perjantai 20. heinäkuuta 2018

Oi, näitä ihanuuksia!

Tiikerililja - Lilium 'Sweet Surrender'

On tämä puutarhaihmisen kesä ihanaa aikaa, kun uusia kukkia ilmestyy tasaiseen tahtiin. Alkukesän kuumuudessa minäkin tuumasin, että kaikkiko nyt kukkii kertaheitolla alusta loppuun ja loppukesä sitten istutaan odottamassa seuraavan kesän kukintaa. Ei tietenkään niin käy. Jokainen kukkaryhmä on ollut tavanomaista aikaisemmassa ja lämmön vuoksi kukintakin on ollut nopeatempoista. Silti kauneutta riittää sopivan tasaiseen tahtiin.

Tiikerililja 'Sweet Surrender'

Juuri nyt on liljojen aika. Kaikki näyttävät räväyttävän nuppunsa auki samalla kellonlyömällä ja liljoja täytyy iltaisin kiertää ihailemassa, jotta ehtii nähdä kaikkien kauneuden. Ehdoton liljasuosikkini taitaa tänäkin vuonna olla tiiikerililja Sweet Surrender. Sen valkea, nuokkuva olemus on niin ihastuttava. En enää muista, kuinka monta sipulia olen muutama vuosi sitten istuttanut, mutta hyvin tämä lilja näyttää viihtyvän. Vuosi vuodelta kukkavanojen määrä lisääntyy ja nyt penkissä alkaa jo olla mukavan muhkea tiikerililjapehko. Kuvaaminen vaatii nöyrtymistä tämän liljan äärellä, sillä pitkästä varresta huolimatta kukka katsoo maata kohti. Polvilleen vaan, tai jumppamatolle makaamaan ja potretit onnistuvat.

Lilium Spring Pink - vaan missä reunan raidat?

Kasvikirjanpitoni on liljojenkin suhteen vähän vinksallaan, sillä kaikille nyt kukkaan avautuneille en nimiä löytänyt. Jotkut sipulit ovat myös mix-pusseista, joissa lajikkeille ei ole omia nimiä. Jotkut taas ovat nousseet erilaisina, kuin aiempina vuosina. Voiko kuivuus ja kuumuus vaikuttaa näin?

Lilium 'Elite'

Entä ovatko tummat liljat arempia, sillä minun puutarhassani ne eivät kovin montaa vuotta kuki? Oranssit ja keltaiset liljat jaksavat porskuttaa vuodesta toiseen huonommissakin olosuhteissa. Vaaleanpunaisetkin vaikuttavat aika sinnikkäiltä.


Metsäruusun ja omenaminttujen kupeessa tämä keltainen lilja on viettänyt jo useamman vuoden. Näyttää viihtyvän hyvin, sillä varsi on roteva ja nuppuja joka vuosi edellistä enemmän. Olen huono sommittelemaan toisiinsa sointuvia värejä puutarhassa, mutta tämä keltainen lilja on kerrankin nappiin osunut istutus muuten vihreässä seurassa.


Etupihan oranssi lilja on viettänyt omalla paikallaan vuosia. Tavallisesti se nousee keskeltä kuunliljakasvustoa, mitä joka vuosi ihmettelen. En nimittäin sellaiseen paikkaan ole liljaa istuttanut, mutta olisiko sipulit joutuneet kuunliljan alle multaa myllätessäni? Se on mahdollista. Nyt olisi tilaisuus syksyn mittaan kaivaa nämä liljat pois, sillä kuunlilja on kärsinyt kuumuudesta ja on kooltaan minimaalinen. Mielessä muhii ajatus koko sisäänkäynnin istutusten kohentamisesta, kunhan jossain vaiheessa löydän itsestäni sopivan työvaihteen.


Myös olopihan kupeessa, syreenien tarjoamassa varjossa on vuosi vuodelta muhkeutuva oranssien liljojen kasvusto. Tässäkin paikassa räväkkä oranssi tuo hienosti väriä ja samalla myös valoa muuten vihreään kulmaukseen. 
 
Lilja Orientale mix -pussista

Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin syksyllä pussillisen Orientale mix -liljoja. Tällaisia sieltä sitten putkahti. Pussissa piti olla sekä vaaleita että tummia liljoja, mutta vain näitä vaaleita pintaan nousi. 

