perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tarvitsetko itsetunnon kohotusta?

Maitohorsma - Chamerion angustifolium

Mikäli vastaat otsikon kysymykseen myöntävästi, suosittelen sinua ryhtymään facebookin monenkirjavien puutarharyhmien seuraajaksi. Miksikö? Vastaus tulee myöhemmin. 

Ryhmiä löytyy laidasta laitaan ja useimpiin hyväksytään jäseniksi kaikki kiinnostuneet. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että monissa näissä ryhmissä jaetut tiedot ovat kunkin kirjoittajan omia kokemuksia, eivätkä välttämättä perustu ammatilliseen, tutkittuun tai ylipäätään minkäänlaiseen todennettuun tietoon. Mutu-tuntumalla mennään laidasta laitaan ja jaossa on myös runsaasti täysin väärää tietoa.


Koen olevani puutarha- ja kasviasioissa aikamoinen noviisi ja vuosien harjoittelusta huolimatta oppimisen alkutaipaleella. Monta asiaa on tullut opittua kantapään kautta, mutta paljon myös hankin tietoa lukemalla, netistä etsimällä ja innokkaasti erilaisia asiantuntijoita kuuntelemalla. Arvokkaana ja hyödyllisenä pidän myös täällä blogimaailmassa saatuja ohjeita, vinkkejä ja teidän kaikkien jakamia vertaiskokemuksia. Blogimaailmassa on intohimoisten, pitkän linjan harrastajien lisäksi runsaasti myös puutarha-alan ammatillisen koulutuksen saaneita ja ajantasaisen tiedon omaavia ihmisiä. Selvennettäköön, että intohimoinen pitkän linjan harrastaneisuus ja ammatillinen koulutus eivät sulje toinen toisiaan pois. 

Unikko

Mutta siihen itsetunnon kohotukseen. Hiljan törmäsin eräässä fb:n puutarharyhmässä maitohorsman kuvaan ja alla olevaan kysymykseen, jossa tiedusteltiin, onko kuvan kasvi sormustinkukka vaiko mikä? Sormustinkukka voi olla hyvin monelle vieras kasvi, mutta maitohorsman nyt luulisi suomalaisten tuntevan. Eihän sitä Helsingin Aleksanterinkadulla kasva, mutta kovin pitkälle ei Hesan keskustasta tarvitse mennä, kun jo horsmaa näkee. 

Horsmasta on tehty lauluja ja kaipa nyt kouluissakin sentään jotain opetetaan. Vai opetetaanko? Toki tiedän, että yleistietoutta jakavien aineiden opetusta on kouluissa vähennetty ja koulutuksesta ylipäätään leikataan, mutta tämä horsmakysymys ällistytti minua silti suuresti. Tai pikemminkin siihen kilpistyi moni muukin samantasoinen tietämättömyys, johon olen niin facebookin puutarharyhmissä, kuin somessa ylipäätään viime aikoina törmännyt.

Pihakäenkaali - Oxalis fontana

Tiedän ja ymmärrän, että maassamme on varmasti paljon ihmisiä, joilla ei juurikaan ole kosketusta luontoon ja kasveihin. Jos lapsesta asti asut kaupunkiympäristössä, eikä sinua ole viety korttelipuistoa pidemmälle tai et ole koskaan innostunut mistään kasvavasta, voi moni tavallinenkin luontoasia olla sinulle vierasta. 

Suomessa kaupungit ovat kuitenkin kohtalaisen pieniä ja niissäkin luonto on todella lähellä ja saavutettavissa. Silti ihmiset ovat osin kummallisen vieraantuneita tavallisista ilmiöistä. Harva se päivä puutarharyhmissä kysytään erilaisista ötököistä ja kasveista, mikä sinänsä on hyvä. En vain ymmärrä kysymystä seuraavaa lausetta eli "millä myrkyllä kyseisestä ötökästä tai kasvista pääsee nopeimmin eroon"?  Mikä ihmeen vimma kaikilla on tappaa jokainen itselleen tuntematon ötökkä ja kasvi? 

