perjantai 26. helmikuuta 2021

Parit pipot ja sukat

 

Edellisissä sukissa pääsin Ailin lapaset -mallin makuun, joten toiset valmistuivat samalla teemalla. Tällä kertaa lankana 7veikan tummanharmaa ja kirkkaanpunainen. Mallineule tuo kahden langan ansiosta sukkaan mukavasti paksuutta ja lämmittävyyttä. 

Näihin sukkiin lisäsin resorin jälkeen 1 silmukan puikkoa kohti eli sukassa oli sen jälkeen 52 silmukkaa. Mallineule on 4:llä jaollinen, mikä kannattaa silmukkamäärää miettiessä huomioida.

Satun Tuulia -blogissa oli nätit pitsisukat. Ohjeen olin ottanut jo aikaisemmin, mutta minne lie unohtanut. Kudoin nilkkasukat pienempikokoisen naisen jalkaan vaaleanpunaisesta 7veikasta (väri kuvassa kirkkaampi, kuin todellisuudessa).

Tämä pitsineule on kaunis ja helppo. Ensimmäisten kerrosten jälkeen pitsi sujui ohjeeseen katsomatta. Satun Tuulian sukista poiketen tein varteen resorin. Se ei ole mallissa välttämätön.

Aikoja sitten olen ostanut alekorista Novitan Rulla -lankaa kaksi kerää. Suosituspuikkokoko tälle akryylilangalle on 5-6, vaikka se sormissa tuntuu melko ohuelta. Kudoin lankaa kaksinkertaisena 60 cm:n pyöröpuikoilla. En keksinyt pipoon mitään kivaa mallineuletta, mutta kirjava lanka on kaunista sileänäkin neuleena. Laatikosta löytyi sävyyn sopiva, syksyllä netistä tilattu tekoturkistupsu. Pipossa on silmukoita 70, joka sopii hieman pienempään päähän.


Samoin jostain alekorista kotiin tulleesta Novitan Lehto -langasta kudoin pari pipoa. Tämäkin on akryylilankaa, jossa puikkosuositus on 7-8. Käytin 60 cm:n pyöröpuikkoa nro 5 saadakseni tiheän neuloksen. Toisessa pipossa on 70 silmukkaa, toisessa 80. Jälkimmäisessä ehkä liikaa noin paksulle langalle, vaikkakin ohuemmilla puikoilla toteutettuna.

Lehto-lankaa ei taida enää Novitan mallistossa olla. Joissakin nettikaupoissa sitä näkyy yhä löytyvän.  

Olen tallentanut neuletuotokseni blogini "Sukkia sun muita neuleita" -sivulle, jonne pääset sivun ylälaidasta, yläbannerin alta.

Iltakuuden aikaan keskiviikkona oli sumuisesta ja hämyisestä päivästä huolimatta edelleen kohtalaisen valoisaa. Vettä satoi niin keskiviikkona kuin torstainakin saaden aikaan joka puolelle jalankulkijoiden kannalta hengenvaarallisia jäätiköitä. Pysytään siis sohvannurkassa kutimien kanssa. Paitsi välillä pitää käydä kurkkimassa itäviä taimia.

Kuunnellaan lähestyvän kevään ääniä. Hyvää viikonloppua kaikille!


keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Pienet on ilot meikäläisellä


Kävelin sunnuntaisessa plussakelissä kylän keskustan kukkakauppaan. Tarkoitus oli tilata kukat äidin hautajaisiin ja sehän onnistui mainiosti. Kukkakaupassa oli tällä kertaa tuttu ihminen, jonka kanssa tuli vaihdettua  kuulumisia laajemminkin. Hän on kasvattanut monena kesänä kesäkukkia myyntiin. Pirkon kesäkukkien laatu on saanut ansaittua arvostusta. Ilokseni kuulin, että Pirkko kasvattaa kukkia tulevallekin kesälle.


Mennessä tallustin suorinta reittiä valtatien rinnalla kulkevaa kevyenliikenteen väylää pitkin. Paluumatkalla sen sijaan kolusin tutkimassa järvien välissä kulkevan puron ja tiirailin muutenkin maisemia jotain jännää nähdäkseni.

Ihmisiä oli liikkeellä hyvin vähän. Ovat taitaneet lähteä laskettelurinteisiin ja Lapin hangille hiihtämään. Linnut olivat selvästi heränneet talviuniltaan, sillä talitintit lauloivat kuorossa. Eivät kylläkään sanoneet "titityy", kuten lapsuuden laulussa sanottiin. "Tiityy" ne meidän kylällä laulavat. Ehkä tinttien kurkku on vielä pakkasten jäljiltä kohmeessa. Jospa teet ja iit lisääntyvät maaliskuulle päästessä.