Lilium 'Peach Dwarf'

Matalat Peach Dwarf -liljat ovat muutaman vuoden takainen OmaPiha-lehden lukijatarjous. Sävy on persikkainen ja kasvutapa tanakka 20 cm. Tänä vuonna nuppuja on aika vähän, mutta onneksi niistä jokainen aukeaa.

Lilium 'Disco'

Viime syksynä istutin pionipenkkiin liljoja lisätäkseni väriä myös sen jälkeen, kun pionit ovat lopettaneet. Penkin päähän istutin matalaa Discoa, joka on ihan muutamassa päivässä pullistanut ja avannut lukuisat nuppunsa. Penkin muut liljat ovat korkeampia ja niiden nuput näyttävät avautuvan vähän myöhemmin.


Tämä kaksikko on outo ilmestys. Aiempina vuosina paikalla on kasvanut Tiber, joka on aika voimakkaan pinkki. Nuputkin olivat hyvin tummia, joten yllätys oli nähdä kukat avautuneina ja miltei valkoisina keltaisine sisuksineen. Yleensä Tiber on myös tuoksunut voimakkaasti, mutta näissä ei ole mitään tuoksua havaittavissa. Eivät ole pesussakaan haalistuneet, kun vettä ei ole pahemmin satanut.


Mielenkiinnolla odotan, minkä värinen ilmstys näistä nupuista Kiemurapenkissä avautuu. Tumma Night Flyer puutarhastani löytyy, mutta tuskin se on marssinut pihan toiselta laidalta kasvamaan ja kukkimaan toiseen paikkaan. Viime syksynä tuli kyllä Kiemurapenkissä vähän lapion kanssa huiskittua, joten olisiko joku sipuli saanut kaivamisesta uutta puhtia itseensä.


Samaisen Kiemurapenkin kirsikkapuun puoleiseen päätyyn istutin viime syksynä useita uusia liljasipuleita. Värien pitikin olla pinkkivoittoisia, mutta eri nimisistä sipuleista huolimatta sävyerot ovat odotettua pienemmät. Nättejä nämäkin.

Tarhasarjalilja Renoir

Vaikka kuinka paljon liljoja tai mitä tahansa kasveja istuttaisi, aina niitä haluaa lisää. Nyt jo kukkivia liljoja katsellessa mielessä pyörii, mihin ja mitä voisi laittaa lisää. Liljojen istuttaminen on minusta mukavaa, koska kookkaankin sipulin sijoittaminen ahtaaseen paikkaan muiden perennojen sekaan on huomattavasti helpompaa, kuin istutuskuopan kaivaminen isolle perennapuskalle. 

Illalla googlettelin mahdollisia uusia marhanliljoja, mutta huonosti niitä on missään tarjolla. Kaikki vinkit hankintapaikoista ovat siis tervetulleita. Myös hinku saada omaan puutarhaan kanadanliljoja on kiihkeä. Muutamissa blogeissa olen niitä kaunottaria ihaillut ja hetihän moinen kukkakauneuden kaipuu tarttuu.


Uusia kaunokaisia suunnitellessa ja odotellessa keskityn ihailemaan olemassa olevia. Mukavia heinäkuun päiviä kaikille. Älkää polttako itseänne näissä helteissä!
 

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Ei helppoa eikä halpaakaan, vaan sitäkin mukavampaa


Alkuvuodesta tarve tunkea sormensa multaan on aina yhtä innostavaa. Siemenpussien rapistelu saa vihdoin konkreettisen tarkoituksensa ja ikkunalaudat alkavat vähitellen täyttyä purkeista ja purnukoista. Välillä kieltämättä tympii jatkuva taimien kanssa puljaaminen ja viikkoja kestävä sisustuksellinen kaaos. Silloin unelmien pilvilinnoissa rakentuu talon jatkeeksi lämmitettäviä lasihuoneita vesipisteineen, ruukutuspöytineen ja suoraan ulos aukeavine pariovineen.


Mieltä kiusaavat tympimiskohtaukset ovat onneksi ohi meneviä. Taimikasvattajan arkeen kuuluu itämisen seuraaminen ja kasvusta iloitseminen. Joskus ajatuksissa häivähtää, ettei koko kasvattaminen taida olla ihan täyspäisen ihmisen hommaa tai ainakin rahallisesti tulisi edullisemmaksi kantaa kurkut ja tomaatit kaupasta. Vaan rahasta ja helppoudesta ei itse kasvattamisessa ole laisinkaan kyse. Kun on kerran päässyt korjaamaan ja maistamaan oman maan satoa, ei paluuta muuhun enää olekaan. Eihän elämä ylipäätään ole halpaa tai helppoa.


