lauantai 24. elokuuta 2019

Bermudankolmio työn alla


Talomme sisäänkäynnin yhteydessä on istutusalue, jonka olen joskus vuosia sitten nimennyt Bermudankolmioksi. Istutin pihakäytävää reunustamaan kuunliljaa ja jostain kumman syystä tuohon kulmaukseen osui muita suurempi kuunlilja. Se on voinut hyvin, mutta kaikki muut kasvit ovat kärsineet kuivuudesta ja luultavasti myös kilpailusta lähellä kasvavien puiden juurien kanssa.


Kasvit ovat kaivanneet jakamista ja multatila möyhennystä ja uudistamista. Reunakivet olivat painuneet kovin alas, kun vuosien aikana on pihakäytävien kivituhkapintaa uusittu. Kulmakuunliljasta on kumpaakin suuntaan kuuden metrin käytäväreunus. 

Koko alue reunakivistä marjakuuseen ja syyshortensiaan on uusittava. Jostain on aloitettava, joten kaivoin toisen kuusimetrisen sivun reunimmaiset kasvit ylös noin 70 cm:n leveydeltä. Käänsin ja puhdistin mullan, jota itse asiassa oli ihan reilusti. Se oli vain tiivistynyt todella tehokkaasti.


Turveharkkoreunus, joka jää myöhemmin lisätyn mullan ja kasvien alle.

Nostin käytävän reunakiviä ylemmäs ja toisen pitkän sivun rajasin turveharkoilla. Näin sain nostettua ja tasattua multatilaa, joka muuten viettää käytävältä marjakuuselle vähän liikaa. Kekkilän pussissa on neljä turveharkkoa, jotka halkaisin sahalla pitkittäin puoliksi. Turveharkot pysyvät hyvin kasassa ja kestävät sahaamisen. Ne myös pysyvät vuosia kuosissaan. Lisään työn lopuksi penkkiin multaa, jolloin turveharkot naamioituvat paremmin. Myös kasvillisuus aikanaan peittää harkot.

Lopuksi kärräsin uutta multaa sekoitettavaksi vanhaan. Jaoin kuunliljat ja jaloangervot ja istutin niistä osan valmistuneeseen osioon. Tuin ylös nostettuja ja uudelleen asennettuja reunakiviä kivituhkalla, jota täytyy kärrätä vielä lisää, kunhan työ kokonaisuudessaan on loppusuoralla.


Puolet kuudesta metristä tehty.

Ensimmäisen kuuden metrin sivuun meni lähes kokonainen päivä. Välillä piti käydä syömässä ja kahvillakin. Puoli kahdeksalta illalla ymmärsin lopettaa ja lähteä suihkuun. Naamakin oli mullasta mustana, kun tuli pyyhittyä otsalle pursuavaa hikeä pölyisillä hanskoilla.

Seuraavan osion aloittaminen onnistui vasta pari päivää myöhemmin. Tässä reunassa istutusalue on erotettu käytävästä laudalla. Painekyllästetty lauta on kestänyt maatumatta lähes 30 vuotta, mutta se on auttamattomasti liian matala ja vähän jo vinoonkin kallistunut. Tarkoitukseni oli ostaa uusia reunakiviä, mutta keksin käyttää tierempan yhteydessä portiltamme hyödyttömiksi jääneet vesikourukivet. Huomasin, että kääntämällä kivet pystyyn vesikourupuoli multaan päin, ne käyvät erinomaisesti reunakivestä.


Jälleen sama kaivaminen ja mullan puhdistus. Sivun toiselle reunalle turveharkkoja rajaamaan tätäkin aluetta samalla tavoin, kuin toisella sivulla. Kivien huolellinen asennus ja lopulta kasvien jakaminen ja istutus takaisin sekä kastelua. Aikaa oli vain yksi ilta, joten homma jäi auttamattomasti kesken. Jatkamaan pääsen vasta muutaman päivän päästä tai ensi viikolla. Puolet jälkimmäisestä kuudesta metristä on tekemättä. Se sujunee jo helpommin, kun rutiini on hallussa ja kaivettavana pelkästään kuunliljoja. 


Projekti ei vielä sittenkään ole valmis, sillä seuraavaksi on kohennettava pitkien sivujen keskelle jäävä kolmiomainen alue. Siinä kasvaa syysleimuja, jaloangervoa, päivänliljaa, iristä sekä sipulikukkia. Maanpeitekasvina kevätkaihonkukkaa. Ja jos jonkinlaista rikkaruohoa sekä maahumalaa ihan liikaa. Tarkoitus on kaivaa säästettävät kasvit ylös, putsata niiden juuret ja multa sekä tuoda uutta multaa lisäksi. Myös tämän kolmion mallisen alueen rajaan turveharkoilla, jotta saan multatilasta tasaisemman. Ja samalla selkeän rajan marjakuusen alle tulevalle kuorikatteelle.


Perennojen takana kasvaa isokokoinen marjakuusi ja siitä vasemmalle kaksi syyshortensiaa sekä norjanangervoita ja juhannusruusua. Niiden alustalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, joka kevätkautta lukuunottamatta kärsii muun ajan kuivuudesta. Marjakuusi ja syyshortensiat ovat olleet paikoillaan vuosikausia, joten niiden tyvi on juuria täynnä. Siellä ei mitään juuria vahingoittamatta kaivella. Ajattelin laittaa marjakuusen ja syyshortensioiden alustalle kuorikatetta. Se toisi niille vähän enemmän kosteutta ja siistisi alueen ulkonäköä. Siellä täällä kuivina nököttävät kevätkaihonkukat eivät ole mieltä ylentävää katsottavaa.


Istutusalueiden uusintaprojektit ovat raskaita. Työ sisältää monta erilaista asiaa. On kaivettava vanhoja kasveja ylös, jaettava niitä ja jakaessa selvitettävä kasvien kunto. Kasveja saattaa joutua välivarastoimaan, kunnes paikka on kunnostettu uusintaistutusta varten. Kaivettu tila on putsattava rikkaruohoista ja multaakin on yleensä tuotava lisää. Työhön tarvitaan lapiota, kottikärryjä, ämpäreitä ja astioita kasveja varten, ja monenmoista pienempää työkalua. Vesiletkukin on vedettävä työmaan viereen. Myös yllätyksiin on syytä varautua. Aina ei kaikki mene siten, kuin on suunnitellut. Puhumatakaan siitä, että työn edetessä suunnitelmat saattavat muuttua ja uusia ideoita putkahdella.

Amiraali tykkää kallionauhuksesta.

Vielä en voi helpotuksesta huokaista, sillä työtä on edessä toinen mokoma. Olo on kuitenkin jo parempi, kun olen saanut pitkään mieltä vaivanneen projektin käyntiin. Tiedän, että työn valmistuttua ihmettelen, miksi en tarttunut siihen jo aiemmin. Joskus aloittaminen vaatii oman muhimisaikansa. Kyllä se kiitos siellä lopussa taas seisoo.

Viikonloppuna voi ihailla vaikka loppukesän vierailulle saapuneita perhosia.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!