 |
| Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna |
Japanissa järjestetään kirsikkapuiden kukinnan aikaan hanami-juhlia. Hanami on japania ja tarkoittaa kukkien katselemista. Hanamin aikaan ihmiset lähtevät puistoihin eväskorien kera ihailemaan kirsikkapuiden kukintaa. Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa hanamia on vietetty vuodesta 2008 lähtien. Juhlan järjestävät Suomessa toimivat japanilaisen kulttuurin yhdistykset ja Roihuvuoriseura. Lisää aiheesta löydät täältä.
Tuskin hanami-sanaa on kriikunapuiden kukintaan yhdistetty, mutta nyt sille olisi kyllä aihetta. Tosin japanilaisilla on myös luumunkukkien katselemista varten umeni-sana. Kriikunahan on luumun sukulainen, joten ehkä meillä vietetään pian umeni-juhlaa.
Pihamme kolme kriikunapuuta ovat kasvaneet 20 vuoden ajan, mutta koskaan aiemmin ne eivät ole kukkineet näin runsaasti, kuin juuri nyt. Kriikunoiden kukinta ei montaa päivää kestä ja pian kukkien terälehdet leijailevat maahan valkaisten nurmikon hetkeksi untuvankeveällä peitteellä.
Kriikunoiden ympärillä kuvatessani puista kuului aikamoinen surina ja pörinä. Toivottavasti pölytykseen erikoistuneet hyönteiset olivat mukana pörinää aiheuttamassa. Silloin hyvä kriikunasato olisi syksyllä odotettavissa.
Naapurin näkökulmasta taisin itsekin muistuttaa jonkinsortin pörriäistä, kun onnellisena kauniista kukkapilvistä pyörin puiden ympärillä niitä ihastelemassa. Useammankin kerran.
 |
| Prunus padus - Tuomi |
Lämmin auringonpaiste sai myös tuomen kukat aukeamaan. Paljon on siinäkin kukkia. Talomme päädyssä kasvaa kaksi tuomea. Toinen kärsi vähän metsää kaadettaessa ja kaivureiden pörrätessä sen läheisyydessä. Itse asiassa kumpikin puista kasvaa virallisesti kunnan puolella, mutta pääosa niiden oksistosta on meidän tontillamme. Ovat siis melkein meidän puita. Tuomenkehrääjäkoi valtaa usein tuomet seiteillään, eivätkä ne ole kovin kaunista katseltavaa. Jostain syystä "meidän" tuomemme eivät ole koskaan saaneet seittipeitettä. Koputetaan nyt puuta, ettei niin kävisi nytkään.
 |
| Coccinellidae - Leppäkerttu vai olisiko tämä seitsenpistepirkko |
Kuinkahan monta kertaa olen jo tämän kevään aikana täällä blogissakin sanonut, että leppäkerttuja on viime kesäiseen tapaan runsaasti. Melkeinpä voisi sanoa, että käänsipä pään minne tahansa, siellä ryömii leppäkerttu. Leppäkerttu seikkailee monissa lastenkirjoissa ja -lauluissa. Ehkä jo sieltä juontaa positiivinen suhtautuminen leppäkerttuihin. Meillä ei enää muutamaan vuoteen ole näkynyt siilejä, joten olkoot leppäkertut meidän "siilejä".
En suinkaan jokaista leppäkerttua ryhtynyt edes kuvaamaan, mutta kieltämättä niiden runsaus herättää kiinnostusta. Leppäkertut ovat minusta sympaattisia hyönteisiä ja lisäksi puutarhurin kannalta hyödyllisiä. Leppäkerttujen ravinnosta pääosan muodostaa kirvat. Poikkeuksena on neilikkapirkko, joka kasvissyöjänä käyttää ravinnokseen kukkia ja lehtiä.
En tunne hyönteisten elintapoja, mutta näitä pariskuntia katsellessa ajattelin niillä olevan hellyyskausi meneillään.
Vanha puunrungonpätkä on lojunut tontilla pitkään. Ukkokulta aikoi jo laittaa sen saunapuiksi, mutta keksimme tehdä siitä ötökkähotellin. Reikiä olisi voinut porata enemmänkin, mutta puuvanhuksessa on jo koloja itsessäänkin. Ukkokulta vei pökkelön rajamäntyä vasten nojaamaan. Nurkkaus on rauhallinen (pallokentän läheisyydestä huolimatta) ja kesän edistyessä pensaat ja töyhtöangervo kasvavat pökkelöäkin korkeammaksi muodostaen suojaisan paikan.
Viikonlopuksi on luvassa melkeinpä kesäisen lämmintä säätä. Nautitaan kaikki auringosta ja viikonlopusta.