Monien bloggareiden hienoja lintupostauksia ja kuvia katsellessa ei voi välttyä innostuksen tarttumiselta. Ja miksi pitäisikään. Niin puutarha- kuin muitakin blogeja lukemalla olen oppinut valtavasti uusia asioita luonnosta ja eläimistä.

Joka kerran kylän purolla kulkiessa tiiraan, josko näkisin saukon (joita kuulemma purossa liikkuu) tai vähintäänkin koskikaran. Jälkimmäisen olen jo oppinut onnistuneesti bongaamaan. Siellä se koskikara nytkin sukelteli ja lenteli jääpaakulta toiselle. Kamerassani ei ole pitkälle ulottuvaa zoomia, joten piti laittaa kuvaan punainen nuoli havainnollistamaan, että kylllä se koskikara siinä istuu. Uskokaa pois! 

Ihailen usein eläinten värien oivallista naamioitumista luontoon. Jos koskikara olisi nököttänyt lumella hievahtamatta, tuskin olisin sitä havainnut. Niin hyvin sen tumma puku sulautui taustalla soljuvaan hyiseen veteen. Vaan linnun kääntyessä valkea rintatäplä tuli näkyviin. Kohta lintu sukelsikin uppeluksiin veteen.


Lähellä kotiamme on talo, jossa on useampi ankka. Kesäaikaan ankat tepastelevat välillä pihalla vapaina, valvotusti tosin. Nyt näin ulkohäkissä vain kaksi mustaa ja yhden kirjavan (joka piiloutui mustien kavereidensa taakse). Ankat tykkäävät kotiloista, joita alueen asukkaat keräävät puutarhoistaan lintujen naposteltavaksi. Itse en ole kertaakaan kotiloita ankoille kiikuttanut, kun tapaan tunkea ne etikkaveteen heti ensimmäisenkin nähdessäni. Ankoille kotilot on tarjottava ilman marinaadia.


Kaikkine kiireineen tämä talvi on tuntunut todella pitkältä. Lunta ja pakkasta on riittänyt vaikka Afrikkaan myytäväksi. Toisaalta esimerkiksi lukiessa uutisia USAn Texasin ja muiden osavaltioiden hyytymisestä talvisten olosuhteiden kurimuksessa, täytyy kiittää kotimaisia olosuhteita. Lämpöä riitti paukkupakkasillakin, eikä vesiputketkaan kovin helposti jäädy.

Talvi jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta säämuutos toi tullessaan kevään ensi merkit. Vesi tippui sunnuntaina räystäiltä. Paksumman talvitakinkin olisi huoletta voinut vaihtaa keveämpään versioon.


Taimet voivat kellarissa hyvin. Pelaguut työntävät jo lehtiä, joista kasvin tunnistaa. Kelloköynnökset venyvät pituutta sellaisella vauhdilla, että kuukauden päästä niille on vaihdettava isompi ruukku. Tyhmyyksissäni en heti koulinut kelloköynnöksiä tavallista suurempiin ruukkuihin. Tukikepitkin niille on laitettava ennen, kuin kasvattavat kärhensä toistensa ympärille. Siihen nyt tovi vielä vierähtää.

Takkahuoneen ikkunalaudalla on rivi potteja, joissa jo pilkistää vihreää. Pesuhuoneen lattialla on myös muhimassa laatikollinen edellisviikon kylvöksiä.


Joidenkin blogien kommentointi ei syystä tai toisesta ole hetkeen onnistunut. Blogger vaatii kirjautumista uudelleen ja silti tulee virheilmoitus. Tähän olen törmännyt ainakin Viherrin- ja Oravan kesäpesä -blogeissa. Muistaakseni jossain muussakin blogissa. Olen päivittänyt kyseisten blogien osoitteet lukuluettelooni uudelleen ja tehnyt muitakin kommervenkkejä ilman muutosta parempaan. Toivottavasti ongelma korjaantuu pian.


Kuvan koristekurki tähyilee kohti kevättä. Tehdään mekin samoin.


maanantai 22. helmikuuta 2021

Hautajaiset koronatilanteessa

Ystäväperheen lähettämä surukimppu
 

Äidin muistotilaisuus on tulevana lauantaina. Hautajaiset eivät ole iloinen tilaisuus, mutta niiden puitteissa on perinteisesti kokoonnuttu laajalla joukolla muistelemaan vainajaa ja samalla tapaamaan kaukaisempiakin sukulaisia ja etäällä asuvia tuttavia. 