Tietoa on tänä päivänä saatavissa enemmän ja helpommin, kuin milloinkaan aiemmin. Tuntuu, etteivät ihmiset viitsi sitä tietoa etsiä ja vielä vähemmän käyttää ja käsitellä. Pitääkö kaiken olla niin viimeisen päälle helppoa ja yksinkertaista?

Omenaminttu -  Mentha ×rotundifolia

Mitä enemmän kaiken elollisen kanssa touhuan, minun tapauksessani puutarhan, sitä enemmän arvostan ja kunnioitan luontoa ja siellä olevaa elämää. Olen minäkin kokeillut etikkaa ja mäntynestesaippuaa rikkaruohoihin, mutta saatuani niiden mahdollisista negatiivisista vaikutuksista lisää tietoa, olen alkanut kyseenalaistaa toimintatapojani. Se, mikä on vahingoksi maaperälle ja siinä asustaville eliöille, ei voi olla hyväksi ihmisellekään. Ja se, minkä vaikutuksia emme tarkkaan tiedä, ansaitsee tulla paremmin tutkituksi ennen, kuin teemme jotain peruuttamatonta. 

Mäntysuovan käyttö tuholaisten torjuntaan ei ole ollut sallittua vuoden 2010 alusta alkaen.Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ylläpitää rekisteriä sallituista kasvinsuojeluaineista. Mäntysuopa poistettiin listalta, kun sen tehoaineista ei ole kasvinsuojeluaineilta edellytettäviä tutkimustuloksia. Tukes. 


Ai niin, se itsetunnon kohotus. Minua ei ole varustettu syntymälahjana hyvällä itsetunnolla ja sitä parantaakseni olen elämässäni saanut tehdä ankarasti töitä. Ei se itsetunto nyt yhden horsman tunnistamisesta niin kovasti kohennu, mutta jos horsmatyyppisiä tunnistustehtäviä on monta viikossa, alkaa rinta jo kummasti röyhistyä. Tiedän, että puutarhablogeissa on aika fiksua ja tietäväistä porukkaa, joten horsmatyyppiset tunnistustehtävät ovat teille kaikille helppoja. Kunhan nyt puoliksi leikilläni tällaisen vinkin teille heitin. 


PS. Eilen puutarharyhmässä oli kuva puna-apilasta, jonka tunnistamiseksi kysyjä pyysi apua. Onkohan seuraava tunnistusta kaipaava kasvi kenties voikukka?

torstai 27. heinäkuuta 2017

Siemenestä kasvatettuja

Maariankello - Campanula medium

Viime loppukeväällä kylvin vanhentuneen pussillisen maariankellon siemeniä purkkeihin ja purkit laitoin kasvarin hyllyyn. Kesän aikana taimet kasvoivat, koulin ne ja annoin edelleen kasvaa ruukuissa. Syksyllä istutin maariankellot Kiemurapenkkiin ja unohdin sinne.


Juhannuksen jälkeen ihmettelin penkistä nousevia outoja kasveja, mutta en sentään ryhtynyt niitä pois kitkemään. Vieressä väriminttu huojui jo korkeana ja niinpä maariankellot kiemurtelivat ilmeisesti valon puutteessa pitkin penkin reunaa. Oikeastaan tunnistin nämä maariankelloiksi vasta nuppujen ilmestyessä. Pussi oli sekoite, joten enpä yllättynyt, kun nupuista on avautunut sekä sinisiä että vaaleanpunaisia kelloja.

