.

Porttisaalis oli siis melko vaatimaton. Useimmiten talojen pihoille on portiton sisäänkäynti, minkä ymmärrän hyvin. Autot pysäköidään omalle pihalle ja sinne ajo sujuu helpoiten portteja avaamatta. Tontit ovat joko niin pieniä tai täyteen rakennettuja, ettei tilaa avatulle portille ole. Portin avautumisessa on huomioitava myös talviaika, jolloin lumi vie ylimääräistä tilaa mahdolliselta portilta.

Puutarhaportti 19.8.2025

Omassa pihassa on jo vuosia ollut Ukkokullan rakentama puutarhaportiksi kutsumani köynnösteline alapihalle johtavien portaiden yläpäässä. Portin vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream' ja oikealla puolella tarha-alppikärhö 'Willy'. Joulun aikaan koristan puutarhaportin valosarjalla. Syksystä kevääseen portissa roikkuu lyhty, johon laitan joko ajastetun led-kynttilän tai sytytän sinne öljykynttilän. Lyhty näkyy illan pimeydessä kivasti sisälle ja puistossa kulkeville ulkoilijoille.

Viiniportti 1.11.2025

Menneenä kesänä sain uuden puutarhaportin alapihalle. Sitä kutsutaan nyt Viiniportiksi, koska sen on tarkoitus toimia oikealla kasvavan viiniköynnös Zilgan tukena. Tai pikemminkin pitää Zilga pois sen vieressä kasvavasta lumikärhöstä. Käytännössä erottaminen ei kovin hyvin onnistunut. Kummankin ylenpalttinen kasvuvoima sai ne halailemaan toinen toisiaan. Luultavasti tilanne vuosien myötä vain pahenee, mutta eipä se kovin paljon haittaa. Itsepä olen tyhmyyksissäni istuttanut köynnökset noin hölmösti.

Viiniportti 19.8.2025

Pidän tästä Viiniportista kovasti. Poistin sen alla olevan kapean nurmikkokaistaleen korvaten sen kivituhkalla, pikkukivillä ja aikoinani tekemillläni betonisilla raparperinlehtilaatoilla. Viiniportti erottaa toisistaan myös oikealla olevan Päivänliljapenkin ja vasemmalla kasvavat marjapensaat. Viiniportti on sananmukaisesti portti hedelmätarhaan (joka jää kuvaajan taakse). 

Puuvajarinteen peuraportti 1.11.2025

Jatkuvasti lisääntyvien peuratuhojen vuoksi olemme kuluneen kesän aikana virittäneet yläpihaa suojaamaan verkkoaitaa. Peuraesteistä huolimatta asukkaiden on päästävä kulkemaan, joten portteja on aidoissa oltava. 

Yksi peurojen suosituimpia reittejä kulkee vasemmalle jäävältä puistoalueelta meidän pihalle puuvajarinteen kautta. Tai kuvassa näkyviä tuijia napostellen niiden toisesta päästä. Nyt tuijien takana kulkee harjaterästankoihin kiinnitetty verkko (ei näy kuvassa kovin hyvin). Myös oikealla näkyvän muurin ja sen vierellä kasvavien syreenien välissä kulkee verkko. 

Portti on aika tukeva. Puukehikon keskellä on vihreää verkkoa, jonka vuoksi portti on ilmavan näköinen. Toistaiseksi portti suljetaan muovitetulla rautalangalla. Se ei ole kovin tarpeellinen, sillä portti pysyy kiinni lukitsemattakin. Portin aukaisemiseen tarvitaan kaksi kättä. Enpä usko peurojen siihen kykenevän. 

Toinen yläpihaa rajaava portti on valmistumassa talon puistopäädyn käytävälle. Verkkoaita kaartaa edellisen kuvan tuijien takaa tämän portin oikeaan reunaan. Samanlainen portti tulee myös talon toisen päädyn käytävälle. Sielläkin verkkoaita on jo laitettu sulkemaan kulkuyhteys yläpihan kautta Olopihalle ja alapihalle. 

Talon tien puolelle peurat edelleen pääsevät esteettä. Pikkupuutarhan olen ympäröinyt verkolla. Sen ulkopuolelle jää vielä pihaa ja puutarhaa, josta keväällä varmaan taas tulppaanit häipyvät sorkkajalkojen suihin. 

