 |
| Tiikerinlilja - Lilium lancifolium |
On tämä ollut melkoinen kesä, ainakin minulle. Vuosikausia elämä kulkee urautuneita polkujaan tavanomaisine tapahtumineen ja satunnaisine huippuhetkineen. Sitten tulee tällainen kesä, jolloin kaikki keikahtaa ryminällä nurinniskoin. Ajoittain on sellainen olo, ettei yhden ihmisen pieni pää kykene vastaanottamaan kerralla niin monta muuttujaa, kuin nyt on ollut käsillä.
 |
| Lilium On Stage |
Henkilökohtaisiin haasteisiin tällä kertaa sen enempää puuttumatta oman sävynsä elämisen kummallisuuteen on tuonut helteisen ja kuivan kesän oheisilmiöt. Monessa blogissa onkin kirjoitettu kaikenlaisten pörriäisten ja ötököiden runsaista määristä. Gammayökköset ja ampiaiset ovat jopa yltäneet uutislähetyksiin ja aamulehtiin. Niiden lisäksi meidän puutarhassa on tänä kesänä ollut hyvin paljon leppäkerttuja. Sellaisen nähdessäni tulen aina hyvälle tuulelle ja niinpä hyvää tuulta on riittänyt kumoamaan monta kesän negatiivista elementtiä.
Lauantain 14.7. postauksessa Taistelu pergolan herruudesta kirjoitin siitä, kuinka pääsin eroon pergolan lattialautojen alle ilmestyneestä ampiaispesästä. Muutama päivä tuon jälkeen löysin alapihalle johtavien portaiden sivustalta maa-ampiaisen pesän. Joko ampiaiset ovat itse kaivaneet maahan onkalon tai hyödyntäneet hiiren tai myyrän kolon. Aikamoinen kuhina pesäaukolla päivittäin käy. Yhtenä iltana kaadoin tietyömaalta hakemaani hiekkaa onkalon päälle, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavana aamuna ampiaiset olivat avanneet uuden reitin hiekan läpi. Koska pesän ohi voi hyvin kulkea ampiaisia häiritsemättä, olen antanut heidän olla.
 |
| Punahattu - Echinacea purpurea |
Kesäisin on mukavaa niin ruokailla kuin juoda kahvitkin pergolan pöydän ääressä. Ampiaisten ilmaannuttua se harrastus on jäänyt tänä kesänä lähes kokonaan. Ruoka-annosta on oitis jakamassa lukuisa joukko ampiaisia ja syömisen sijaan huomio on kiinnitettävä siihen, ettei vahingossa hotkaise salaattihaarukallisen ohessa raidallisia pistelijöitä. Ukkokultaa pisti kämmeneen ampiainen iltapäiväkahvin ohessa ja minua nilkkaan istuessani takkahuoneen avoimen oven äärellä. Kipu, turvotus ja kutina saatiin hoidettua antihistamiinilla ja kortisonivoiteella suhteellisen helposti.
 |
| Lilium On Stage |
Blogini lukijat ovat varmasti tietoisia siitä, että ympärillämme on meneillään mittava tieremontti. Projekti alkoi vuosi sitten pääsiäisenä, jolloin tonttiamme kahdelta sivulta ympäröivä kunnan huonokuntoinen metsikkö kaadettiin. Olen kovasti iloinnut lisääntyneestä valosta, mutta tottakai asialla on myös käänteiset puolensa. Pihamme on muuttunut tuulille alttiiksi ja valo-olosuhteiden merkittävä muutos on tällaisena hellekesänä kurittanut ennen kohtalaiseen varjoon tottunutta puutarhaamme ankaralla kädellä.
 |
| Näkymä naapuritaloon katosi muutamaksi viikoksi. |
Suurin osa alueen teistä on jo kunnostettu ja osin asfaltoitukin. Meidänkin kotitiemme rumba lähenee loppuaan, sillä putket ja kaapelit on kaivettu maahan ja parhaillaan jyrä tasaa sepelipäällystettä. Asfaltointihetki siis alkaa olla käsillä. Kaadetun metsän alue on toiminut työmaavarikkona ja tiepohjista kaivettujen maamassojen väliaikaisena läjityspaikkana. Maisema on siis muuttunut ja vaihdellut jatkuvasti. Kuvan hiekkakasat entiseltä puistoalueelta on jo suurimmaksi osaksi kuskattu pois ja parhaillaan sinne rakennetaan hiekkapintaista kulkuväylää toiselle puolelle tulevalle pallokentälle ja leikkialueelle.
Melu ja pöly arkipäivinä on ollut melkoista. Työmaalla on ahertanut parhaimmillaan kolme kookasta kaivuria, kaksi maansiirtoautoa, lukuisia sorarekkoja, räjäytystä varten reikiä kallioon kairaava kone, maantiekarhu, kaksi isoa jyrää, kolme traktoria ja lukuisa joukko muita ajoneuvoja. Projekti on tarjonnut alueen asukkaille omanlaisensa kesäteatterin ja paljon puheenaihetta.
Vaikka melu häiritseekin, siedän sen, koska se on tilapäistä ja työn pitäisi valmistua lokakuun loppuun mennessä. On mukavaa, kun alueen ilme ja käyttömukavuus kohentuu. Saamme kunnon valaistuksen, jalkakäytävät ja asianmukaiset tiealueet. Vähän jopa istutuksia, joiden hoitoon tosin kunta panostaa äärimmäisen vähän.
Joitakin kummallisiakin piirteitä tässä projektissa on esiintynyt. En ymmärrä, miksi kaivurin pitää kauhallaan murskata betoniputkia kuudelta aamulla, kun jo kahdeksaan mennessä se jälleen seisoo tekemättä mitään, usein koko loppupäivän. Ja ne murskatut betoniputket seisovat sijoillaan viikkotolkulla. En myöskään ymmärrä, miksi kaivurit ja maansiirtoautot pitää jättää pitkiksi ajoiksi tyhjäkäynnille. Kaivurikuski lähtee syömään tai kahville tai ajaa toisen työkoneen muualle ja koko sen ajan odottamaan jätetyn ajoneuvon moottori käy. Puolen tunnin tyhjäkäynti on ihan vakio. Tuskin moottoria pitää lämmittää käynnistämisen helpottamiseksi kesäkuumalla?
Pitänee mennä työntämään lasiastiat hyllyillään taaksepäin. Jyrän seilaaminen kotitiellä edestakaisin saa koko talon tärisemään ja astiat siinä ohessa. Viikonloppuisin on ihan outoa, kun aamulla ei herää kaivurin telaketjujen kitinään ja kaikkialla vallitsee muutenkin uskomaton rauha ja hiljaisuus. Koko kesänä en ole avannut radiota, enkä kuunnellut musiikkia tai mitään muutakaan. Ympäristö tuottaa niin paljon meteliä, ettei sitä vapaaehtoisesti enää enempää halua. Osaankohan elääkään hiljaisuudessa tieprojektin aikanaan päättyessä?