Äiti oli aina valmiina osallistumaan isoihin sukutilaisuuksiin, myös hautajaisiin. Tiedän, että hän olisi halunnut suvun kokoontuvan myös omissa hautajaisissaan. Koronatilanteen vuoksi äidin toive ei toteudu, sillä jouduimme rajaamaan osanottajien määrää rankalla kädellä. Nyt sitäkin joukkoa joudumme pahimmassa tapauksessa pienentämään entisestään.

 
Maanantaina 22.2. Uudellamaalla astuu voimaan entistä tiukemmat kokoontumisrajoitukset eli edellinen 10 hengen rajoitus kaventuu kuuteen henkilöön. Aluehallintoviraston tiedotteen mukaan rajoitus koskee yleisötilaisuuksia, mutta vahva suositus on noudattaa samoja rajoituksia myös yksityistilaisuuksissa, joihin hautajaiset luetaan.

 
Kenelle sisaruksista sanot, ettei hän voi tulla äidin arkun äärelle? Kenen puolison suljet pois tilaisuudesta?  Entä kuka lapsenlapsista on riittävän tärkeä hyväksyttäväksi tilaisuuteen? Kuka taluttaa iäkkään isän jättämään jäähyväiset puolisolleen, jos vainajan kaikkien lasten ei sallita osallistua tilaisuuteen? Mihin vedät rajan, kuka on tärkein, läheisin? Kenen suru on arvokkainta?

Ymmärrän täysin rajoitukset koronatilanteen jatkuvasti vaikeutuessa. Kun ihmiset eivät oma-aloitteisesti osaa välttää ihmisjoukkoja ja noudattaa rajoituksia, pitää viranomaisten tehdä päätös heidän puolestaan. Lähipiirini on jo vuoden elänyt monella tavoin rajoittuneissa olosuhteissa. Se ei ole ollut helppoa kenellekään, mutta yhteisen edun ja itse kunkin terveyden vuoksi olemme pyrkineet noudattamaan ohjeita.

 
Omalla kohdalla olen etsinyt rajoitustenkin keskellä mielekästä tekemistä ja tsempannut ihmisiä, joiden pinnaa tilanne on kiristänyt. Olen etsinyt huonoistakin asioista hyviä puolia ja koittanut ajatella positiivisesti. Olen koittanut ymmärtää vastaan pulikoitsijoita. 

Rehellisesti sanoen myötätuntoni ja ymmärrykseni "minä itse" -porukkaa ja bilettäjiä kohtaan on nyt loppuunkaluttu. 

Jos on tärkeää taata aikuisille ihmisille pääsy kaverien kanssa ravintolaan samalla, kun toiset tekevät kaikkensa suojellakseen itseään ja muita virukselta... 

...jos kaikkien halukkaiden on päästävä kuntosalille lihaksia kasvattamaan, samalla kun viedään mahdollisuus jättää viimeiset jäähyväiset suvun vanhukselle, 

...on arvomaailmamme vinoutunut pahemman kerran.
En ymmärrä. En enää edes halua ymmärtää.

Olen tietoisesti välttänyt niin politiikan kuin uskonnokin käsittelyä blogissani. Niistä aiheista riittää jutunjuurta joka paikkaan, mutta liian helposti myös vihaisia sanoja ja väärinymmärrystä.

Puutarhablogi villasukkineen, kissajuttuineen ja arkielämän pohdintoineen riittää mainiosti minulle, vaikka puutarhaa on vaikea erottaa ihmisen muusta elämästä. Koronan keskellä surukin tuntuu tavallista suuremmalta. Siksi ehkä sielu on enemmän vereslihalla ja alttiimpi kaikenlaisille iskuille.

Jääköön tämä kannanotto yksittäiseksi heitoksi, vaikka se ei suoranaisesti politiikkaa tai uskontoa käsittelekään.

Vesi virtaa itsestään.
Ruoho kasvaa itsestään.
Ilta tulee itsestään.
Ainoa mikä ei tule itsestään
on hyvä teko.

- Tommy Taberman -

 

 

lauantai 20. helmikuuta 2021

Asiantynkää lumesta

 

Kevättä ja siemenkylvöjen itämistä odotellessa on välillä väännettävä tikusta asiaa. Tai tässä tapauksessa pikemminkin lumesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Määrällisesti lunta on tänä talvena niin paljon, että sen puoleen ei luulisi aiheiden loppuvan. Vaikeus on siinä, että kaikki oleellinen tuntuu jo olevan sanottu.