Korkeuserojen, kahden erillisen autopaikan ja tontin muodon vuoksi yläpihan aitaaminen on hyvin hankalaa ja kallistakin. Talon päädyissä vihreä aitaverkko naamioituu hyvin kasvillisuuden sekaan. Sisäänkäynnin puoli on kaikille näkyvää, joten siellä aidalla on huomattavasti korkeammat laatukriteerit. Lisäksi kahden erillisen portin laittaminen olisi niin autojen, lumitöiden kuin monien muidenkin seikkojen vuoksi hankalaa.

Kärhöportti 19.8.2025

Tämänkin kuvan kärhökaarta kutsun portiksi, kärhöportiksi. Sen alta kulkee Pikkupuutarhaan polku Makkarikäytävältä. Alppikärhö ja tarha-alppikärhö 'Columella' ovat muuranneet kulkuväylän niin umpeen, että ihmisen on lähestulkoon kontattava päästäkseen toiselle puolelle. Leikkasin kärhöjen yläosia syyskuussa varsin reippaasti. Pikkupuutarhaan pääsee myös toista reittiä.

Kuvassa näkyy väliaikainen verkkoporttiviritys. Paransin sitä lokakuussa. En ole kovin ihastunut näihin verkkoihin ja portteihin. Niistä koituvaa apua ei kuitenkaan kannata väheksyä, eikä niitä parane jättää sulkematta. Se saattaa kostautua jo seuraavan yön aikana menetetyillä kasveilla. 

Kuusiportti tontila puistoon 1.11.2025

Omanlaisensa "portti" tämäkin. Alueremontin aikaan istutin puistopäätyyn, tontin rajalle metsäkuusia tuomaan näkö- ja tuuliestettä ja muutenkin rajaamaan tonttia yleisestä puistosta. Yhtenäistä kuusiaitaa ei tuohon voinut istuttaa, koska rajalla on lukuisia kantoja kaadettujen puiden jäljiltä. Olemme jo tottuneet uuteen avaruuteen, kulkijoihin ja itsemme näkyvyyteen. Aukot kuusiaidassa eivät haittaa. 

Aikomukseni on pitää kuuset alle kaksimetrisinä. Itse asiassa tuo tänä päivänä Kuusiportiksi kutsumani aukko on oikein tarpeellinen. Peura-aitojen vuoksi meillä on rajalliset kulkuyhteydet tontilta puiston puolelle. Sellaiset ovat kuitenkin tarpeen, koska tapaan pitää raja-aluetta siistinä osin myös kunnan puolelle ulottuen.

Vasemmalla havujen takana koti 1.11.2025

 

Kenties juttuni lähti taas kulemaan liiaksi omia reittejään, eikä se mahdollisesti vastaa täysin Kristiina K:n toivomaan porttihaasteeseen. Lämmin kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta. Ihan jo odotan, mikä on aihe joulukuussa.

Puutarhaunettomuutta

Köynnöskuusamassa on jo isot silmut.

Lauantai-illan brittidekkarin jälkeen tuntui siltä, että nyt voisi kallistaa päänsä tyynylle. Seurakseni jalkoja lämmittämään sain Juuson. Hetken luettuani sammutin valot ja sitten olikin uni tiessään. Osittain siihen vaikutti Juuson äänekäs kuorsaaminen. Suurempi syy unettomuudelle taisi kuitenkin olla tälle ajanjaksolle tyypillinen ajatusten karkaaminen puutarhaan.

Puutarhaportti eräässä verkkokaupassa.

Jo pitkään mieleni on tehnyt kaunista puutarhaporttia alapihalle. Ukkokulta osaisi kyllä tehdä puusta toiveideni mukaisen, mutta kun en jaksa pyytää ja anella ja vihdoin lupauksen saatuani useita vuosia odotella. Niinpä löysin kuvan mukaisen puutarhaportin eräästä verkkokaupasta. Asiakaspalautteen mukaan sen ei ole niitä vankimpia rakenteeltaan ja tuppaa ajan mittaan ruostumaan. Hinta on kuitenkin sopiva kukkarolleni ja rakennelma on helppo koota itse. Vuosien tuoma patina ei minua haittaa. Laitetaanpa harkittavaksi.