Tämä kesä on ollut sekä vaikea että helppo kasvattajan näkökulmasta. Toukokuinen lämpö salli aikaiset kylvöt kasvimaalle ja taimien siirron kasvihuoneeseen. Itäminen kasvimaalla ei sitten sujunutkaan joutuisasti ja edelleen kasvu on harvempaa ja matalampaa. Minua ei silti lannista 20 senttinen kosmoskukka eikä harvalukuisesti itäneet porkkanat, sillä muistissa on yhä viime vuotinen runsaus kasvimaalla. Tiedän, että kasvimaan rehotus on mahdollista, joten kuluva kesä menköön sopeutumisena kasvun vaihtelevuuteen.


Lämpö ja ahkera kastelu alkaa tuottaa jo satoa. Kurkkuja kasvihuoneesta on haettu jo parin viikon ajan. Nyt myös tomaateista löytyy noudettavaa ruokapöytään. Kasvimaalaatikossa rucola on hyvälaatuista, eikä siis kaupasta tarvitse salaattia ostaa.

Puutarhavadelma on aloittanut kypsymisensä. Sitä täytyy käydä päivittäin poimimassa, sillä vadelma kypsyy asteittain. Ensimmäisellä kerralla poimin kahvimukillisen. Nyt joka kerta enemmän. Marjat ovat ehkä tavallista pienikokoisempia, mutta meheviä ja madottomia. 


Kesäkurpitsan kasvusta ja kypsymisestä ehdin jo huolestua. Olin sen siemenet kylvänyt, mutta taimien huolto jäi sairaalareissuni vuoksi Ukkokullan kontolle. Pyynnöstäni hän kiikutti kurpitsataimet kasvariin, josta ne myöhemmin sain siirrettyä kasvimaalle. Sitten tulikin juhannusviikon koleus ja pelkäsin pikkuisten taimien paleltuvan. Harsojen alla kurpitsat viihtyivät ja aloittivat reippaan kasvun. Näinä päivinä pääsen korjaamaan ensimmäiset kurpitsat syötäviksi.

Mangoldi punaisine lehtiruoteineen.

Pidin harsoja kasvimaalaatikoiden päällä tavallista pidempään sekä lämpötilan että ötököiden vuoksi. Viimeisimpänä otin harson pois laatikosta, jossa kasvaa lehtikaalit, pinaatti, mangoldi ja fenkoli. Toki harson olisi voinut vielä kasvien päällä pitää, mutta kastelu on helpompaa, kun ei jatkuvasti tarvitse viritellä harsoja takaisin. Ja kastellahan täytyy näillä lämpötiloilla ja paistamisilla.


Kasvihuoneessa tein jo syksyllä isoja muutoksia. Aiemmin kasvarin keskikäytävä muodostui tiilistä ja maavaraiset laidat oli erotettu käytävästä lankulla. Tomaatit ja kurkut kasvoivat pohjistaan rei'itetyissä isokokoisissa paljuissa. Paljut olivat isoja ja täydessä mullassa painoivat tuhottomasti. Muutenkin pieni kasvihuone oli äärimmäisen ahdas ja hankalakäyttöinen. 

Tomaatit kasvarissa 31.5.

Tytär uusi oman kotinsa sisäänkäyntiä ja saimme häneltä ison määrän pihakiviä. Syksyllä tein pihakivistä kasvariini uuden lattian. Yhtään lisäneliötä kasvariini ei ole tullut, mutta kivillä tasatun lattian myötä tilankäyttö ja kasvarin huolto parani merkittävästi. 

Minua huolestutti kasvualtaina käyttämistäni laastipaljuista syötäviin kasveihin mahdollisesti liukenevat aineet ja niinpä hankin keväällä elintarvikemuovista valmistetut laatikot. Kooltaan ne ovat huomattavasti vanhoja paljuja pienemmät, mutta toisaalta niitä on helpompi liikuttaa ja uuden kivilattian vuoksi astioiden sijoittelulle tuli enemmän pelivaraa.