Reikäjuustoa hangella

Ukkokullan kanssa käytiin yhtenä päivänä kävelemässä läpi läheisessä metsässä pururatalenkki. Eräs alueella asunut maanomistaja ylläpiti aikoinaan kivaa pururataa tiluksillaan. Nykyisin pururata on ahkerasti tallottu polku, joka suosionsa vuoksi pysyy käveltävänä runsaslumisenakin aikana. Metsässä ei ole aivan niin paljon lunta, kuin muualla. Tiheä puusto estää lumen kasautumisen. Tuuli pudotti lumet puista, jolloin hangesta tuli hauskaa reikäjuustoa.


Joku oli hiihtänytkin metsässä. Tosin luultavasti latu johti taloilta lähellä oleville pelloille, jonne aktiiviset henkilöt tekevät ja ylläpitävät erinomaisia ja runsaassa käytössä olevia latuja.


Siellä puiden takana sijaitsevalla peltoladulla joku sivakoikin rivakkaan tahtiin.


Omassa pihassa rikkumattomasta hangesta ei ole tietoakaan. Ylläoleva kuva on puiston puolelta, jossa jänisten trafiikki on jäljistä päätellen moottoritieluokkaa. Aika lailla saman näköistä on meidänkin alapihalla, vaikka on siellä minunkin jälkiäni. Muutaman kerran olen kahlannut hangessa tutkimassa puiden ja pensaiden tilannetta. Korkeidenkin verkkojen suojaamien kasvien ympäriltä on syytä käydä tallomassa hankea matalammaksi, jotta rusakot eivät ylety runkoa tai matalalla olevia oksiakaan napostelemaan.


Lumikärhön tyvellä jänikset ovat pitäneet palavereitaan oikein porukalla. Mikä on mennyt ristihuulien välistä vatsaan, on näköjään tullut peräpäästä papanoina ulos. Lumikärhöä on nakerrettu kunnolla. Onneksi kärhö nousee tyvestä. Edellisen vuoden kasvustoa saa joka tapauksessa keväisin karsia runsaasti.


Pensasruusujen kohtalo on lumikärhöä rankempi. En ole pensasruusuja verkottanut, mutta ehkä ainakin osa olisi kannattanut suojata. Suviruusua on syöty urakalla, samoin yläpihalla kasvava ranskanruusu Duchesse de Montebelloa on lyhennetty melkoisesti. Kärsineiden joukkoon lukeutuvat myös alapihan juhannus- ja Hansa-ruusu. Missään vaiheessa en ole mielestäni delegoinut ruusupensaiden hoitoleikkausta jäniksille.

Kuntokävelyillä tulee tarkkailtua ympäristöä ja nähtyä kaikenlaista hassua. Viikolla meidän kaduilta on kauhottu ja kuskattu isoja lumikasoja pienemmiksi. Varsinkin risteysten näkemäesteitä on madallettu. Hyvä niin, sillä varsinkin pikkuiset koululaiset aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä putkahtaessaan valtaisan keon takaa yllättäen eteen.

Kuvan risteyksessä lumensiirtäjät käyttivät hieman erikoista luovuutta. Lumi kasattiin pientareilta ensin keskelle risteystä. Ihmettelinkin, miksi muuten rauhallisella kadulla oli päivän mittaan kovin ruuhkaista. Kaikkien piti tehdä usean tunnin ajan isompi lenkki risteykseen kasatun lumen vuoksi. Sulaan aikaan risteyksessä olevasta korotetusta suojatiestä varoitetaan TÖYSSY-merkillä. Nyt töyssyn ylitys olisi vaatinut vähintäänkin lumilaudan.


Kotimme viereisen puistoalueen kulkuväyliä ei talviaikaan aurata. Jalankulkijat, pulkkailijat ja hiihtäjät ovat luoneet oman oikopolun hankeen. Nyt olisi tilaa istua päiväkahvilla puistopenkeillä. Kuvan ulkopuolelle jää pienelle alueelle useampi roska-astia. Kerran viikossa kunnan mies hurauttaa autolla tien varteen, kahlaa jätesäkin kanssa kurkkaamaan jokaisen roskiksen täyttöasteen ja tarvittaessa myös vaihtaa niihin uuden jätepussin. 

Kesällä roskiksissa on paljon koirankakkapusseja, jolloin säännöllinen tyhjennys on tarpeen. Sen sijaan talvella tyhjentäjä voisi pelkästään jälkiä katsomalla todeta, ettei kukaan ole hänen edellisen käyntinsä jälkeen edes lähestynyt roskiksia.