Sitruunapelargoni Pink Capitatum (kuva Viherpeukaloiden sivulta)

Seuraavaksi ajatukset riensivät kesäkukkaistutuksiin. Joka vuosi päätän suunnitella istutukset etukäteen ja yhtä varmasti huomaan jättäneeni suunnittelun puolitiehen. Tai mikä vielä tyypillisempää, menen kesäkukkaostoksille, enkä saakaan hakemaani vaan palaan kotiin ihan jonkun muun puskakassin kanssa. Ne kesäkukat kun pitää saada sillä kellonlyömällä, kun päätän ne hankkia. Ei puhettakaan, että voisi kierrellä kaupoissa useampana päivänä saadakseen etsimänsä. Kaupoissa kierteleminen ja osteleminen on alkanut tympiä yhä enemmän, vaikka kyseessä olisi niinkin mukava asia kuin kasvit ja kukkaset.

Pelargonia Rose Mega Splash (kuva Viherpeukaloiden sivulta)

Yön hiljaisuudessa kaivelin netistä joitakin kesäkukkamahdollisuuksia. Pelargoniat ovat nyt niin muodikkaita, että niistä näyttää löytyvän valtavasti erilaisia vaihtoehtoja. 

Ja tähän karvaiseen kaveriin tyssäsi tietokonesessioni. Kun vihdoin sain kissan pois näytön edestä, se lysähti puolittain näppiksen päälle vaatimaan rapsutuksia. Pöydällä pyörii irtokarvoja ja niin niitä pyörii naamallani ja suussani ja ihan kaikkialla. Ei tässä muu auta, kuin kömpiä takaisin omaan petiin.

Hyvää yötä ja mukavaa sunnuntaipäivää!
.

Kesä on alkanut!

Kesä on nyt virallisesti alkanut ja komeasti se onkin tapahtunut. Aamulla ropsahti vähän vettä, mutta niin minimaalisesti, ettei sillä puutarhan kannalta ollut juurikaan merkitystä. Päivä on ollut lämmin ja aurinkoinen, jopa helteinen, ellei tuuli olisi vilvoittanut. Tänään pidin kesänavauksen kunniaksi vapaapäivän, mikä merkitsi lähinnä sitä, etten kärrännyt multaa enkä kaivanut ainuttakaan kuoppaa. Puutarha on sentään kierretty pariinkin kertaan ja vähän piti kasvimaalla kastella. On kyllä aika vaikeaa olla pihalla vapaalla, sillä helposti tulee sukellettua jonkun pensaan juurelle nyppimään ja siitä ei sitten enää olekaan pitkä matka puutarhahanskojen hakuun ja totisiin toimiin.

Tulppaanien kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta kaikki muu onkin nupullaan tai jo avannut kukkansa. Välillä tuntuu, että kesää on jo ollut pitkään ja sitten havahtuu huomaamaan, että hupsista, vasta toukokuu päättyi. Kuivuus on ilmeisesti haitannut etanoiden ja kotiloiden lisääntymistä, ainakin tuntuu, että kotiloiden määrä olisi pikemminkin vähentynyt. Ehkä ne kuitenkin ovat kaivautuneet koloihinsa ja marssivat joukolla jossain vaiheessa napsimaan meikäläisen istutuksia. Pohjantähdessä ja myös pensasruusuissa näyttäisi olevan samaa ötökkää kuin viime kesänäkin, koska niiden tuoreet versot ovat alkaneet painua suppuun. Pitäisi ehtiä ruusujen pariin mäntysuopasuihkeen kanssa.

Omenapuiden kukinta on huomattavasti viime keväistä vähäisempää, mikä kyllä vähän harmittaa. Vaan ehkä puut eivät jaksa joka vuosi samanlaista hedelmäsatoa kuin mitä viime vuonna saimme. Ukkokullan mielestä olen leikannut liikaa omenapuita, mutta ainakaan Punakanelin kohdalla se ei pidä paikkaansa. Pikkuisessa Valkeakuulaassa ei ole vielä yhtään kukkaa, mutta sen oksia jänöjussi pääsi napsimaan edellisenä talvena ja muutenkin puu on ihan lapsi vielä.

Akileijat ovat täynnä nuppuja ja jotkut jo avautuneetkin. Se ainoa valkoinen akileija on linnottautunut aroniapensaiden juurelle, eikä sitä ilman zoomia pääse kuvaamaan tallomatta muita istutuksia. Minulla ei ole mitään erikoisuuksia ja keväällä kylvämäni akileijat ovat lähteneet aika huonosti itämään ja kasvamaan. Kyllästyin lopulta roikottamaan taimikylvöksiä ikkunalaudoilla ja muutaman päivän karaisujen jälkeen kiikutin ne kasvimaalaatikkoon, laitoin harson päälle ja sielläpä kaikki taimet ovatkin viihtyneet varsin hyvin. Kun ei ole sitä kasvihuonetta, jonne taimet voisi siirtää ikkunalaudoilta vahvistumaan. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen tuohon kasvilaatikkoideaan, mutta kulunut lämmin ja aurinkoinen toukokuu on toki sekin edesauttanut kasvien karaistumista.

