 |
| Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko |
Keväässä ollaan siirrytty viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Jokin aika sitten huomasin blogeissa lähteneen liikkeelle mielenkiintoisen haasteen. Kuinka ollakaan, sain kyseisen haasteen Saran mökissä ja puutarhassa -blogista, kiitos hänelle. Kadonneista oppia -haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhaeloa -blogin Riitta.
Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko
Saattaa olla hyväkin, etten kaikkia kadonneita muista, sillä listasta voisi tulla pitkääkin pidempi. Yksittäisiä kadonneita on lukuisia.
Pari mieluista kasvia nousee heti kärkeen. Ensimmäinen niistä on sinivaleunikko. Aika monta sinivaleunikkoa olen puutarhaani istuttanut. Niin kaupasta ostettuja kuin itse siemenestä kasvatettuja. Jälkimmäiset viihtyivät kolme vuotta, jonka jälkeen ne eivät enää nousseet.
 |
| Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko |
Sinivaleunikot viihtyvät kosteassa, tuoreessa, happamassa maassa ja ravinteikkaassa maassa. Kosteutta, mutta ei seisovaa talvimärkyyttä eli maaperän tulee olla hyvin läpäisevä. Alppiruusuille sopiva paikka kelpaa myös sinivaleunikoille. Sinivaleunikot kasvavat meillä useimmiten kaksivuotisina. Kukinnan jälkeen emokasvi kuolee, mutta sopivissa oloissa paikalle kylväytyneet siemenet tuottavat uusia kasveja.
 |
| Sinivaleunikot 11.6.2016 Vakka-Taimessa |
Sinivaleunikkoja hankkiessani ja istuttaessani olen tutustunut edellä kerrottuihin kasvupaikkavaatimuksiin. Olen nähnyt niiden upeaa kukintaa mm. Vakka-Taimen kiehtovassa puutarhaympäristössä. Jokin suhteessani sinivaleunikkoon ei vaan toimi. Huomatessani menettäneeni sinisen kaunottaren, päätän kokeilun olleen viimeinen. Kunnes taas törmään jossain myymälässä komeaan yksilöön tai nähdessäni blogituttujen postauksia sinivaleunikon herkistä nupuista. Silloin olen hetkeksi myyty tämän kasvin äärellä.
Siemenestä kasvattamani sinivaleunikot kasvoivat Päivänliljapenkissä, joka ennen tonttiamme kahdelta sivulta reunustavan metsikön kaatumista oli pian aamupäivän jälkeen puolivarjoisa paikka. Suurin osa alapihan istutusalueista on kohopenkkejä, joten talvimärkyydestäkään ei ollut pelkoa. Metsikkö kaatui keväällä 2018, mutta toimenpiteen mukanaan tuoma valo-olosuhteiden muutos ei millään ehtinyt vaikuttaa sinivaleunikon elämään. Luulisi, että hän olisi edes sen ensimmäisen kevään lisääntyneen valon ja lämmön vielä sietänyt.
Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko
Tämän postauksen kuvat ovat yhtä Vakka-Taimessa otettua kuvaa lukuunottamatta itse siemenestä kasvattamistani sinivaleunikoista. Parin vuoden ajan olen tyytynyt osaani sinivaleunikottomana ihmisenä. Vuosi sitten ostin taas puutarhamyymälästä komean taimen, jonka istutin Olopihan Allaspenkkiin. Siinä se avasi kaikki nuppunsa. Tänä keväänä kasvia ei näy eikä kuulu. En ole luopunut toivosta, mutta olen kyllä valmistautunut kohtaamaan pettymyksen tälläkin kertaa.