Torstaiaamuna 18.2. meinasin lämpömittaria katsoessani pudota pyllylleni. Tuoli oli lähellä, joten saatoin nauttia aamupuuroni mukavasti keittiön lämmössä. Helmikuun aikana pakkasia on riittänyt, ehkä tämä on tämän talven kylmyyden lakipiste. Toivon mukaan tästä on suunta leudompiin säihin.

Samaisen hyytävän kylmän pakkasaamun jälkeen ilta koitti huomattavasti leudommissa merkeissä mittarin näyttäessä -6 astetta. Päivä pidentyy melkoista vauhtia ja auringonpaiste vain lisää valon määrää. Illalla auringonlasku värjäsi taivaan pastellisin sävyin.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja hyvää hiihtolomaa sitä viettäville! Pysykäähän terveinä.


torstai 18. helmikuuta 2021

Itää ne sittenkin...

 
Ulkona on oikea talven ihmemaa. Vaahteroista on tullut taivaan puuvillapeltoja. Kunhan lämpö lisääntyy ja tuuli sopivasti osuu, varisevat höyhenen kevyet lumipuuvillat puiden oksilta alas.

Sisällä ei kasva puuvilla, ei luminen eikä tavallinen. Sen sijaan kelloköynnökset ovat aloittaneet voimallisen kasvunsa kohti kesää. 

Perfektionistiselle listaihmisellekin sattuu vahinkoja ja niinpä sekoitin kylvöjä kirjatessani paprikat ja kelloköynnökset. Aloin kyllä ihmetellä "paprikoiden" pukatessa vartta ja lehtiä, olenko mukamas noin monta paprikaa kylvänyt. En ollut. Kelloköynnöksiä ovat.

Koulin hyvin kasvuun lähteneet taimet ja laitoin ne kellarin kasvivalaisimen alle. 


Lauantaina sain vihdoin kellarin kasvatustilan tarvittavaan järjestykseen. Kellarissa on kaksi tehokasta kasvivalaisinta; toinen ns. romuhuoneessa ja toinen kellarin yleistilassa. Kellarissa ei ole varsinaista lämmitysjärjestelmää. Ison tilan toisessa päässä on PorinMatti, jota lämmitetään kovimmilla pakkasilla. Kellari on suurimmaksi osaksi maan alla ja lämpötila pysyy ilman lämmitystäkin +14 asteessa. 

Romuhuoneen oven ollessa kiinni lämpötila nousee siellä noin +18 asteeseen, mihin vaikuttaa myös kasvivalaisimen tuottama lämpö. Isossa tilassa on hieman viileämpää, mutta huhtikuussa sielläkin lämpötila on jo +18. Sopii hyvin tomaateille ja kurkuille, jotta eivät aivan hillittömästi kasva ennen kasvihuoneeseen siirtoa.

Turhaan luulin ikkunattoman kellarin olevan mahdoton taimikasvatukseen. Ajastimella toimiva tehokas kasvivalaisin on se olennaisin asia. Sopivan viileässä tilassa taimista kasvaa tanakoita ja terveitä kasveja.

Kylvölistan pohja on osin viime vuodelta. Tyhjiä rivejä riittää, eikä kunnon kylvösuunnitelma ole muutenkaan vielä kirkastunut. Olkapäillä on vielä tammikuun alun ajatus, ettei tässä mitään kiirettä. Ei toki kiirettä olekaan, mutta maaliskuuta silmällä pitäen olisi jo syytä kirjata yksityiskohtaisempia lajinimiä paperille.


Tokmannilla käydessäni löysin muovisia taimikylttejä euron pakettihintaan. Suunnittelin tekeväni niistä pitkäikäisempiä taimikylttejä eritoten esikasvatettavia varten. Olen jo naputellut muutamia tomaatti- ja kurkkukylttejä. Valitettavasti dymonauhan liima on kovin "ilmavaa", jonka vuoksi niminauhat irtoavat omia aikojaan kylteistä. Alunperin ajattelin, että dymolla tehdyt nimet olisi mukava tarvittaessa voida vaihtaa. Ei sentään ajatuksen voimalla, kuten ne nyt näyttävät tekevän.

Taimikylttejä varten ostin ensimmäisen löytämäni dymolaitteen nauhoineen. Hiukan huterasti kirjaimet kaivertuvat nauhaan. Pitkät nimet on leikattava kahtia, jotta mahtuvat kylttiin. Ei haittaa. Ja kyllä minä läheltä lukiessani erotan teksteistä eet ja iit, vaikka kauempaa katsoen ne näyttävät liukenevan erottamattomiksi.

