Joulukortit on nyt askarreltu ja viety postilaatikkoon. Jostain syystä tänä vuonna ei millään tahtonut idealamppu syttyä edes omien laatikoiden inventoinnin jälkeen. Tarkoitus on käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia materiaaleja. Vuosi vuodelta varastot hupenevat, kun takavuosina vallalla ollut askarteluinnostus on vahvasti hiipumassa. Jotain tarvikkeita oli haettava kaupasta, jotta sain yli 40 korttia ajoissa liikkeelle.
Kaksipuolisia kartonkipohjia löytyi, samoin talviaiheisia skräbbipapereita ja ääriviivatarroja. Vanhoja joulukortteja, joista voisi leikata kuvia, oli sen sijaan vaatimaton määrä. Niinpä ostin kaupasta pyöreitä kuvia, jotka sopivat hyvin skräbbipaperin talvimaisemaan.
Kortin sisäpuolelle liimasin tulostetun runon joulun ja uudenvuoden toivotuksineen. Kirjekuoriakin löytyi omasta takaa. Samoin postimerkkejä, jotka tosin eivät ole joulumerkkejä. Eivät edes jouluisia. Minulla on runsas valikoima vuosien varrella ilmestyneitä ikimerkkejä, jotka ovat yhä voimassa. Postia tulee ympäri vuoden lähetettyä entistä vähemmän, joten katsoin parhaaksi käyttää postimerkit joulukortteihin.
Amaryllis avautui sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Tämän pitäisi olla kaksivanainen, mutta toisesta vanasta ei toistaiseksi näy pilkahdustakaan. Annettakoon kaunokaiselle mahdollisuus pukata kukkavanansa myöhemmin.
Mieli on tehnyt toistakin amaryllistä. Kuin myös muita joulukukkia. Kauppareissut ovat sattuneet siten, että ostokukka olisi joutunut olemaan autossa liian pitkään. Näillä pakkasilla sellaista kohtaloa ei sovi järjestää joulukukkasille - eikä millekään muullekaan kasville. Aion tehdä täsmäreissun kukkakauppaan, kunhan tästä kerkeän.
Kaksi viikkoa jouluun, enkä ole saanut käännettyä joulunvalmisteluvaihdetta päälle. Perinteisen sinapin sentään valmistin ja purkitin. Sainhan minä myös laadittua joulupöydän antimista listan edellisvuosien pohjaa apuna käyttäen. Tällaisen listan olen todennut käteväksi, sillä se toimii hyvin ostoslistana ruokakauppaan mennessä. Osan tuotteista voi hankkia hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Eikä kaikkea tarvitse tänä päivänä valmistaa alusta alkaen itse. Kaupasta saa monemoista, joista voi tuunata omaan pöytään sopivaa.
Pienelle porukalle on turha tehdä kahden kilon lanttulaatikkoa tai paistaa 10 kilon kinkkua. Lapsuudenkodissa aattopöydässä oli aina lipeäkalaa valkokastikkeineen ja jälkiruokana väskynäsoppaa, jonka satakunnassa syntynyt äitini teki luumujen sijaan rusinoista. Omat muksut eivät lapsinakaan syöneet lipeäkalaa. Vielä vähemmän aikuisina. On siitä paljon aikaa, kun itsekään olen lipeäkalaa syönyt.
 |
| Perhoangervo |
Olkaapa kilttejä, sillä tontut kurkkivat parhaillaan ikkunoiden takana. Mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta kaikille!
