Perässä tullaan

Näillä helteillä vikkeläliikkeinenkin ihminen hidastuu, eikä ajatuskaan kulje talviseen tapaan. Ylenmääräisen kuumotuksen lisäksi olen onnistunut järjestämään itselleni monenmoista ohjelmaa, jonka puitteissa on pitänyt kiirettä. Isäkin sairastui johonkin kesäflunssaan. Korkeiden tulehdusarvojen alentamiseksi aloitettiin antibiootit. 97-vuotismittarin ylittäneen papan kanssa ei haluta ottaa turhia riskejä. Nyt hän on jo paremmassa kunnossa. Sitkeä kaveri.
 

Kaiken värisiä pioniunikkoja putkahtelee pihassa mitä omituisimmissa paikoissa. Edellisten kesien siemenkylvöjen seurauksia saa nyt ihmetellä ja ihastella. Kylvin erilaisia pioniunikoita myös ylös kaivetun metsäruusun tilalle. Kovasti kummastuttaa, miksi valtaosa kukkivista on lähinnä kerrottuja liloja pioniunikoita. Mihin ne kaikki muut värit ovat menneet? Paljon on vielä nuppuja odottamassa avautumisvuoroaan, joten jospa sieltä jokunen vaaleanpunainenkin tulisi.

Muutama ruusunverso on penkistä noussut, kuten epäilin tapahtuvankin. Useimmat on hentoisina voinut nyppäistä paljain sormin pois. Kartiovalkokuusen tyvelle on nähtävästi jäänyt yksi tai kaksi isompaa juurta. Pelkäsin näin käyvän, kun en uskaltanut liiaksi häiritä kuusten juuria. Nyt ajatuksena on kaivaa jokainen nouseva ruusunverso pois, kunnes niiltä loppuu taistelutahto. Jos näin ei käy, on harkittava kuusten nostoa ja juuriston puhdistamista. 

Marhanliljojen kukinta-aika tuli ja meni. Osa niistä ei noussut ollenkaan. Tai nousi ja kuivui kokoon kukkimatta. Tämä tummahipiäinen kukki tänä kesänäkin kahdessa paikassa juuri niin kauniina kuin toivoa saattaa. Se ei ole kovin innokkaasti rehevöitynyt. Suunnitelmissa on hankkia lisää marhanliljoja ja vieläpä useampi sipuli kerralla, vaikka niitä vaikea onkin löytää. Eivätkä sieltä halvemmasta päästäkään ole.  

Kuvittelin olevani jotenkin kartalla näiden nimien suhteen. Vaan enpä ole enää. Saaripalstan Saila onnistui sekoittamaan postauksessaan nimikäsitykseni. Olen kutsunut tätä tummaa 'Russian Morningiksi'. Ei taida olla. 

Lilium martagon 'Claude Shride'

Allaspenkistä nousi muutama 'Claude Shride'. Jos nyt tämänkään nimestä uskallan olla varma. Muut alueelle istutetut eivät kukkineet. Toivon niiden muhivan mullan alla siihen malliin, että tulevat sieltä vaikkapa ensi kesänä minua tervehtimään. 

Entisen leikkimökin taakse, syreenien alle on muodostunut varjoliljojen kokoontumispaikka. Olen ripotellut varjoliljojen siemeniä muutamille alueille. Tämä on yksi niistä. Niillä on ilmeisen hyvä paikka kasvaa ja lisääntyä, kun harvemmin tuolla tallustelen tai muutakaan puuhaan. Varhain keväällä tapaan leikata pois syreenin taimia, jotta koko paikka ei aivan puskoituisi.  

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Iristenkin aika on jo ohi. Meinaan aina unohtaa mätäskurjenmiekan, joka kasvaa Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Sen kukkia en ihan heti huomaa, koska ne piiloutuvat lehtien lomaan. On se niin nätti, että voisi näkyä paremminkin. 

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Kaivoin mätäskurjenmiekkaa viime syksynä toisaalle istutettavaksi. Siellä se heräsi tänä kesänä, mutta ei vielä kukkinut. Sitäkin enemmän kukkia tuli vanhan paikan mättääseen. 

Vasemmalla verikurjenpolvi 'Elke', yläoikealla verikurjenpolivi, alaoikealla idänkurjenpolvi 'Baby Blue'

Kurjenpolviin tykästyn vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat helppoja hoitaa ja kukkivat pitkään. Tänä kesänä kaikki kurjenpolvet rehottavat ylenpalttisesti. Erityisesti tavallinen verikurjenpolvi on venynyt vähän joka suuntaan ja retkottaa paikoin muidenkin kasvien päällä. Kuumuuden vuoksi olen antanut sen olla. En ole tottunut leikkelemään kurjenpolvia, mutta viileiden säiden saapuessa saatan parissa paikassa hiukan rajoittaa verikurjenpolvien maailmanvalloitusta.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' on muistaakseni OmaPiha-lehden tilaajalahja vuosien takaa. Sitä on kahdenlaista. Toinen on sininen. Toinen taas valkoinen, jonka terälehdissä on sinisiä raitoja. Tämä 'Splish-Splash' kasvaa melko korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tukematta huonoillakin ilmoilla. Se on seikkaillut puutarhassani eri paikoissa. Kotiutuu aina nopeasti uuteen paikkaan. 