Nyt tuntuu tosin tuhlaantuvan ylettömästi aikaa sen miettimiseen, mihin nämä uudet taimet meinaan istuttaa. Päässä risteilee kaikenlaisia ideoita, mutta mikä niistä olisi kehityskelpoinen. Toisaalta on kyllä hyvä antaa ideoiden muhia rauhassa, sillä olen huomannut niiden jalostuvan siten paremmin toteutuskelpoisiksi. Jos heti ryntää väsäämään ensimmäisen innostuksen vallassa, saattaa tuloksena olla pelkkää sutta. Ainakin meikäläisen tapauksessa.

Alppikärhö on avannut oikean kukkameren ja omenapuiden alle istuttamani Multi Blue sekä Rouge Cardinal kukkivat myös. Noissa kaupasta ostetuissa taimissa oli muutama nuppu jo valmiina. Sen sijaan viime keväänä istuttamani ja tyystin maailmaa vieroksuva Multi Blueni on vasta kasvattanut 15 cm:n verran vartta ja muutaman lehden. Toivon mukaan se tänä vuonna tykästyy tähän maailmaan vähän paremmin ja suosii minua muutamalla kukalla ja vähän pidemmällä varrellakin. Ville de Lyon -kärhöni kukki viime vuonna ihan mukavasti ja se on jo pukannut tyvestään pari pontevaa vartta. Kukkia saamme vielä odottaa.

Viime viikolla valmistui muutama aika kookas raparperinlehtilaatta ja jokunen pienempi pyöryläinen laatta. Niin on ollut kiirettä, etten ole oikein ehtinyt syventyä laattojen asennukseen, joten ainakin toistaiseksi ne saavat olla olopihan hiekka-alueella. Upotin niitä hivenen kivituhkaan ja reunoille laitoin myös muutamia kiviä. Alkuperäinen ajatus oli laittaa alapihalle näistä rapskulehdistä polkuja, mutta se ajatus vaatii vielä jalostamista. Jollain tapaa tykästyin tähänkin mahdollisuuteen, että olopihan hiekka-alueella olisi useampi tällainen rapskulehtikukkanen. Vaikka kivituhka tiivistyykin hyvin, kulkeutuu siitä kenkien mukana puupatiolle ja sisällekin alituiseen pölyä. Kivituhka kulkeutuu ja kuluu myös ajan myötä kokonaan pois haravoitaessa ja talvella kolatessa. Ja vaikka kuinka laittaisi maanrakennuskangasta kivituhkan alle, kylväytyy hiekkaan siemeniä ja vähitellen siinä alkaa versoa kaikenlaisia rikkakasveja. Meillä on myös kattava valikoima mm. taponlehteä tunkemassa itseään ylös kivituhkasta. Voi, miten mielelläni kattaisin kulkualueet liuskekivillä, mutta siihen ei ole varaa.

Eräs karvainen veijari viihtyy lämpiminä päivinä kukkien seassa nukkumassa. Valitettavasti se on tykästynyt muutamiin sellaisiin paikkoihin, joissa mamma ei erityisesti soisi sen makaavan. Eräskin yläpihan kukkapenkissä kukkimaan ryhtynyt särkynytsydän alkaa olla aika ruttaantunut, kun Juuso on köllöttänyt sen päällä. Samoin flexinarulla saa kummasti leikkokukkia aikaan, kun erään nelijalkaisen on pakko rynnätä suorinta reittiä pois kukkapenkistä.

Mutta viidakko tarvitsee leijonansa tai tiikerinsä ja onpahan mammalla mukavampi touhuta puutarhassa, kun oma villieläin viihtyy lähistöllä tallessa ja turvassa. Naapurin musta pantteri käy välillä kiusaamassa meidän poikaa, mutta yhdessä käännytämme pantterin kohti omaa pihaa. Sinne meni!

Taas tämä lauantaipäivä kallistuu kohti iltaa ja viikko kohti päätöstään. 

Mutta huomenna on päivä uus ja kesä senkun jatkuu.

Leppoisia sunnuntaihetkiä kaikille!