Sain tyttäreltä mieluisan joululahjan. Hänen kotinsa läheisyydessä on hevostila, jossa tyttärenkin ravihevonen ennen myyntiä oli. Hevostilan isäntä tekee Raalan Paja -toiminimellä käytetyistä hevosenkengistä käyttö- ja sisustustuotteita. Kuvan pallon halkaisija on 500 mm. Palloa valmistetaan myös 300 ja 1000 millisinä. Tämä pallo ylennetään puutarhakoristeeksi. Katsotaan, mihin sen sijoitan.


Paukkupakkasetkin ovat lauhtuneet inhimmillisiin lukemiin. Sunnuntailenkillä kierrettiin katsomassa lähijärvien jäätilanne. Jätimme jäällä kävelemisen toiseen kertaan, jotta emme sotkisi vaivalla tehtyjä latuja.


maanantai 15. helmikuuta 2021

Kutomisen terapiaa

 

Alkuvuoden hässäkkä on verottanut keskittymiskykyä. Kutimet eivät silti pysy poissa hyppysistä. Perussukkaa kutomalla saa hyvin nollattua oman päänsä iltaisin ennen nukkumaan menoa. 

Tummaruskea nilkkasukka kuvan vasemmassa ylälaidassa on kudottu korppoolaisen lampaan villasta valmistetusta langasta. Ostin kerän Saaripalstan Sailalta vuoden 2019 Marketanpuiston joulumarkkinoilla. Pelkäsin, ettei lanka riittäisi sukkiin ja siksi tein varren ruskeasävyisestä raitalangasta. Aidosta villalangasta oli mukava kutoa, sillä lanka tuntui selvästi rasvaiselta, eikä kuitenkaan millään tavoin epämiellyttävässä mielessä.

Ylärivin keskimmäisen sukan mallineule on kerrosrivinousua, jossa vaihdoin neulomatta nostettavan silmukan paikkaa. Muut sukat ovat perussukkia, joihin käytin laatikosta löytyviä raitalankoja.

Yritän aktiivisesti "tuhota" omia lankavarastoja ja välttää jatkuvasti hamstraamasta uusia lankavärejä. Ajattelin, että saisin punasävyisen raitalangan uppoamaan polvisukkiin, mutta yhä sitä jäi. Polvisukan mallineuleena on 3 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin mallineuleen oikeita silmukoita kahdesti siten, että nilkassa on 12 s/puikko.

Omassa käytössä olevat punaiset nilkkasukat alkavat olla kovan käytön ja ahkeran pesun jäljiltä kuluneen näköiset. Niinpä kudoin uudet punasävyiset tilalle. No, nyt on sitten kahdet punaiset sukat käytössä, sillä pelkkä "kuluneen näköinen" ei vielä riitä sukkien pois heittämiseen. Pitää olla ihan aidosti reikäiset.


Koska keskittymiskyky on tällä hetkellä varsin matalalla tasolla, en jaksa opetella kauniita pitsikuvioita. Enkä myöskään kirjoneuletta, joka yhä siintää suunnitelmissa. Ailin lapaset -mallilla olen ennenkin kutonut. Se on helppo ja sillä saa kivasti eloa tavalliseen sukkaan. 

Kuvan sukkiin sain älynväläyksen joulun jälkeen keittiön ikkunalaudalla olleesta vaaleanpunaisesta amarylliksestä. Valitettavasti en löytänyt amaryllismallin mukaista hennonvihreää lankaa vaaleanpunaisen kumppaniksi, mutta ei tuokaan vihreä hullumpi ole.

Ailan lapaset -mallineuleen ohjeen löydät täältä


Punaiseen amaryllikseen meinasin jo hermostua. Se kukki kauniisti joulunaikaan ja sen jälkeen kasvatti pitkän kukkavanan, joka ei vaan auennut. Ei edes pullistunut. Sanoin amaryllikselle, että parin päivän päästä leikkaan vanan kukkamaljakkoon. Taisi pelästyä, sillä sen lupaamani parin päivän kuluttua nuppu alkoi hissukseen raottaa verhojaan ja näyttää hivenen punaista väriä. Nyt kaksi kukkaa on jo täysin avoinna ja kaksi nuppua odottaa vuoroaan.