Maariankello - Campanula medium

Aika söpöjä nämä isohkot kellot ovat, mutta eivät kyllä pysy laisinkaan pystyssä. Saman olen huomannut monen muunkin kellokukan kanssa, joten maariankellot eivät siinä mielessä taida olla mikään poikkeus. Jos jollakulla on keino, miten saada maariankellot kasvamaan pystyssä, kertokoon sen minulle.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Muutama kesä sitten esikasvatin ensimmäiset maurinmalvani ja siitä tulikin sitten meidän puutarhan must-kasvi. En edes tarkkaan osa sanoa, mikä siinä viehättää. Ainakin se kukkii todella runsaasti ja pitkään. Ihan pakkasiin saakka. Maurinmalvakin kuuluu tuettaviin kasveihin, sillä korkeaksi hujopiksi venyttyään se tuppaa aina kellahtamaan muiden päälle. Jostain kumman syystä en koskaan onnistu saamaan yhtä taimea enempää kukkapenkkiin saakka. Aina ne muut kuolevat ja vain yksi ainokainen selviytyy. Pärjään hyvin yhdenkin kanssa, joten siinä mielessä ei haittaa. Ihmettelen vaan. Maurinmalvaa ei tahdo löytyä kauppojen siemenhyllyistä. Olen aina joutunut tilaamaan sen nettikaupasta.

Kosmoskukka

Kosmoskukastakin on tullut jokakesäinen suosikki. Tänä vuonna kylvin sitä yhteen kasvimaalaatikkoon ja muutaman siemenen laitoin myös ruukkuihin kasvihuoneeseen. Myöhemmin siirsin kasvarissa taimettuneet kosmokset pariin isompaan ruukkuun. Toisessa ruukussa avautui ensimmäinen kukka. Toisessakin on jo isot nuput. Kasvimaalaatikon kosmoksissa ei näy vielä nuppuja.

Kesämalvikki - Lavatera trimestris

Kahtena edellisenä kesänä olen kylvänyt kasvimaalaatikkoon myös kesämalvikkia. Sen kauneuteen ja kuvauksellisuuteen olen erityisen ihastunut. Se on myös oivallinen leikkokukka. Kosmoskukan lailla laitoin malvikkiakin pariin ruukkuun, joista ensimmäisessä on nyt nuput avautumassa.

Kurkkuyrtti (Purasruoho) - Borago officinalis

Kurkkuyrtistä on myös tullut jokakesäinen kylvökasvini. Se tosin kylväytyy itsestäänkin ja nytkin sitä ilmestyi kasvimaalle paikkaan, jossa sitä on jonain aiempana vuonna kasvanut. Joskus olen kurkkuyrtin kukkia jäädyttänyt jääpalojen sisään, koska se on kaunis koristelisä vaikkapa johonkin talviseen juomaan. Muuten en osaa kurkkuyrttiä käyttää, vaan lähinnä kasvatan sitä omaksi ilokseni. Minusta se on kaunis niin nuppuisena kuin kukkien avauduttuakin.

Pioniunikko - Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'

Pioniunikoita tupsahtelee nyt vähän joka paikasta. Hedelmäpuiden alta, ruusupenkistä ja isompi keskittymä kasvaa entisellä kompostipaikalla. Siellä on oikea pioniunikkoniitty. No, ehkä noin metri x metri, mutta voihan sitä pikkuiseksi niityksi kutsua. 

  
Kaivoin muistiinpanojani vähän intensiivisemmin ja löysin tiedon, jonka mukaan tätä lilaa pioniunikkoa olen saanut Mielen Lumoa -blogin Intianmintulta. Kiitos Intianminttu, tänäkin kesänä sinä olet läsnä puutarhassani.

Kirjorevonhäntä - Amaranthus tricolor

Kesäkukaksi hankkimani kirjorevonhäntä ei ole oman kasvatuksen tuotos. Ihan on kaupasta ostettu. En vain tajunnut niitä latvoa ajoissa ja nyt huitelevat lähemmäs metriä. Tykkään katsella kirjorevonhännän lehtiä ilta-auringon paisteessa. Silloin lehtien puna loistaa upeasti.

Pallerokiurunkukka - Gilia
  
Alkukesästä laitoin myös pallerokiurunkukan siemeniä purkkiin. Ihan kuvittelin tämän olevan monivuotinen, mutta kesäkukkahan se on. Saattaa kylväytyä ja ilmaantua itsestäänkin. Ohjeiden mukaan kannattaa kylvää jo syksyllä, jolloin kukkii aikaisin. Ihan aikaisin minun palleroni alkoivat kukkia, vaikka toukokuussa sen kylvin. Pitäisi houkutella perhosia.


