Tämän kevään suurimmat urakat on hyvässä putkessa. Vesialtaan kaivoin muutama päivä sitten ylös olopihan puolelta. Oli muuten tymäkkä tuoksu talven aikana altaaseen kertyneessä vedessä. Tällä kertaa ei sentään yhtään kuollutta hiirulaista, mutta marinoituja kastematoja runsain mitoin. Kannoin altaan alapihan lehtikompostin viereen peseytymään kevätsateissa. En aio sitä hävittää, sillä varmasti heti sen jälkeen keksisin sille käyttöä. Raahaan altaan jossain vaiheessa kellariin odottamaan uusia ideoita tai uutta kotia.
 |
| Vasemalla näkyy hiukan köynnöskaarta, joka puhkiruostuneena on saanut lähtökäskyn. |
Myös Pikkupuutarhan yksi polkuhaara on levennetty. Se on nyt vähän pöntön näköinen kaikessa paljaudessaan, mutta näkymä paranee, kunhan kasvillisuus valtaa reunustat. Kädet taas venyivät kuin apinalla kaivamisesta ja kivituhkan kärräämisestä. Minä en näköjään opi mitään millään muulla keinolla, kuin kantapään kautta kokemalla. Olisi nimittäin kannattanut heti alkuunsa aikanaan tehdä polusta sen verran leveä, että sitä saattaa normiharavalla siistiä ja että myös kottikärryjen kanssa pääsee kulkemaan. Alkoi jo rasittaa ainainen ämpäreiden ja muiden väliaikaisratkaisujen raijaaminen Pikkupuutarhaan.
Alapihan rinteenkulman tuin muutama vuosi sitten turveharkoilla. Aika hyvin ne näköjään kestävät aikaa ja osa niistä on edelleen kuvan oikeassa alanurkassa vuorenkilpien alla. Nyt kaivoin tuosta päädystä turveharkot pois ja tein siihen porrastusta tyttären pihasta poistuneilla unikivillä. Kiviä olisi tulossa lisääkin, kunhan ehdimme hakea. Silloin voisin poistaa loputkin turveharkot. Kivetyksen funktio on lähinnä erottaa rinteen alaosa nurmialueesta ja siten helpottaa reunan siistinä pitämistä.
Ukkokulta muurasi muutama vuosi sitten harkoista rinteen molempiin päätyihin tukimuurin, sillä maan valuminen oli ainainen riesa. Sittemmin olen täyttänyt ja tasannut rinnepäätyjä haravointi- ym. puutarhatuotoksilla ja vähitellen se alkaa olla hyvin tiivistynyt. Eli kohtapuoliin voi jo ryhtyä miettimään kasvillisuuden vakinaistamista. Kuvan kohta tulee siis vielä muuttumaan, mutta kivet ovat tässä vaiheessa huomattavasti siistimmät, kuin turveharkot.
Kärräys- ja kaivupäivien iltana olo on hiukan jäykkä. Talven aikana unholaan jääneet lihakset löytyvät jälleen. Ulkona on ollut aika kalsaa, mutta mikäli ei sada, kylmyydessä jaksaa paremmin ahertaa. Ei myöskään ole niin paljon houkutuksia kulkea ympäriinsä pällistelemässä mullasta nousevia piippoja, kun kasvu on ollut aika hidasta. Aika tulee siis käytettyä juurikin niihin kärräykseen, joita varten on itsensä pihalle tällännyt.
Iloista Vappua kaikille!