Nippa nappa ehdittiin syödä Runebergin tortut kun jo oli vuorossa laskiaispullat. Samaan syssyyn sitten vielä ystävänpäivä, joten elämä on pelkkää juhlaa. Kameraakin uskaltaa jo ulkoiluttaa, kun pakkanen lauhtui -23 lukemista inhimmillisiin lukemiin eli -3 asteeseen.

Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
kelkka on pullollaan iloista väkeä.
Mäestä kotiin on mukava tulla,
pöydällä odottaa laskiaispulla.

Iloista laskiaistiistaita kaikille!



lauantai 13. helmikuuta 2021

Hyvää Ystävänpäivää!

 

Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon, säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys
– kävisikö ystävyys?

-Elina Karjalainen-

 

Hyvää Ystävänpäivää!

T. Between

 

torstai 11. helmikuuta 2021

Kevään kaipuu -haaste 2021

 

Viherrin -blogin Eeva ja Anun puutarha -blogin Pioni laittoivat minulle Kevään kaipuu -haasteen. Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu. Lämmin kiitos haastajille ja haasteen liikkeelle laittaneelle Tiiulle. 

Mikäs sen mukavampaa näin hankien keskellä elellessä kuin paneutua keväisiin kuviin.

Siemenistä ja kylvöistähän se puutarhahörhön kevät jo alkaa. Pian joulun jälkeen rapisevat pussukat ilmestyvät hyppysiin, jolloin saakin itseään pidätellä, ettei se kuuluisa mopo karkaa heti alkuunsa. Tammikuussa voi aloittaa ylimääräisten höyryjen päästämisen kylvämällä chilejä, paprikoita ja vaikkapa kelloköynnöksiä.

Suikeroesikko 18.2.2020

Normitalvena lumi peittää tienoon helmikuussa ja usein vielä maaliskuussakin. Viime vuosina normitalvet ovat kaikonneet ja lunta on varsinkin maan eteläisimmissä osissa vähän. Talvi 2019-2020 oli Etelä-Suomessa käytännössä lumeton. Muutamana päivänä satoi kevyt kerros lunta sulaen sitten nopeasti kokonaan pois. Pakkastakaan ei isommin ollut, mikä tietenkin helpotti kasvien talvehtimista.

2.3.2020

Lumi- ja pakkastalvina meidän pihan kevättöihin on kuulunut lumen levittäminen sulamisen edistämiseksi. Käytävien jäiseen pintaan hakkaamme uomia puroille. Mitäpä sitä ei tekisi kevään edistämiseksi.

Pystykiurunkannus Beth Evans 13.3.2020

Lumi ei ehdi kunnolla edes sulaa, kun puutarhahörhö jo kulkee pihassaan katse kohti maata. Tilusten kartoitus on tehtävä monta kertaa päivässä, sillä joku mullasta tunkeva piippo on saattanut ilmestyä näkösälle juuri silloin, kun puutarhahörhö ansaitsee elantoaan tai viettää ruokatuntia. Maailma ei suinkaan siihen kaadu, että jonkun piipon ilmestyminen jää kirjaamatta. Voi se silti horjuttaa vuosittaisten tilastojen paikkansapitävyyttä.

Peura- ja jänisverkko 20.3.2020

Kevät on kaikin puolin positiivista aikaa. Jokainen uusi päivä tarjoaa iloa ja väriä elämään. Pakko sanoa, että muutama harmikin kevääseen sisältyy. Jänikset ja peurat koikkelehtivat ahkerasti nauttimassa puutarhan tuoreista antimista. Kevätkukkien kauneuden ihailulle on siitä syystä asetettava pikkuisia esteitä ja rajoitteita. Krookuksia kuvatessa puutarhahörhön on puntaroitava, ottaako verkot ja muut vempaimet pois, vai jättääkö stailaukset tekemättä.

Sen lisäksi, että kevät aktivoi puutarhahörhön konttaamaan maan tasolla sipulikukkia bongaamassa, laittaa se myös kaikenlaisen työn ja toiminnan liikkeelle. Enää ei riitä pelkkä ruokakaupassa käyminen. Samalle reissulle on sopivaa yhdistää käynti rautakaupan tai puutarhamyymälän ulkopihalla täyttämässä takakontti multasäkeillä ja monenmoisilla tarpeellisilla välineillä. Lämmön lisääntyessä puutarhamyymälät täyttyvät houkuttelevista taimista, jotka houkuttelevat tutkimaan - ja ostamaan.