Kurkku Beth Alpha

Porasin uusien kasvulaatikoiden reunoille ylivuotoreikiä noin kahdeksan sentin päähän pohjasta. Ompelin laatikoiden pohjalle salaojapussit maanrakennuskankaasta täyttäen ne lecasoralla. Kussakin laatikossa kasvaa kaksi tomaattia tai kurkkua. Pohdin, riittääkö multatila kahdelle kasville, mutta päätin riskillä kokeilla. Onhan esimerkiksi myytävissä 70 litran kasvusäkeissäkin istutusreiät kolmelle tomaatille. Hyvin ovat tomaattini ja kurkkuni ainakin toistaiseksi pärjänneet.

Kurkku La Diva kasvaa vaakatasossa

Tänä vuonna kasvarissa ei ole paprikaa, chiliä eikä munakoisoakaan. Idätyksen jälkeen kasvatin taimeni uuden kasvilampun valossa viileähkössä ja ikkunattomassa kellarissa. Uuden kasvatuspaikan vuoksi päätin keskittyä muutamiin lajeihin ja katsoa, miten niiden kanssa menee. Niin myönteisiä ovat kokemukset, että ensi keväänä uskallan olla rohkeampi. 


Kasasin kuusi isoa laastipaljua kuljetettavaksi Sortti-asemalle, mutta sitten tulinkin toisiin ajatuksiin. Ehkä niille jotain käyttöä vielä löytyisi. Kaksi paljua sijoitin yhteen aitakulmaukseen, jossa ison vaahteran vuoksi maa on niin täynnä puunjuuria, ettei sinne voi mitään istuttaa. 

Paljut eivät ole kaunista katseltavaa, mutta kulmaus jää vadelmien taakse, ja aidan toisellakin puolella pörrää lokakuun loppuun saakka lähinnä tierempan työkoneet. Istutin astioihin esikasvattamani neljä hyasinttipapua ja tökkäsin multaan lisäksi ruusupapuja ja muutaman krassin siemenen.


Hyasinttipavut luikertelevat paljujen takareunaan asettamiani tukia pitkin kohti aitaa ja myös ruusupavut ovat hyvin itäneet ja aloittaneet kasvunsa omissa tukikepeissään. Tällä kasvuvauhdilla paljuista ei pian mitään ole näkyvissä. Pitää vain muistaa käydä säännöllisesti kastelemassa papuja ja krasseja, sillä paikka on paahteinen.

Hyasinttipapu 30.6.

Aikanaan kasvimaalaatikoiden tilalla oli avokasvimaa. Ukkokulta kasvatti siellä perunoita, sipuleita ja herneitä. Oli siellä jokunen mansikkakin. Muutama vuosi sitten päätimme siirtyä viljelylaatikoihin. Ensimmäiset Ukkokulta rakensi itse ja seuraavat on ostettu valmiina. Laatikoita on aina kaksi päällekkäin, jotta multatila on riittävä ja kasvien hoitaminen selälle ystävällisempää. Usein istun toisen viljelylaatikon reunalla katselemassa ja nyppimässä viereisen laatikon sisältöä.


Kasvarini on 5.4 neliön kennokasvari ja tämä on kasvarini viides kesä. Mielelläni olisin ottanut vaikka 18 neliön lasikasvarin, mutta sellaiselle ei ollut paikkaa, eikä myöskään budjetti antanut myöten. Ukkokulta on taitava käsistään, mutta hän ei ole innostunut kasvarin rakentamisesta. 

Olen iloinen ja onnellinen pienestä kasvaristani. Se ei ole mikään sisustamisen unelmakohde, mutta hyvä siellä on kurkkuja ja tomaatteja kasvattaa. Riittää minulle erinomaisesti. Ja on minulla kasvarissa pieni jakkara, jossa tykkään istua nyppimässä tomaateista varkaita ja katselemassa kurkkujen kasvamista.  


maanantai 16. heinäkuuta 2018

Hellettä ja HUS:n mokia

Kosmoskukan ensimmäinen nuppu

Nyt on aikamoiset kesäsäät. Hellettä riittää niin paljon, että lämpöisestäkin tykkäävä ihminen etsiytyy mieluummin varjoon. Illan suussa lämpötila laskee onneksi sen verran, että jaksaa käydä vähintäänkin ruukkukukat kastelemassa. Lauantaina ukkonen pyöri hetken aikaa talon päällä ja roiskaisi vähän vettäkin, joka tosin kastelemiseen ei tainnut riittää.