Kehäkukka - Calendula officinalis

Kehäkukkaa ja krassia pitää joka kesä olla. Viime vuonna kylvin vain kehäkukkaa. Tänä vuonna kumpaakin. Kehäkukassa on jo nuput avautumassa ja käydessäni sulkemassa kasvarin oven, huomasin myös krassissa olevan nuppuja. En vain ole ehtinyt niitä kuvaamaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Toissa kesänä saatu reunuspäivänkakkara on kylväytynyt tehokkaasti pariin kukkapenkkiin. Ehdin jo ajatella, ettei se tänä kesänä enää nousisi, vaan sieltä se taas tulee. Ehkei sentään yhtä runsaana, kuin vuosi sitten. Yksi porukka on kasvanut Coral Charm -pionin ympärille ja sieltä ne kurkkivat pioninlehtien alta.


Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Sen sain taas todeta, kun yhtenä iltana ystäväni soitti ja sanoi nähneensä kaupassa pinkkejä puutarhakalusteita. Vieläpä alennushinnalla. Olin hänelle vähän aiemmin todennut, että olisi kiva saada pari metallituolia alapihalle. Metalliset siksi, ettei tarvitsisi niin olla huolissaan niiden sateenkestävyydestä. Ystävä oli seuraavana päivänä menossa samaisen kaupan suuntaan ja lupasi käydä hakemassa minulle yhden setin. Niin hän sitten ilmestyi ison paketin kera meidän pihaan ja pääsimme heti koekäyttämään herkullisen värisiä istuimia. Paikka kalusteille on edelleen vähän hakusessa, mutta eiköhän se aikanaan löydy.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Vielä viimeiseksi täytyy hiukan herkutella sinivaleunikolla. Niitä on kukkapenkissäni kolme kappaletta. Kaksi siemenistä kasvatettua, joista toinen Tylsä Mörökölli -blogista kotoisin. Se lilakukkainen ei kuitenkaan kukkinut tänä vuonna laisinkaan. Sen sijaan toinen ihan itse siemenistä kasvatettu, sinikukkainen ja viime kesänä Vakka-Taimesta ostettu niinikään sinikukkainen ovat kukkineet taukoamatta. Nyt näyttäisi viimeiset kukat olevan menossa. Onpa ollut pitkä kukinta ja siitä olen tosi iloinen.


Juuso ei pitkään aikaan ole seikkaillut blogissani, joten laitettakoon yksi kuva hänestäkin. Tässä kissa sunnuntaipäivän unilla pihakeinussa. Palvelusväki loikki flexin yli, minkä kerkesi, mutta kissa ei korvaansa lotkauttanut. Hänellä on hyvät unenlahjat.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ihmeellistä ja ihanaa

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Nautin suunnattomasti puutarhassa käyskentelystä ja kukkien katselemisesta. Saan aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon pelkästään kiertämällä kukkapenkkien lomassa. Toisinaan kamera on mukana, mutta usein lähden toimittamaan jotain asiaa ja sille tielle jään. Ihan huomaamatta nyppään rikkaruohon sieltä, toisen täältä, asettelen kaatuneita kasveja toistensa lomaan tukea etsimään ja siirtelen lehtiä nähdäkseni mahdollisia nuppuja. Siirryn penkiltä toiselle, palaan takaisin huomatessani jotain kiinnostavaa ja kierrän samaa penkkiä useampaankin kertaan.

Nuput saattavat avautua yhdessä yössä ja kaikenlaisia muutoksia tapahtuu niin nopeasti, että kahden päivän kiertämättömyys puutarhassa tuo esiin ihan uudenlaisia löytöjä joka kerran.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Sen lisäksi, että jaksan taivastella samaa kasvia joka kierroksella, huomiota herättää monet luonnon tarjoamat erikoisuudet. En vaan lakkaa ihmettelemästä keväisin kirjopikarililjan shakkiruutukuviota, enkä myöskään näin heinäkuisena kesäpäivänä kirjoapteekkarinruusun karkkimaisen ihanaa kaksiväristä kukintoa. 