Nokkosperhoset 7.4.2020


Piippojen ja perennojen heräämistä vahdatessa pääsee seuraamaan myös hyönteisten ja lintujen keväistä pörräämistä. Mustarastaan luritus on yksi kevään hienoimpia ääniä, joka pysähdyttää kuuntelemaan. Kalenterin kulmaan ilmestyy harva se päivä uusia havaintomerkintöjä. Milloin ovat kurjet lentäneet talon yli, milloin jokin pikkulintu istahtaa syreenin oksalle. Linnut, perhoset ja kaikki pikkuötökät ovat kasvien kannalta tärkeitä ja siksi olennainen osa puutarhahörhön kiinnostuksen aihepiiriä.

Jouluruusujen takatalvi 15.4.2020


Suomalaiseen kevääseen kuuluu erottamattomasti myös takatalvet, jotka saavat mielen hetkeksi painumaan alavireeseen. Valkoiseen aamuun herääminen huhtikuussa aiheuttaa halun paeta takaisin peiton alle. Yhä lämpenevä maa ja korkealta paistava aurinko tekevät ihmeitä sulattaen lumet. Reippaat kasvit ravistelevat painavan rännän harteiltaan ja jatkavat kasvuaan ja kukkimistaan iloiten ylimääräisestä kostukkeesta juurillaan.

Tuurenpihlaja 21.4.2020

Keväällä puutarhassa ja luonnossa kulkiessa on avattava silmät selälleen ja katsottava kaikkea ihmeellistä ihan läheltä. Miten erikoisen kauniita yksityiskohtia siten voikaan havaita. Kasvien työntyminen mullasta ja silmujen vapautuminen kuoristaan tarjoaa ihmeitä kerrakseen. Vaikka kuinka tietäisi ja tunnistaisi jokaisen istuttamansa kasvin, keväällä niiden pörröinen olomuoto saa hetken miettimään "mitä kummaa tuosta nousee?"

Tulppaanit 30.4.2020

Kevät on täynnä uutta tuoreutta, tuoksujen huumaa ja äänien runsautta. Kaikki aloittavat heräämisen ja kasvun kiivaassa tahdissa. Eilisen millimetri on tämän päivän sentti tai viisi. Keväällä ei malttaisi olla poissa kotipihasta päivääkään, viikoista puhumattakaan. Kaikki on tuttua jo edellisiltä vuosilta, mutta silti ihan uutta jokaikinen kevät. Puutarhaa harrastamattoman saattaa olla vaikea ymmärtää sitä intohimoa, joka puutarhahörhön valtaa lumien sulamisen myötä. Se on vakava sairaus vailla vertaa. Tauti, jolta ei kannata suojautua.

Balkaninvuokko 2.5.


Monen kasvuvyöhykkeen maassamme toukokuu on etelässä jo lähellä kesää. Vuodesta riippuen voi olla hyvinkin lämmintä. Kukkapenkkien multa alkaa olla kasvien peitossa. Ensimmäiset sipulikukat ovat siirtyneet keräämään voimia tulevien vuosien kukintaan ja antavat tilaa tuoreimmille ja isommille kasveille. Kevätkukkien hennot värit väistyvät räiskyvämpien avatessa leiskuvia terälehtiään.

Suikeroesikko 14.5.

Uuden kasvukauden kynnyksellä oleminen on askel askeleelta etenemistä. Joka päivälle riittää jännitettävää. Itävätkö kylvöt, onko myyrät syöneet sipulit, milloin on riittävän lämmintä taimien kasvihuoneeseen siirtämiseen, miten perennat ovat selvinneet talvesta. Tulevan kesän sää on suuri kysymysmerkki. Puutarhahörhö toivoo lämmintä ja sopivasti sateita, etteivät kädet veny kastelukannuja siirrellessä. Ja aina syksyllä voi todeta, että olipa ihana kevät ja kesä, oli se millainen tahansa.

Tulipa Show Case

Puutarha on juuri nyt tulvillaan lunta. Paljon mahdollista, että lisääkin vielä saamme. Päivä on pidentynyt mukavasti, aurinkokin paistaa jo korkealta. Ensimmäiset taimet odottavat koulimistaan. Lumi sulaa ajallaan täydentäen pohjavesiä ja paljastaen maan täyttymään vihreydestä ja vehreydestä. 

Vuoden parhaat ajat ovat edessä. Että voikin kaivattu kevät olla hienoa aikaa!

Metsätulppaanit 28.5.2020
 
Haastan mukaan seuraavat blogit:
 

Haasteen saa ottaa myös ilman haastetta.

Idänunikot aroniapensaissa 30.5.2020

Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki -blogin Tiiu ja  haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvat silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu ne löytää.

Omena Huvitus