Sääasema näytti lauantaina lämpötilalukemaksi 35.1. Olen huomannut mittarin jonkunverran liioittelevan, vaikka mittausyksikkö sijaitseekin leikkimökin kupeessa, meidän pihan kuumimpiin kuuluvassa paikassa. Mittarin päivämäärä ja kelloaika ovat myös päin seiniä. Kuvasin mittarin lukeman yhden aikaan iltapäivällä.

Kasvarin mittari kesäkuun alussa

Taisi kuumuus olla liikaa myös kasvihuoneen minimi-maximimittarille, joka hajosi lauantai-iltana. Luulin patterin loppuneen, vaan eipä auttanut uuteen vaihtaminen. Seikkailin netissä pitkän tovin löytääkseni paikan, josta uuden mittarin löytäisin. Ei ollut kovin yksinkertainen homma, sillä mitään satasen digitaalista viritystä en kasvariin aio hankkia. Yhdestä paikasta sentään löysin entisenkaltaisen, kohtalaisen yksinkertaisen ja edullisen mallin. Lisänä siinä on myös kosteusmittari. Tilasin mittarin oitis, mutta muutaman päivän joudun sitä kuitenkin odottamaan.
Aquilegia caerulea 'Rotstern'
 

Kesäkuun alun lääkärikäynnillä lääkäri kertoi varaavansa minulle uuden ajan loppukesään tai alkusyksyyn. Ajanvarauskirje tulisi myöhemmin netpostiin. Postia ei ole kuulunut, mutta ajattelin syynä olevan heinäkuiset lomat. Kävin Kannasta katsomassa, olisiko siellä jotain mainintaa, sillä ennenkin olen sieltä löytänyt tiedot ennen niiden saapumista itselleni. 

Tutkin Kannan muuttunutta ulkoasua ja eksyin sivulle Muut tapahtumat. Siellä on joitakin merkintöjä, joita ei sen enempää pääse avaamaan. Sivustolla mainitaan merkintöjen liittyvän esimerkiksi terveydenhuollon yhteydenottoon. Siellähän se minua koskeva aika näkyi, joskin vain päivämääränä. Lisäksi siellä oli merkintä ajasta Jorvin sairaalan leikkausyksikköön 31.12.2300!!! Mitähän terveydenhuolto meinaa minulta leikata kyseisenä päivänä? 100-vuotiaaksi voisin hyvinkin kuvitella eläväni, vaan lähes 300 vuotta tähän päivään lisää ei taida onnistua.

Tällaista maurinmalvaa minulla ei aiemmin ole ollutkaan.

Perjantaiaamuna luin uutisista, että HUS:n (Helsinki-Uudenmaan sairaanhoitopiiri) ulkoistama yritys onkin jättänyt postittamatta toukokuusta lähtien 4200 ajanvarauskirjettä. Siinä sumassahan se minunkin kirjeeni on odottanut ja sain sen netpostiini lauantaina pahoittelevan saatekirjeen kera. Onneni on, ettei kyse ole kovinkaan vakavasta asiasta ja että ajankohta on vielä edessä. 

On siinä HUS:n porukalla tekemistä, kun soittavat ja järjestävät uusia aikoja niille potilaille, joiden ajanvaraus on tullut ja mennyt. Entä, jos jonkun kenties kriittinen tutkimus tai hoito on lähettämättömän ajanvarauskirjeen vuoksi viivästynyt? Tämähän ei ollut edes samaisen firman ensimmäinen moka, vaan keväällä oli edellinen. 

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash' ('Striatum')

Nauttikaa helteestä sillä ajatuksella, että se on harvinaista ja väliaikaista herkkua. Pian taas kärvistellään harmaassa loskassa kuukausikaupalla. Nyt siis henkiset aurinkolaturit päälle ja valoa tankkaamaan. 

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Taistelu pergolan herruudesta

Samettikukka

Jo viikkoja sitten huomasimme ampiaisten kokoontuvan pergolan pihapöydän kohdalle lattialautojen alle. Emme tehneet mitään ja käytännössä unohdimme koko asian. Enimmäkseen olemme ruokailleet ja kahvitelleet Ukkokullan kanssa kahden pöydän ääressä, eikä kumpikaan ole istunut ampiaisliikenteen kohdalla.