Daalia

Ihmeellistä on myös monien daalioiden tapa kehittää jopa samaan kukkavarteen kaksi erilaista kukkaa. Väri on toki usein sama, mutta muoto vaihtelee välillä paljonkin. Yleensä toinen on enemmän kerrottu, kuin toinen.


Toisinaan saman daalian erilaiset kukat ovat eri kukkavarsissa, kuten tässä vaaleanpunaisessa daaliassa. Ruukussa on yksi ainut juurakko ja siitä pukkaa näinkin erilaisia kukkia.
 
Daalia

Sama ilmiö toistuu myös punaisessa daaliassa. Osa kukista on pallomaisia ja osassa taasen on keltainen keskusta, kuten alakuvassa.
 
Daalia

Samettikkka - Tagetes patula 'Jolly Jester'

Entäs sitten samettikukat. Kuvan Jolly Jesterissä kuviointi on varsin hauska. Jostain kumman syystä ainutkaan isosamettikukka Vanilla ei selviytynyt pihamaalle saakka. Sen sijaan hyvin ruipeloina kasvunsa aloittaneet Jolly Jesterit laittavat nyt parastaan. Vaikka tämän kukan väri ei ihan minulle mieluisinta edustakaan, annan näille Jollyille mahdollisuuden ihan pelkästään siitä ilosta, että ovat niin sinnikkäitä ja erikoisia.

Omena Punakaneli

Omenasatoa tutkiessani törmäsin moiseen asetelmaan Punakanelissa. Luulin Ukkokullan virittäneen minulle yllätyksen, mutta kyllä tuo omena ihan oikeasti ja aidosti kasvaa muutaman sentin korkuisen, ylöspäin suuntautuvan lehdettömän oksatapin päässä. Ei ole liimaamalla eikä muullakaan vippaskonstilla siihen asettu. Omituinen "napakin" sojottaa ylöspäin. Ei siis todellakaan kanta, kuten ensinäkemältä voisi kuvitella.

Pisamakello - Campanula punctata

Toissa syksynä ystäväni toi innoissaan minulle purkissa kasvin, jota väitti kiinanlaikkuköynnökseksi. Olimme köynnöstä erään talon pihassa ihailleet ja ystäväni oli sitten kaivanut kyseisen talon aidan läheisyydestä pieniä taimia, joiden ajatteli olevan kiinanlaikkuköynnöstä. Istutin "köynnöksen" yläpihan puutarhaportin kupeeseen ja viime keväänä aloin ihmettelemään, että onpa outo köynnös. Kasvi osoittautui pisamakelloksi ja siirsin sen sitten alapihan Ovaalipenkkiin. Viime kesänä kasvi teki muutaman kellomaisen kukinnon. Nyt koko puska on täynnä kukkia ja nuppuja. Jännästi tässäkin kasvissa on kahdenvärisiä kelloja samassa puskassa. Toiset valkoisia ja toiset tuollaisia liloja.

Rosa 'Lumo'

Pensasruusuni Lumo on vielä aika pieni ja siihen tuli vain muutamia nuppuja. Meinasi mennä Lumon kukinta kokonaan ohi, mutta onneksi muistin sunnuntaina käydä katsomassa, olisivatko nuput jo auenneet. Olivat, ja osa jo kuihtuneitakin. Kaksi kaunokaista sentään oli vierekkäin avoinna, joskin toinen jo viittä vaille lähdössä. Vaaleanpunaista ja valkoista. Eivät siis identtiset kaksoset, mutta nättejä kumpainenkin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Kumpi lienee toisestaan oppia ottanut, Lumo vaiko Valamo, mutta myös Valamonruusussa kukat ovat intoutuneet kasvamaan vierekkäin ja tässä myös päällekkäin. Valamonruusussa on ollut niin paljon kukkia, että ehkä nämä kaksi ovat käyneet kilpasille, kumpi näkyy korkeammalle.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink panda'

