lauantai 24. marraskuuta 2012

Vielä vähän kukista ja kissoista


No, nyt muistan, miksi harvoin ostan itse itselleni joulutähtiä. Siksi tietenkin, koska ne ovat niin mahdottoman herkkiä kylmälle ja vedolle. Pudottavat vihreitä lehtiään ja ovat sen jälkeen kaljun näköisiä. Minulle tarttui monien muiden tavoin marketista mukaan Princetta, vaaleanpunainen  joulutähden sukulainen, joka käyttäytyy tismalleen joulutähden lailla. Eipä ollut tuolla kauppamatkalla mukana kukkapussia ja kyseisen marketin pakkauspöydän varustus oli suorastaan luokattoman onneton. Ei sanomalehteä, ei teippiä ja varsinainen kukkapaperirullakin veteli viimeisiään. Sakset olivat kai lähteneet jonkun tarvitsevan mukaan, koska jäljellä oli vain ketju, johon sakset aiemmin on kytketty. Ulkona ei ollut järin kylmä, mutta leuto marraskuinen sää oli kuitenkin pinkille tähdelle liian viileää, vaikka suojasin kukan kangaskassiin ja kiikutin sen vikkelästi lämpimään autoon. Muutamassa päivässä se on pudottanut lukuisia vihreitä lehtiä ja jopa pari vaaleanpunaista latvalehteä. Eihän se kovin kallis ollut, mutta toivon mukaan muistan jatkossa ihastella joulutähtiä sukulaisineen lähinnä kaupassa.


Sen sijaan neilikat ovat minun leikkokukkalistallani nousseet monta astetta ylemmäs. Ystäväni toi minulle viikko sitten ison kimpun pienikukkaisia neilikoita, jotka hän oli napannut edullisesti halpakaupan ovensuuämpäristä. Ainoastaan kahdesta oksasta putosi heti kuihtuneen näköinen nuppu, muuten kukat loistavat upean punaisina ja terhakoina. Pienimmätkin nuput näyttävät vähitellen aukeavan ja noita aukeavia nuppuja on todella paljon. 

Pari vuosikymmentä sitten kukkakaupassa tuli pyydettyä mitä tahansa kunhan ei neilikoita. Miksiköhän silloin ei oikein neilikoista tykätty? Kaupoissa oli toki vähemmän leikkokukkavalikoimaa kuin nyt, marketeissa ei kyllä tainnut olla kukkia laisinkaan. Helposti tuli ostaneeksi ruusuja ja jostain syystä vanhemmat ihmiset toivat vierailulle tullessaan krysanteemejä. Viime aikoina olen markettivalikoimasta melkeinpä useammin valinnut mieluummin neilikka- kuin ruusukimpun. Markettiruusut kun usein kuolevat nupunkaan aukeamatta muutamassa päivässä, sen sijaan neilikkakimppu kestää ja kestää.


Eilisessä jutussani kertoilin meidän karvaisen Juuso-kissamme pöytäseikkailuista ja sain lukuisia aivan ihania kommentteja kissamaisesta elämästä. Suvikummun Marjan kissat juovat sohvapöydälle asetetusta Mariskoolista, jonka väri vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Henkkumaarian Paavo kerjää pizzaa, juustoa ja paahtoleipää ja Sadun äidin edesmennyt Minni-kissa yritti onkia tassullaan mieluisia paloja ruokalautaselta.

Monilla on kokemusta niin koirista kuin kissoistakin ja he totesivat kissan olevan siistimpi kuin koira. Koiraperheissä kissanruoka on nostettava koiran tavoittamattomiin, jotta kissallekin jäisi jotain syötävää. Kirsikka kertoi hauskan jutun Lapinreissulla kadonneesta kissasta, jonka noutamiseksi tehtiin 1700 km:n ajomatka.

Tuo sanomalehden päällä makaaminen taitaa olla jokaiselle kissanomistajalle tuttua, niin myös meillä. Miten ihmeessä kissa osaakin asettua juuri sen artikkelin päälle, jota ihminen parhaillaan on lukemassa. 

Henkkumaaria kiteytti kissan luonteen osuvasti: 

"Kissan kanssa minäkin entinen koiranomistaja olen oppinut, ettei kissaa voi komentaa. Se tekee joka tapauksessa niin kuin itse haluaa. Joskus jopa niin kuin minä toivon, mutta vasta sitten, kun hänelle sopii."