Puhdasta puutarhurin puuhaa

Mennyt huhtikuu tuntui kuluneen pääasiallisesti kevään odotteluun ja lumen sekä jään paljouden manaamiseen. Näin jälkikäteen ajateltuna huhtikuu kuitenkin hurahti hurjan nopeasti ja nyt olemme toukokuussa. Tiedä häntä, onko mitään järkeä jatkuvasti vertailla vuosia keskenään, mutta kyllä kevään edistyminen näyttää silmämääräisesti olevan vähän edellistä jäljessä. Vasemman puoleinen kuva on vappupäivältä ja oikeanpuoleinen vuoden takaa päivää myöhemmin. Ero ei ole huikea, mutta selkeästi huomattava. Vihreää on edelleen vähemmän ja monet kasvit ja kukat varhaisemmassa kehitysvaiheessa. Mutta kuten poikani huhtikuun puolella sanoi, vappuna ei ole lunta koskaan aiempina vuosina meidän pihalla ollut, eikä myöskään ollut tänäkään vuonna. Lukuunottamatta tien varten ojia, joissa lumi on nyt hyvin säilynyttä tiiviin pakkautumisensa ja varjoisan paikan vuoksi.

 

Vappuaatto oli täällä pääkaupunkiseudulla kylmä ja ajoittain myös sateinen. Iltaa kohden selkiytyi, mutta ei lämmennyt. Sen sijaan vappupäivä oli ensimmäinen todellinen kevätpäivä. Auringossa lämpöä riitti +15 asteen verran ja tarkeni jopa syödä pihalla. Ei sentään T-paidassa. Työn juhla kun oli, päivää vietettiin työn merkeissä eli Ukkokulta haketti, minä haravoin, nypin ja välillä myös pysähdyin vain kuuntelemaan ja katselemaan. Vähitellen alkaa kellarista nousta pihan kalusteita ja koristeita sitä mukaan, kun niiden paikat kohentuvat tai muuten vain "tuo tullessas vie mennessäs" -periaatteella kellarissa käydessä. Ihmeitä ei vielä tässä vaiheessa ole kovin paljoa, mutta kyllä niitä vain jaksaa kierrellä tutkimassa. Välillä tulee vähän sormella pienoisia multakokkareita vieriteltyä, että paremmin näkisi, mitä kummaa sieltä on tulossa. 

Yleisilme on vielä melko harmaa ja paljas, mutta lähempi tutkiskelu auttaa löytämään monenlaisia yllätyksiä maan rajasta. Minulla on paljon Taponlehteä ympäri puutarhaa, mutta paikoitellen se on kärsinyt kovastikin lumesta. Etenkin sellaisissa paikoissa, joihin lunta on kolalla kasattu. Niin se vain on aloittanut uusien lehtien ja vaatimattomien kukkiensa kasvattamisen, eikä aikaakaan, kun pehkot ovat taas vihreinä.

Kärhön ohi kulkiessani olen miettinyt, mahtaako siinä enää eloa ollakaan, vaan tuleehan ihan kuivahtaneilta näyttävistä varsista sinnikkäitä uusia lehtisilmuja. Tämän kärhön kohdalla pätee hyvin ajatus siitä, ettei puutarhassa ole hyvä pitää kiirettä. Kannattaa odotella ja katsoa, josko kasvi osoittaa elon merkkejä, vaikka se alkuun näyttäisikin surkealta ja elottomalta. Hyvin eritahtiinhan nuo keväällä heräävät riippuen kasvista ja myös kasvuolosuhteista. Monet ovat jo laittaneet blogeihinsa kuvia esimerkiksi kukkivista jouluruusuista ja esikoista, kun omani ovat kumpainenkin vielä aika alkuvaiheessa. Jouluruusu on jo nuppuvaiheessa, mutta esikossani vasta lehdet tunkevat mullasta. Niiden paikalla oli vielä runsas viikko sitten jäätä, joten minä olen heistä ylpeä, että edes jaksoivat tänäkin vuonna selvitä talven yli.

Myös muut köynnökset ovat jo ilmaisseet heränneensä: köynnöskuusamassa, villiviinissä ja Pohjantähti-ruusussa on silmut turvonneet ja köynnöshortensiassa on jopa pienen pieniä lehtiä suojaisimmissa oksissa. Tuomessa oli jo vappupäivänä hiirenkorvat, joten siitä se alkaa.

Vappua edeltävällä viikolla näin ensimmäiset valkovuokot, mutta eilen Helsingistä moottoritietä kotiinpäin ajaessani tien reunalle ulottuvissa metsiköissä valkovuokkoja oli jo isoja kukkivia mättäitä. Viime yönä näytti olleen hiukan pakkasta, mikä pidentää esimerkiksi valkovuokkojen kukkimisaikaa.

Kun tuossa aiemmin sanoin, että tässä vaiheessa kevättä kannattaa kumartua hieman alemmas ja tiirailla maanpinnan tasoon, saattaa nähdä monenlaista mielenkiintoista. Keittiömme ikkunan edustalla on kasvanut vuosikausia kaksi Kotkansiipeä. Maahan on muodostunut pari muhkuraista punaruskeaa möykkyä, jotka muistuttavat kypsyvää ananasta tai ison palmun rungon ja lehdistön yhtymäkohtaa. Samoin isokuunlilja (alakuvassa) on tässä vaiheessa kuin maahan pysähtynyt tarantella, josta vähitellen alkaa tunkea silmuja ylös valoa kohden.

Ihmisen iloksi ja harmiksi muisti tekee välillä tepposet. Eilen löysin yläpihan kukkapenkistä pikkuruisia posliinihyasinttejä, joita en yhtään muista istuttaneeni. En ainakaan viime syksynä. Tiedoistani ei myöskään löytynyt hankintamerkintää edelliseltä syksyltä. Tosin usein käy niin, että enimmät sipulini istutettuani saattaa kaupasta tarttua mukaan vielä pussi tai pari sipuleita ja ne sitten tulee kiireessä tungettua, mihin ensimmäiseksi keksii - ja unohdettua. Tässä tapauksessa tuosta muistin unohdus-tepposesta muodostui ilo, sillä vaatimattomasta koostaan huolimatta tämä posliinihyasintti on oikein ihastuttava löydös.

Viime vuonna ihastelin näitä metallikurkia rautakaupan puutarhaosastolla, mutta koska niistä ei löytynyt hintaa, kyllästyin raahaamaan lintua ympäri kauppaa ja vein sen takaisin hyllyynsä. Kun seuraavan kerran menin ko. kauppaan aikeissa sittenkin ostaa linnun, olivat ne jo loppuneet, eikä lisää ollut luvassa. Nyt niitä oli taas samaisessa kaupassa käydessäni rautakauppaostoksilla ja kurki tarttui mukaani. Ainakin toistaiseksi lintu saa nököttää tuossa kivien vieressä, kunhan keksin, missä sen olisi parasta seisoa. Viikonvaihteen navakka tuuli kaatoi sen muutaman kerran ja pari kertaa Juusokin kiskaisi sen juoksunarullaan pitkin pituuttaan, joten sijainti ei tosiaan nykyisellään ole paras mahdollinen.

Näin keväällä ei haravoitavaa ole lainkaan niin paljon kuin syksyllä - jos siis syksyllä jaksaa haravoida riittävästi. Ojat ovat yleensä täynnä roskaa niin syksyisin kuin keväisinkin, mutta kuten kuvasta näkyy, projekti odottaa vielä hetken aikaa. Vaikka tuo lumi ei niin kuvauksellisen kaunista olekaan, se näytti kuitenkin jonkinlaiselta laavavirralta, joka syöksyy kohti tunnelia.

Olen tänään lähdössä vähän kauemmaksi vierailulle ja tuliaisia varten kaivoin jo illalla kaapista esiin korin. Tietokonetta avatessani nostin korin lattialle pois työpöydältäni ja sille löytyi heti toisenlaista käyttöä. Tuli muuten kiire napata korista sinne laittamani lahjapaketin, ettei se ihan tyystin ryttääntyisi. Ehdin ajoissa, koska Juusolla kestää hetki pyöriä korissa sopivaa asentoa etsien. Meillä on toinen samanlainen kori, josta sanka on hajonnut ja olen ottanut sen pois. Lahjoitin korin Juuson käyttöön, mutta jossain vaiheessa se siihen kyllästyy ja siksi nostan korin vähäksi aikaa kaappiin odottamaan uutta innostusta. Olisikohan aika kaivaa Juuson kori jälleen kaapista, jotta saan omani takaisin.

Viikonvaihteeksi on luvattu kauniita kevätpäiviä, joten tiedossa on jälleen työteliäitä päiviä. Eikä mitenkään epämiellyttäviä vaan Puhdasta Puutarhurin Puuhaa. Mitä ikinä itse kukin keksii pihallaan touhuta. Sellaista kivaa siis kaikille toivottaen!