Auringon ihanat -blogin Inkalta saatu koristemansikka on aika hauska veijari. Mansikan tapaan se tunkee lonkeroitaan pitkin kukkapenkkiä ja kukkii pienillä vaaleanpunaisilla kukilla milloin missäkin. Silti en koe sitä mitenkään rasittavaksi nurkanvaltaajaksi, sillä rönsyt on helppo napata pois ja laittaa vaikka kasvamaan jakotaimeksi. Nyt Pink panda on kehittänyt pari pientä mansikkaakin. Vähän isompi, kuin tavallinen ahomansikka. En maistanut. Jätin linnuille, josko sitten tönkisivät vähän vähemmän kukkapenkkejäni.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Tarhakellokärhö Aljonushka aloitti kukinnan vauhdilla. Kasvi on kuin korkeaksi ja kapeaksi kasvava pensas. Olen laittanut Aljonushkan ympärille kaksi puoliympyrän muotoista metallitukea, joiden välissä se pysyy hyvin pystyssä. Näyttää, kuin kukkien koko olisi viime vuodesta kasvanut. Vai onko vain innostunut kärhön tyveen toukokuussa piilottamistani kanankakkarakeista. Naapurit suokoot minulle anteeksi. En todellakaan tähtää heidän touhujaan kamerallani, vaan kerta toisensa jälkeen yritän ikuistaa ihanaisen Aljonushkani kukintaa.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Ihanuuksia riittää, mutta jätetään jotain seuraavaankin kertaan. Mukavia kesäpäiviä teille kaikille. Muistakaa ihailla omia kaunokaisianne!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste

Aquilegia Petticoat Pink

Sain Viherrillin puutarhassa - ja Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogeista haasteen, josta Viherrilli kertoo näin:

"Jokaisella on ainutlaatuinen puutarha, joten kahta samanlaista postausta lienee mahdoton saada aikaan tämänkään aiheen tiimoilta. Toivottavasti haaste koetaan tarpeelliseksi ja moni ottaa siihen osaa muistuttaen sekä itseään että omia lukijoitaan kiitollisuuden tärkeydestä.

Halusin muistuttaa omalla päiväkirjan pidollani itseäni olemaan kiitollinen, hengittämään edes kerran päivässä syvään ja katsomaan ympärilleni sydänlasien läpi oman puuhamaani epätäydellisyyden unohtaen, positiivisiin, hyviin ja kauniisiin asioihin keskittyen."



Lupasin vastata haasteeseen, kunhan sopiva väli tulee ja nyt koen sellaisen tulleen. Haasteen kuvituksena käytän tämän kesän akileijakuvia, sillä niitä varten piti tehdä ihan oma postauksensa, jota en kuitenkaan taida saada aikaan.


Perjantai
Ystävä kävi pitkästä aikaa iltavierailulla ja kiertelimme hänen kanssaan puutarhassa. Olen vähän arastellut näyttää ja kehua omaa puutarhaani, kun olen nähnyt niin paljon monin eri tavoin kauniita ja taitavasti rakennettuja puutarhoja.
Taisin ihan näkyvästi pullistella ilosta ja hyvästä mielestä ystävän kehuessa puutarhaa ja kasvimaata.
Tunsin kiitollisuutta siitä, että vuosien ahkerointi puutarhan hyväksi alkaa vihdoin kantaa hedelmää.


Lauantai
Poika tuli saunomaan Ukkokullan kanssa. Istuimme yhdessä pergolassa iltapäiväkahvilla. Kahvin kanssa nautittavaksi olin leiponut mansikkakakun. 
Nostimme myös lasit kuohuvaa Pojan sunnuntaisen syntymäpäivän kunniaksi.
Miten hienoa onkaan istua oman pihan ja puutarhan rauhassa nauttimassa iltapäiväkahvia. Siinä on syytä kiitollisuuteen melkoisesti.


Sunnuntai
Taisi olla kesän lämpimin ja aurinkoisin päivä. Taivas kaartui korkeuksiin saakka sinisenä ja vain pieni tuulenvire välillä soitti tuulikelloa.
Köllötin dekkarin kanssa pihakeinussa ja nautin kesäpäivän lämmöstä.
Olin kiitollinen, että kerrankin osasin pysähtyä nauttimaan ja laiskottelemaan sen sijaan, että olisin kulkenut kitkemässä rikkaruohoja.


