Kesäpäivälle riittää pituutta, mutta siitä huolimatta illalla ei millään malttaisi mennä nukkumaan. Muutama luku pitää joka ilta vielä lukea dekkaria tai jotain muuta kirjaa ennen silmien ummistamista. Sitten uni maistuukin, kunnes...
...herään siihen, että vierestäni kuuluu tömähdys ja heti sen jälkeen äänekäs naukuminen. Juuso on saapunut mamman viereen ja voihan vietävä, kun siitä pitää niin äänekkäästi ilmoittaa. Vähemmästäkin sitä havahtuu täysin hereille, eikä unta ole sen jälkeen kovin helppo saada.
Juuso kiertyy kyllä aluksi ihan nätisti kerälle tyynyn viereen. Vaan ei siinä pitkää aikaa kulu, kun se kellahtaa selälleen ja alkaa kuorsata äänekkäästi. Yleensä vielä niin, että häntä on miltei minun suussani ja etutassut pitkin pituuttaan roikkuen sängyn reunan yli. Ei siis pää tyynyä kohti ja jalat jalkopäätä, kuten tilan puolesta voisi kuvitella fiksuimmaksi. Ei todellakaan, vaan poikittain mahdollisimman paljon tilaa vieden ja mammaa kohti sängynreunaa ujuttaen.
Olen surkea nukahtamaan uudelleen kerran herättyäni. Usein hiippailen yön hiljaisuudessa työhuoneeseen tietokoneen ääreen jotain naputtelemaan tai vaikkapa blogeja lueskelemaan, kunnes alkaa uudelleen väsyttämään ja uskallan palata sänkyyni. Joskus vain on niin väsynyt, ettei jaksa edes sängystä nousta. Sellaiset yöt ovat hankalimpia, sillä unettomana ja kuitenkin rättiväsyneenä petissä pyöriminen on vihoviimeistä yöelämää.
Yöllä monet ihan mitättömätkin asiat saavat aivan uskomattoman suuret mittasuhteet. Nyt, kun pihalla odottaa lukuisa joukko istutusta odottavia taimia, alkaa tietenkin päässä pyörimään, mihin niitä istuttaisi. Useimmille on jo paikka katsottuna, mutta aina joukkoon mahtuu yllätyskasveja sieltä täältä. Kasveja, joiden hankintaa ei ole laisinkaan ennakkoon suunnitellut, mutta joita nähdessään ei ole voinut olla mukaan ottamatta.
Yön hämäryydessä istuttamattomien kasvien määrä tuntuu paisuvan, kun taas niille mahdollisten paikkojen määrä kutistuu kutistumistaan. Kukkapenkit pyörivät mielessäni vinhaa vauhtia ja kääntelen aukkopaikkoja puolelta toiselle pohtien, mikä mihinkin sopisi parhaiten. Vielä muutama hetki, niin hyppäisin ylös sängystä ja lähtisin pihamaalle istutushommiin.
 |
| Varjolilja - Lilium martagon |
En sitten kuitenkaan lähtenyt, vaan käänsin kylkeä ja ojensin käteni koskettamaan pehmoista sänkykaveria. Se päästi matalan kurahduksen ilmoittaen siten, että paikalla ollaan, jatketaan nukkumista. Niukasta patjatilasta huolimatta kiskoin peiton päälleni ja vaivuin uudelleen uneen.
 |
| Saksankurjenmiekka - Iris germanica |
Aamulla kasvien sijoituspaikat eivät enää tuntuneet yhtä ongelmallisilta. Itse asiassa, en niitä heti aamutuimaan ajatellut laisinkaan. Istutusurakka odottaa yhä ja saakin odottaa sopivaa ajankohtaa tai pikemminkin aikaa, jolloin ehdin niitä maahan kaivelemaan. Tietenkin olisi ollut hyvä saada kasvit maahan ennen sateita, jolloin ne olisivat päässeet hyvin kasvun alkuun ilman ylenmääräistä kastelukannushowta. Kun ei ehdi, niin ei sitten ehdi. Eipä ainakaan tarvitse kuoppia kaivella rutikuivaan maahan ja rikkaruohotkin lähtevät hyvin kosteasta mullasta nypättäessä.
 |
| Talon päädyssä on rehevää |
Mukavaa kesäpäivää ja rentoja yöhetkiä itse kullekin!
