perjantai 21. syyskuuta 2018

Kesän jälkeen vähän kulttuuriakin

Tarhaviinikärhö - Clematis Polish Spirit
  
Kulunut kesä on ollut kärhöjen juhlaa. Useimmat kärhöistäni ovat aika nuoria ja pieniä, mutta jokainen niistä täytti tehtävänsä kiitettävästi. Koska kahta samanlaista kesää ei taida ollakaan, en edes uskalla ensi kesältä toivoa samanlaista kärhökauneutta. Tai toivoa toki uskallan, mutta lupaan olla pettymättä, jos kukinta on vaisumpaa.

Polis Spirit kukki kenties kaikkein runsaimmin. Viimeisistä kukista on jo aikaa, mutta yllätyksekseni ja ilokseni se pukkasi yhden syyskuisen kukan syreeninurkkaa värittämään. Kiitos sinulle Polish Spirit.

Clematis alpina Purple Pink

Koska leikkasin sinisen alppikärhön keväisen kukinnan jälkeen matalaksi - oli niin risuinen - ei se järjestänyt syyskukintaa laisinkaan. Ei siis myöskään noita hauskoja karvatupsuja. Purple Pink päätti hoitaa sinisen alppikärhön osuuden ja on kasvattanut muutamia karvatupsuja omien kukkiensa paikalle.
 
Clematis integrifolia Aljonushka

Aljonushka kukkii joka kesä runsaana, mutta tänä kesänä ehkä vielä loisteliaammin. Sekin on jo lopetellut, mutta muutamia kukkia vielä avautuu. Vähän tavallista pienempinä ja osittain myös hieman toispuoleisina.

Hakasalmen huvila, Helsinki

Syksyn myötä kiinnostus muihinkin rientoihin, kuin puutarhaan liittyviin, kasvaa. Liityin keväällä Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:een, sillä sen kautta on mahdollisuuus päästä tutustumaan mielenkiintoisiin helsinkiläisiin paikkoihin. Veljenvaimo on jo pidempään ollut Helsingin kaupunginmuseon postituslistalla ja sitä kautta saimme kutsun "Suruton kaupunki, kohtauksia 1920-luvun Helsingistä" -näyttelyn avajaisiin Hakasalmen huvilaan. Monet varmasti tuntevat Hakasalmen huvilan historian Aurora Karamzinin asuinpaikkana. Vuodesta 1911 rakennus on toiminut Helsingin kaupunginmuseon tilana.


Näyttelyn avajaispuheen piti kirjailija Virpi Hämeen-Anttila. Sain tilaisuuden pyytää häneltä omistuskirjoituksen ja kiittää oivallisista Björk-romaaneista, jotka sijoittuvat 20-luvun Helsinkiin.

Oli mukava kiertää katselemassa huvilan huoneisiin rakennettua näyttelyä ja löytää monia itsellekin tuttuja paikkoja ja asioita. Erityisen mielenkiintoinen oli lyhytfilmeistä koostuva elokuva, jossa mm. Stockmann esitteli 20-luvun toimintaansa.

Kansallismuseo

Keväällä päätimme veljenvaimon kanssa ylittää omat mukavuusalueemme ja ostimme sarjalipun RSOn torstaikonserttiin. Klassinen musiikki uudehkon musiikkitalon lehterillä oli sen verran mielenkiintoinen kokemus, että halusimme jatkaa sitä ostamalla konserttiliput tällä kertaa sekä syys- että kevätkaudelle. Yksi konsertti on jo takana ja silloin pääsimme nauttimaan maanilmankuulun pianistin, Jevgeni Kisinin esityksestä.

Osa klassisesta musiikista on minun hilseeni ylittävää pimputusta, mutta osa käy suoraan sydämeen. Niinhän se on kaiken musiikin suhteen. Vannoutuneena rock-musiikin kuuntelijana on jännittävää tehdä uusia aluevaltauksia ja todeta niistä myös pitävänsä. Parempi avata itselleen ovia uusiin seikkailuihin sen sijaan, että kokeilematta läimäyttäisi niitä kiinni. 


Keskiviikkona 13.9. oli meidän nurkilla kesäkauden komein ukkonen. Se pyöri kylän päällä pitkin päivää ja illansuussa pimensi tienoon merkillisen pilvimuodostelman voimin. Lapsena pelkäsin kovasti ukkosta. Näin aikuisena se herättää kunnioitusta ja sen etenemistä on kiehtovaa seurata. Varsinkin omalta sohvalta käsin.