Ampiaispesä pergolan lattialaudan alla.

Muutama päivä sitten harjasin terassin ja pergolan puulattiaa. Tuolien siirteleminen sai lautojen alta pöllähtämään melkoisen ampiaislauman, jota väistin kohteliaasti perääntyen. Ryhdyin aktiivisesti seuraamaan ruuhkaista ampiaisliikennettä ja tutkimaan, mihin ne ovat pesänsä tehneet. Lautojen alle oli rakennettu komea ampiaispesä, joka paisui jo kohti kummankin puolen seuraavia lautoja. 

Nukkapähkämö - Stachys byzantina - ja pörriäinen

Auringonpaisteessa ampiaiset pörräsivät taukomatta koko päivän ajan juuri pihapöydän vieressä ja kulkuväylällä. Arkielämä alkoi käydä ampiaisia väistellessä hankalaksi ja niinpä googletin neuvoja, miten amppareiden kanssa tulisi toimia. Ampiaispesä kehotettiin siirtämään, mutta se tulisi tehdä kunnolla suojautuen ja varovaisuutta noudattaen. Vaikka ei olisi erityisen allerginenkaan, useiden ampiaisten pisto pään ja kaulan alueelle on sekä kivuliasta että myös vaarallista. 

Pyörittelin asiaa mielessäni useamman päivän suunnitellen toimenpiteiden järjestystä ja millaisin asustein suojaisin itseni. Viittä vaille, etten harjoitellut pikalähtöjä sekuntikellon kanssa pihamaalla, jotta tietäisin miten nopeasti ja mihin suuntaan tiukassa paikassa suuntaisin. 

Palavarakkaus - Silene chalcedonica

Ideana oli irrottaa ampiaispesän viereinen lauta, joka on pergolan rakentamisen myötä kiinnitetty ruuveilla. Itse ampparipesälauta on nakutettu kiinni nauloilla ja sen irrottaminen olisi vaikeampaa. Laudan irrottamisen jälkeen olisin suikannut pesän alle kellarista löytyneen haavin ja haavilla kiskaissut pesän irti. Pesä sitten äkkiä vieressä olevaan saaviin ja kansi päälle. Saavilla pesän olisi voinut kiikuttaa riittävän kauaksi, kuten netissä neuvottiin.

Koko toimenpide piti ajoittaa iltaan, jolloin ampiaiset rauhoittuvat, eivätkä lennä kovin aktiivisesti. Rauhoitusta piti tehostaa suuntaamalla illansuussa savua kohti pesää, kuten tekevät mehiläisten hoitajat.  

Väriminttu - Monarda

Jatkoin ohjeiden etsimistä ja toimintasuunnitelman jalostamista. Sitten löysin tekstin, jossa mainittiin, ettei ampiainen ole pölyttämisen kannalta kovin tärkeä hyönteinen, vaikka sillä paikkansa ekosysteemissä onkin. Lisäksi todettiin, että kulkuväylillä ja oleskelupaikoissa olevat ampiaispesät on helpompi ja turvallisempi hävittää kuin siirtää. Aloin olla tekstin kanssa samaa mieltä.

Köynnöskuusama - Lonicera

Yhtenä päivänä sitten suihkautin pesän kohdalla oleviin lautoihin hyönteismyrkkyä ja jäin kauemmaksi seuraamaan, mitä tapahtuu. Muutama ampiainen oli reissuiltaan palaamassa, mutta uuden hajun vuoksi eivät enää menneetkään pesään. Metrin päässä terassin reunan alta pöllähti tasainen ampiaisarmeija kohti kukkapenkkiä. Kun yhtään lentävää otusta ei näkynyt lähimailla, rikoin ampiaispesää lautojen välistä metallisella kasvituella. Yhtään ampiaista ei pesästä esiin tullut. 