 |
| Koska minulla ei ole mantsuriankärhöstä ainuttakaan kuvaa, korvaan puutteen jouluruusujen kuvilla. Niiden kanssa sitkeä yrittäminen on palkittu onnistumisilla. |
Mantsuriankärhö on kotoisin Pohjois-Kiinasta. Se on hyvin kestävä ja helppohoitoinen laji aurinkoiseen/puolivarjoiseen paikkaan. Kauniit tähtimäiset, valkoiset, pienet, 2-3 cm halkaisijaltaan olevat, miellyttävästi tuoksuvat kukat täyttävät köynnöksen heinä-elokuussa. Kukat muodostuvat saman vuoden versoihin. Mantsuriankärhö on perennamainen kasvi ja sen voi istuttaa samaan kasvusyvyyteen mitä se on taimistolta tullessa ollut. Kärhö suositellaan alasleikattavaksi vuosittain noin 20-30 cm korkeudelta maan pinnasta. Mantsuriankärhö ei kiipeä itse, vaan vaatii jonkinlaisen tuen kiivetäkseen.
Lähde: Mustilan puutarha
Mantsuriankärhö on toinen kasvi, jonka kanssa emme ole löytäneet yhteistä säveltä. Kahdesti olen ostanut ja istuttanut mantsuriankärhön. Ensimmäisen mantsuriankärhöni istutin Oikearinteeseen. Ajattelin, että siellä kärhö toimisi hyvin peittäessään valkoisilla kukillaan ison palan alueesta. Paikka on aurinkoinen ja läpäisevä, mutta pian istutuksen jälkeen totesin valinneeni väärin. Liian kuiva ja syvälle hiekkapitoinen paikka. Siirtohan siitä seurasi kotikiven tyveen. Koska mantsuriankärhö ei kiipeä itse, ajattelin saavani sen tukeutumaan kiveen. Ei tykännyt, seurasi hidas kuolema. Silkkaa kasvin olosuhteiden huomioimattomuutta ja mahdollisesti myös juurtumisvaiheen kastelun laiminlyömistä.
 |
| Helleborus orientalis Double Ellen |
Toisen kerran mantsuriankärhöä hankkiessani kesällä 2019 suunnittelin mielestäni hyvän paikan entisessä metsäpuutarhassa. Kaivoin kunnollisen istutuskuopan ja käytin hyvää multaa. Huolehdin myös kastelusta. Siellä se aloitti kasvun ja vaikutti viihtyvän. Viime keväänä mantsuriankärhöstä ei sitten näkynyt eikä kuulunut mitään. Elän toivossa, että monien kärhöjen tapaan se vain uinuisi mullassa odottaen sopivaa ylösnousun hetkeä, joka koittaisi ehkä tänä keväänä. Harva se päivä käyn kevyesti rapsuttamassa pintamultaa, josko sieltä versonkärkiä kurkistaisi. Pahaa pelkään, että toiveet ovat turhia.
Sinivaleunikon sanotaan olevan oikullinen kasvi. Ehkä minulla ei ole tarjota sille sopivia kasvuolosuhteita. Ehkä en osaa ottaa hänen erityispiirteitään huomioon. En ole sataprosenttisesti nostanut käsiäni pystyyn luovuttamisen merkiksi. Voi kuitenkin mennä tovi, ennenkuin uuden sinivaleunikon taimen ostan.
Mantsuriankärhön kanssa voin ilmeisesti syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Jos se kerran on hyvin helppo ja kestävä laji, mämmään jossain kohtaa todella rankasti. Heitän haasteen kaikille kasvitieteilijöille ja biologeille, kelle tahansa kasvien kanssa aktiivisesti puljaaville: kehittäkää kasveille jonkinlainen viestityssysteemi, jolla ne ilmoittavat istuttajalleen miksi ja minne lähtivät. Helpottaisi jatkossa merkittävästi oikean istutuspaikan valinnassa ja hoitotoimenpiteissä. Ja vähentäisi surullisia menetyksiä puutarhassa.
Haastan seuraavat blogit pohtimaan omia kadonneita kasvejaan:
Anun puutarha
Hiidenkiven puutarhassa
Navettapiian puuhamaa
Haaste:
Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.
