Ajat sitten latasin kännykkääni Ellibs -äänikirjasovelluksen. Se on ilmainen sovellus, jonka avulla voi kuunnella yleisten kirjastojen äänikirjoja tai ostaa niitä Ellibs-kirjakaupasta. Tarvitset kirjastokorttisi numeron ja kirjastosta hankitun pin-koodin.
En ole kokeillut muita äänikirjasovelluksia, joten vertailutiedot minulta puuttuvat. Ellibs on minusta aika jäykkä, mutta yksinkertaisuudessaan helppo käyttää.
Koska minulla on tunnukset vain oman kunnan kirjastoon, lähdin etsimään sopivaa luettavaa sieltä. Valikoimassa ei ollut kehumista ja valitsin ensimmäisen kelvollisen mahdollisuuden eli Camilla Läckbergin Kultahäkin. Vaihtoehtoina oli 7 tai 14 vrk:n laina-aika ja valitsin pidemmän, jotta varmasti ehtisin paksun kirjan kuunnella.
Kuuntelin kirjaa ruokaa valmistaessani, silittäessäni, kutoessani ja illalla sängyssä ennen valojen sammuttamista. Paras kokemus oli minusta kuunteleminen kutomisen yhteydessä. Sukka edistyi huomaamatta ja tarina tempasi mukaansa. Sen sijaan sängyssä kävi niin, että heräsin jossain vaiheessa todeten nukkuneeni runsaan puoli tuntia kuulematta tarinasta yhtään mitään. Oli siis palattava kirjassa taaksepäin ja aloitettava uudelleen. Väsytti entistä enemmän, joten päätin palata sänkylukemisessa perinteiseen kirjaan.
Ensimmäinen äänikirjakokemus oli ihan mukava ja siitä innostuneena hankin myös Helmetin (pääkaupunkiseudun kirjastot) verkkotunnuksen. Ensimmäisen kirjastokorttini olen lapsena saanut Espoon kirjastosta, joten Helmet on minulle tuttu. Verkkotunnuksia minulla ei kuitenkaan ole sinne ollut. Helmetin valikoima on oman kunnan kirjaston tarjontaa huomattavasti laajempi. Valitettavasti vain suurin osa kirjoista oli jo lainassa. Toisaalta yksittäistä kirjaa on useampi kappale, joten kannattaa laittaa itsensä varausjonoon.
Pihatöissä tuskin tulen äänikirjoja kuuntelemaan, sillä haluan tarkkailla ympäröivän puutarhan ja luonnon ilmiöitä ja siinä tarvitsen myös kuuloani. Sen sijaan iltaisin tv:n äärellä kutominen saa todennäköisesti uuden ulottuvuuden äänikirjojen muodossa, sillä television uusintoja ei jaksa kerta toisensa jälkeen katsoa.
Mitäkö tykkäsin Läckbergin Kultahäkistä? Tarina tempaisi mukaansa siten, että pakkohan se oli ratkaisun selviämiseksi loppuun kuunnella. Runsaat seksikohtaukset tympivät ja muutenkin kirjasta tuli mieleen aikoinaan kioskeissa myytävänä olleet viihdelehdet, kuten Kulta- ja Linnasarja.