Begonia

Episodista on nyt muutama päivä, eikä pergolan lattian alle ole ampiaisia tunkemassa. Olemme saaneet pergolan ja pihapöydän jälleen omaan käyttöömme. Hiukan edelleen kirpaisee ampiaisten kodin rikkominen ja hyönteisten häätäminen. Pyrkimykseni on elää tasapainossa luonto-olijoiden kanssa, sillä siitä on hyötyä niin ötököille kuin minullekin. Nyt koin joutuneeni pakollisen valintatilanteen eteen; joko minun helteiset kesäpäiväni pihamaalla tai ampiaisten pergolanvaltaus. Päätin pitää ainokaisen pergolani. Ampiaisilla on tilaa muualla puutarhassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kelloköynnös nuppuilee


Kaikkea kannattaa näköjään kokeilla ensimmäisen, toisen ja kolmannenkin kerran. Kasveista puhuttaessa ainakin minä näytän tarvitsevan harjoituskierroksia päästäkseni sinuiksi niiden kanssa. Viime vuonna idätin elämäni ensimmäiset kelloköynnökset. Talon seinustalle, isoon ruukkuun niistä selvisi peräti kaksi. Hyvin kasvoivat kesän aikana ja syksyllä hipoivat jo räystäslautoja. Yksi ainoa nuppu köynnökseen ilmestyi elo-syyskuussa, eikä sekään avautunut.


Viime kesänä kelloköynnös asusti talon seinustalla, joka on aurinkoisen lämmin ja suojaisa kasvupaikka. Sadevesi ei ruukkuun osunut, kuten ei kyllä osu nytkään. Viime kesä oli sateinen ja aurinkokin olisi saanut paistaa enemmän. Helteitä ei meillä päin ollut. Ehkä kesän olosuhteet eivät olleet otolliset kelloköynnöksen kukkimiselle.

  
Tänä keväänä laskin varman päälle ja kylvin kelloköynnöksiä mielestäni riittävästi. Jopa kahdessa erässä. Hyvin itivät takkahuoneen ikkunalaudalla ja alkoivat kasvaa ja kiemurrella purkkeihin asettamiani tukia pitkin. Tulplasti terapiaa -blogin Pirjon neuvoilla kieputin köynnöstä edestakaisin tukeen, jotta se ei takertuisi ympärillä oleviin kasveihin ja sälekaihtimiin.


Kovin monena päivänä en kelloköynnöstaimia karaissut ulkoilmaan, kun sää muuttui erittäin kesäiseksi. Istutin rotevat taimet kahteen isoon ruukkuun, jotka sijoitin kummankin puolen pergolan sisäänkäyntiä. Ajatus oli, että köynnökset kiipeilisivät puisia pylväitä pitkin yläilmoihin, mutta kovin hyvin kärhet eivät ole kuitenkaan puuhun ottaneet kiinni. Virittelin lisäavuksi juuttinarua, johon köynnös tykästyi oitis. Siitä huolimatta köynnös rönsyilee ja levittäytyy siten, että välillä sen läheltä kulkiessa kärhet tarttuvat hiuksiin.


Onko kesän aurinkoisuus ja lämpimyys ollut kelloköynnökselle mieleen, en tiedä. Hyvin se näyttää viihtyvän pergolan "ovensuussa" ja kiittää minua lukuisilla nupuilla. En edes osannut niitä vielä odottaa, mutta Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon postatessa omassaan olevan nuppuja älysin ryhtyä tutkimaan omia köynnöksiäni ja löytyihän sieltäkin kukanalkuja. Lukuisia.


Alkuun nuput ovat pikkuruisia ja isommatkin naamioituvat vihreinä hyvin köynnöksen lehtien lomaan. Aika vauhdikkaasti nuput kasvavat ja niiden kehittyminen saa aikaan jännityksen kutinaa. Mielenkiinnolla odotan, kuinka nuo kaikkein pienimmät jaksavat kasvaa ja tuleeko niistä ylipäätään kellomaisia kukintoja.


Jo viime kesänä totesin, että kukki tai ei, kelloköynnös on kasvattamisen arvoinen kasvi. Tykkään todella paljon sen ulkoasusta; rehevästä lehdistöstä, punertavista varsista ja sinne tänne kiemurtelevista kärhistä. Tuntuu, että kelloköynnöksellä on itsetunto paikallaan, eikä se todellakaan halua seistä jossain sivussa huomaamattomana.


Siinä vaiheessa, kun läppärinne tai tablettinne yllättäen tärisee voimakkaasti, kyse ei ole maanjäristyksestä. Minä se täällä hypin tasajalkaa ilosta ja hämmästyksestä nähdessäni ensimmäisen kelloköynnöksen kukan avautuneena.

Sitä odotellessa mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille!