Kuukauden kuva - viikon myöhässä

Puutarhaportti 8.2.2013

Ensin missasin kuusi kuvaa kesään -haasteen, en vain muistanut ottaa kuvia ajallaan. Ja nyt meinasin unohtaa oman ajantasa-kuvani eli näkymän puutarhaportista kohti alapihaa, jonka olen tavannut päivittää aina kuukauden vaihteessa. No, eihän tuo ole kuin viikon myöhässä, eikä ainakaan lumi ole mihinkään sitten edellisen kuvauksen hävinnyt. Päinvastoin, täällä etelärannikolla lunta tulee kaiken aikaa taivaantäydeltä. Meillä alkaa osa kinoksista olla sen verran korkeita, ettei normaali kolaaminen enää onnistu, vaan lumet käytäviltä on huiskittava lapiolla penkkojen päälle.

Puutarhaportti 1.1.2013

Lunta on toki satanut reippaasti aiemminkin, mutta tammikuussahan oli muutaman päivän vesikelisäät ja silloin lumen pinta tipahti aika mukavasti. Tämä kuluva talvi on jo neljäs runsasluminen näillä leveysasteilla. Vaikka tässä tuleekin harva se päivä maristua, että johan nämä lumityöt riittäisivät, on tällainen lumitalvi kuitenkin monin verroin mukavampi kuin ne iänikuiset vesi- ja loskakelit, joita täällä tuppaa talvisin usein olemaan. Maisemat eivät voisi kauniimpia olla, äänetkin kietoutuvat pumpuliin ja tienoon valtaa miellyttävä rauhallisuus. Kävellessäni kylän koulujen ja urheilukentän ohitse, näen lapset hiihtämässä ja luistelemassa. Päiväkoti-ikäisetkin saavat laskea pulkalla mäkeä oikein urakalla. Kyllä tällaisen talven jälkeen kesä maistuu makoisalta. Varmasti myös kasvit viihtyvät lumivaippansa alla ja monet siemenet muhivat siellä odottamassa oikeaa aikaa itämiseen ja versomiseen.

Kohta pitää ryhtyä laskeskelemaan lumen painoa, josko sitä pitää lähteä katoltakin pudottamaan. Leikkimökin katolla on jo aikamoinen kinos, mutta kovin painavaa tuo lumi ei vielä ole. Ja kuten kuvasta näkyy, lisää sataa kaiken aikaa. Myös ikkunasta ulos vilkaistessani lunta sataa....

Eilen vierailin ystäväni luona Espoossa. Siellä sitä oli valoa jos jonkinlaista joka nurkassa ja puun juurella. Toisin tietenkin kuin täällä meidän kylällä, jossa usein saa suunnistaa oman älynsä välähdysten valaisemissa maisemissa, mikä ei siis järin valkeaa tietä tarkoita. Olipa nuo puut tuolla espoolaislähiön iltavalaistuksessa aika kauniita. Erityisesti huomiotani kiinnitti kuitenkin nuo täsmällisesti auratut kävelyreitit, mikä ei ole tavallista sen enempää kotikylällä kuin Espoossakaan. On ollut traktorikuskilla enemmän aikaa ja kunnianhimoa kuin pitkästä aikaa missään muualla.

Vaikka Ukkokulta on ollut hiukan vatsatautinen, on hän kuitenkin käynyt ulkona lunta siirtämässä. Oman lumityöosuuteni päätin jättää huomisaamuun ja käytin päivän vaihtamalla lakanoita, pyörittämällä pyykkikonetta ja askartelemalla ystävänpäiväkortteja. 

Ja kun lopulta sain kortit niputettua, pääsin vihdoin siirtymään pitkään suunnittelemaani ja odottamaani asiaan eli uskokaa tai älkää, tradddaaaalllaa......

......kieputtelemaan taimipotteja!

Kaunis kiitos Tuulalle, joka antoi oman taimipottien valmistusvälineensä minulle joululahjaksi. Sujuihan noiden pottien teko lasipullonkin avulla, mutta nytpä poteista tulee vallan hurmaavia. Vaikka Tuula suunnitelmiensa mukaisesti sinne Joensuuhun vielä muuttaisikin, jokaisen kerran puunuijaa alustalla pyöräyttäessäni ajattelen häntä lämmöllä ja olen iloinen, että olen saanut häneen tutustua.

Ja nyt me lähdemme Juuson kanssa viettämään perjantai-iltaa. Minä katson telkusta Vera Stanhopea ja Juuso luultavasti kurnuttaa tyytyväisenä sohvanraossa selällään maaten tassut kohti kattoa sojottaen. Rauhallista ja mukavaa! 

Ja samanlaisia tunnelmia kaikille blogiystävilleni toivottaen!!!