Kunnon ukkosmyrsky

Tämänpäiväinen ukkonen toi tullessaan varsinaisen rankkasateen. Vettä satoi niinsanotusti "saavista kaatamalla". Rännit eivät alkuunkaan riittäneet, vaan vesi tulvi katolta valtoimenaan roiskuen ikkunoihin ja vieden jo toisen kerran viikon sisällä hiekat käytäviltä ties minne. Mikäs oli istua sisällä katsomassa luonnon melskaamista, mutta sateen vihdoin tauottua oli Ukkokullan mentävä siivoamaan kellarin tulvaa. Vaikka kellarin kynnys on melko korkea ja oven edessä on sadevesiviemäri, eivät nämä esteet pidätelleet rankkasadetta vyörymästä myös kellariin. Pari ämpärillistä sieltä kertyi ulos nakattavaa, jopa polttopuille saakka oli poikkeuksellisesti vesi ulottunut. Tämä kesä on ollut hyvin lämmin. Välillä tosin tuskastuttaa kostea helteisyys, mutta kyllä sitä ehtii taas talvella palella, joten ei nyt narista.

Vettä sataa kaatamalla ja sitä tulee yli rännienkin.

Kosteus ja lämpö ovat saaneet kurkun ja kurpitsan kasvamaan hurjaa vauhtia. Kurkussa on kukkiakin mukavasti. Kunhan ei ihan hetkessä muutu kylmäksi, saamme varmasti hyvän kurkkusadon. Ja kurpitsasta myös.

Kurkku rehottaa, keltaisia kukkia jo näkyvissä.

Hiukan on konseptit sekaisin kahden vintiön vuoksi. Tyttären kissaveljekset Nemo ja Loki järjestävät erikoisohjelmaa touhottamalla sinne tänne. Loki on minusta rauhallisempi ja saattaa viihtyä pitkäänkin paikallaan, mutta Nemo kulkee levottomasti niin sisällä kuin ulkonakin. Välillä se naukuu hyvin vaativasti, eikä taatusti lopeta ennen kuin on saanut haluamansa. Ensimmäisenä päivänä täällä mummin luona ollessaan Nemo halusi väkisin sisälle ja naukui naukumistaan. Ajattelin, että sillä on jano ja toin vettä. Ei kelvannut. Tuumin, josko sillä on kuuma ja vein sen varjoisaan metsään kävelylle. Ei hyvä. Häntä pystyssä kohti sisäänkäyntiä. En kuitenkaan halunnut tuoda sitä sisälle, koska ulkona oli hieno ilma ja me kaikki muut olimme ulkona. Todennäköisesti se olisi sisälle päästyään halunnut kuitenkin ulos. Lopulta otin katin kainaloon ja vein sen kasvimaalle. Siinä se hetken epäröi ja niinpä kaivoin sille pienen kuopan. Ah, helpotusta. Kissa istahti kuopalle ja teki sinne tarpeensa. Sillä oli siis hätä, mutta se olisi ensin halunnut sisävessaan. Paperia Nemo ei sentään pyytänyt, eikä pyllyä pyyhkimään. Kuopan peitettyään kissa rauhoittui maistelemaan ruohoa nurmikolle.

Nemo (vas) ja Loki tutustumassa mummin hakekasaan. Nemolla on tässäkin vauhti päällä. Pitää ehtiä tutkia kaikki mahdolliset paikat.

Kaikkien puutarhasääntöjen mukaan kasvit tulisi mielellään valita siten, että aina kukkii joku tai jotkut. Aikoinaan perennoja hankkiessani olen ostanut sellaisia, joita olen jollakin tuttavalla nähnyt ja niihin mahdollisesti jo silloin mieltynyt. Toinen ohjenuorani on ollut etsiä helppoja tai helpohkoja kasveja. Sellaisia, jotka viihtyvät monenlaisissa olosuhteissa, jotka ovat kestäviä niin ilmojen kuin tuholaistenkin suhteen. Enpä ole huomannut erityisemmin panostaa kukkimisen vuorottaisuuteen tai perättäisyyteen. Aika hyvin valintani ovat keskenään kukintavuoronsa sopineet. Liljat ovat kukkineet jo pidempään ja nyt aloittavat Syysleimut ja Syyshortensia. Purppurapunalatva myös availee kukintojaan. Niitä perhosia vaan tässä odottelen. Muina vuosina purppurapunalatvat ovat keränneet Ohdake-, Neito- ja Amiraaliperhosia.

Pääasiana puutarhassani pidän kuitenkin vihreyttä ja vehreyttä. Monilla kasveilla on varsin hienot lehdet; isot tai muuten jännän muotoiset, kenties syvän vihreät tai nahkeat. Miten valtavasti voikaan luonnossa olla eri vihreän sävyjä. Sinne ne kaikki sopivat toinen toisensa lomaan, ja harvoin mikään pistää niin pahasti silmään, että sille pitäisi tehdä jotain. Erittäin harvoin.

 

Nuo oranssit liljat kasvavat keskellä Kuunliljaa, mutta näyttävät olevan sulassa sovussa - niin Värililjat kuin Kuunliljakin.

Vadelmatkin alkavat kypsyä. Pitää muistaa käydä päivittäin napsimassa kypsät suuhun. Muutoin ne putoavat maahan tai menevät räkättien vatsaan. Joko olen tehnyt jotain totaalisesti väärin tai sitten en vain muuten ymmärrä vadelmiani. Ne tuntuvat olevan maata myötäilevää mallia. Eivät sitten millään pysy pystyssä ja kasva suoraan - tai edes ylöspäin. Olen laittanut tukilankoja sun muuta, mutta aina ne vaan lysähtävät maahan ja niiden varret ovat kiemuraiset kuin korkkiruuvi. Marjat ovat kyllä hyvänmakuisia, eikä niissä ole pahemmin matojakaan. Mitään valtavia satoja näistä muutamista pensaista ei ole odotettavissa, sillä yksi kypsyy silloin, toinen tällöin. Miten ihmeessä voi pakastaa marjoja, joita voi käydä keräämässä yksitellen. Johan siinä pakastin kerää turhaa huurretta, kun ovea joutuisi alituiseen availemaan. Ei, herkutellaan vai tuoreina.

Ehdin nappaista kypsän vadelman suuhuni ennen kuvausta.

Aamupäivän ukkosmyrskyn jälkeen nyt on aurinkoista ja jälleen helteistä. Kaikki kolme kissaa nuokkuu eri puolilla taloa, jonka vuoksi en voi aukaista pihaovea. Ikkunatkin ovat hyvin pienellä auki, sillä Nemo ja Loki ovat varsinaisia houdineja. Ihan selkäpiitä kylmää ajatuskin siitä, että jompi kumpi vintiöistä livahtaisi ikkunasta suureen maailmaan ja katoaisi sinne. Kohta kyllä alan katteja siirtää pihamaalle ulkoilemaan. Täytyyhän tästä päästä itsekin tarkastamaan rankkasateen jälkiä. Ja kissat ovat yöllä rauhallisempia, kun väsyttävät itsensä ulkona. Ihan kuin pienet lapsetkin.