Maanantai
Sade vihmoi ikkunoihin ja puut taipuivat kovassa tuulessa.
Olin tyytyväinen, että laiskotuksen tunteista huolimatta olin käynyt ajamassa nurmikon sunnuntai-iltana luettuani maanantaille luvatuista vesisateista. 


Tiistai
Kasvihuoneeseen hankitun kastelujärjestelmän säädöt näyttävät vihdoin osuvan kohdalleen. 150 litran vesisäiliö ei tyhjene yhdessä yössä ja multa saa sen verran vettä, mitä kuuluukin. Hilkulla oli, ettei koko systeemi lentänyt aidan yli kunnan putkiremppatyömaalle. 
On siis aihetta vähintäänkin tyytyväisyyteen. 
Miksei ihan kiitollisuuteen, sillä automaatti kastelee hellemmin, kuin minä. 


Keskiviikko
 Hain kotiinpaluumatkalla oman kylän mansikoita pakastimeen laitettavaksi. 
Marjat olivat makeita, kiinteitä ja isokokoisia. Kaksi laatikollista tuli perattua nopeasti. 
Myös oman puutarhan punaherukat kypsyvät vauhdilla, joten pian niitäkin voi jo ryhtyä valmistelemaan talveksi säilöttäväksi.
Mikä ilo ja onni onkaan saada satoa omasta puutarhasta. 

Aquilegia culturum Rostern

Torstai
 Pionit ovat kärsineet sateista, mutta hyvin ehdin niistä iloita ja kukkia maljakkoonkin poimia.
Puutarhassa on vielä monia kukkia vasta aloittamassa tämän vuoden loistoaan. Esimerkiksi liljat, kärhöt ja syyshortensiat ovat lähtökuopissaan. Pitkään puutarhani kukinta oli aika yksipuolista ja nopeasti ohi. Viime vuosien aherruksen vuoksi jotain ihailtavaa riittää ihan syksyn viime metreille saakka. Aika mukavaa!


Olen aikaa sitten seonnut akileijojeni nimissä. Valtaosa on sinne tänne seikkailleita hippejä, joiden väriskaala näyttää muuttuvan kesä kesältä enemmän. Monta akileijaa olen myös ostanut mix-siemensekoituksina tai -juurakoina, eikä pussukoissa ole eritelty nimiä.


Akileijat ovat ihastuttavia puutarhan keijukaisia tai prinsessoja. Sen olen oppinut, että jos en niitä johonkin paikkaan halua, on taimet paras kitkeä pieninä ja nuorina. Vähän vanhemman akileijapuskan poistamiseen tarvitaan jo lapiota. Käsin nyhtämällä harvoin isompaa akileijaa juurineen pois saa.


Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus.
Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.


Kiitollisuushaasten laitan

Sirkulle Kukkia ja haaveita -blogiin
Nilalle Lappalainen etelässä -blogiin
sekä
Vaalean Vihreää -blogiin


Haasteissa on se hyvä puoli, että niiden avulla puutarhaan voi palata sadepäivänä tai talvella tai päivänä, jolloin haluaisi kuvia julkaista, mutta aihe kuvien ympärille puuttuu. Haastetta ei ole pakko ottaa vastaan ja sen voi myös unohtaa, jos elämässä on muita kiireitä tai juttua ei yksinkertaisesti synny. Kaikki on luvallista.


Intianmintun blogissa Mielen Lumoa oli hiljan aivan upeita akileijoja. Intianmintun kuvia katsellessa heräsi taas into hankkia itsellekin muutamia uusia lajikkeita. Akileijat ovat hentoisia puutarhakeijukaisia ja niitä sopii enemmänkin muiden kasvien joukkoon kesätuulessa huojumaan. Akileijat on helppo itsekin kasvattaa siemenstä. Meidän kaupoissa siemenet ovat näin keskikesällä jo vähissä, mutta ehkäpä netistä löytyy.