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on saman tyyppinen kuin sinipiikkiputki. Kukinto kuitenkin suurempi ja sinerrys vähitellen hopeisempi. Tämä kasvi hoitaa lisääntymisensä ihan itse. Ei siitä riesaa ole tullut.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Pörriäiset tykkäävät alppipiikkiputkesta. Jokaisessa kukassa on kimalaisia ja muita pörriäisiä kerralla lukuisia. Osa näyttää käyttävän alppipiikkiputkia laskeutumisalustanaan ja lentomatkojensa lepopaikkana. Olen luullut useammankin pörriäisen olevan hengetön, mutta pikkuisen koskiessa lähtevät liikkeelle.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

Yksi Ruusupenkin ängelmistä kasvaa joka vuosi hurjan korkeaksi. Tulkitsen sen olevan jaloängelmä 'Elin', jonka olen istuttanut 2020. Istutin samana kesänä useamman erilaisen ängelmän, joista osa on lähtenyt omille teilleen. En ole laittanut taimille nimilappua, eikä kirjaamani tiedotkaan ole riittävän täsmällisiä.

Kävin huvikseni mittaamassa Elinin korkeuden. Se huitelee 220 sentissä. Yhtä korkeaksi osoittautui punaherukkapensaassa kasvava punainen sormustinkukka. Korkeahan tuo Elin on joka vuosi, mutta nyt se ylitti edellisvuotiset mittansa. Kiva kuvata moisia hujoppeja. 

Syyspenkissä on kunnon sekamelska. Samanaikaisesti kukkivat monet itsestään kylväytyneet harjaneilikat, pallerokiurunkukka, harmaakäenkukat ja keijunkukka 'Hanskin' vielä sinnittelee. Komeamaksaruoho taasen vasta aloittaa kukintaansa. Etelänruusuruoho on kallistunut nurmikolle (ei näy kunnolla tässä kuvassa). 

Kaikenlaista rikkakasvia yrittää vallata tilaa penkin taustalla. Kukapa niitä raaskisi mennä tässä helteessä kitkemään, kun samalla joutuisi tallaamaan kukkivia kasveja. Pitäisikö kohta mennä helpottamaan ahtaalla olevan kääpiöhopeakuusen oloa?

Puna- ja valkoherukat on poimittu ja mehuksi keitetty. Punaherukkatertut olivat runsaita, marjat suuria. Ja niin kypsiä, että putosivat melkein itsestään ämpäriin. 

Mustaherukoita ei paljon tule, kun pensaitakin on vain kaksi. 'Pohjan Jätti' tekee isokokoisia marjoja, mutta pensaat pysyvät vuodesta toiseen vähän liiankin kompakteina. Karviaiset eivät vielä ole kypsiä.

Ostin myös muutaman rasiallisen puutarhavadelmia. Niin hyvän makuisia, että meinasi kieli mennä solmuun herkullisuudesta. Viime talvena etsin jälkiruokaa varten kaupoista kotimaisia vadelmia. Ulkomaiset pakastemarjat kun suositellaan kuumennettavan. Kotimaisia vadelmia oli vaikea löytää ja kalliitakin olivat. Päätin ennakoida tilanteen pakastamalla itse vattuja. Nyt se on tehty.

Tomaatteja on kypsynyt reippaassa tahdissa. Vähään aikaan ei ole tarvinnut kaupasta ostaa salaattia, kurkkua eikä tomaatteja. Myös uusi retiisisato kypsyi syötäväksi. Muistin leikata kasvimaalta myös persiljaa ja ruohosipulia talven varalle pakkaseen.  

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikoita kasvaa tontilla siellä täällä, perennojen lomassa ja marjapensaiden alla. Niitä tulee napsittua puutarhassa kierrellessä. Ahomansikoissa on lapsuuden kesien maku.

Hymenocallis - Lukinlilja

Olemme virittäneet tontille peura-aitoja. Vihreää aitaverkkoa ja harjaterästankoja. Koko tonttia ei voi aidata, koska piha on eri tasossa ja tonttiliittymiäkin kaksi. Ne tarvitsisivat kunnon portit, mikä nyt ei vaan onnistu. Kunhan saamme pahimmat kulkureitit peuroilta estettyä. Vielä on suunniteltava talon molempiin päätyihin ja pariin muuhun paikkaan jonkinlaiset porttisysteemit helpottamaan kulkua. Siis meidän asukkaiden, ei peurojen. En tykkää yhtään verkkovirityksistä, vaikka olisivat vähän siistimpiäkin. Vielä vähemmän tykkään peuroista, joten näillä virityksillä mennään.

Lilium 'Spring Pink'

 
Puutarhan kuvaaminen, juttujen kirjoittaminen ja teidän blogienne kommentointi laahaa pahasti jäljellä. Talvella viimeistään on taas enemmän aikaa. Eiköhän sitä ennenkin.

Kivoja kesäpäiviä ja mukavaa alkavaa viikonvaihdetta! 

 

Tämän vuoden ensilumi

Kurjenpolvi, vaan mikä niistä?

 

Viikko sitten, marraskuun puolivälissä lunta oli maassa lähinnä somisteeksi. Syysruskan viimeiset värit oli helppo erottaa, sillä ne nousivat korostetusti esiin vähenevien värien maailmassa. Kaivoruusupenkkiin siirtämäni magnolian kupeeseen muutti muualla ahtaalle joutunut kurjenpolvi. Kirjanpitoni ei ole lainkaan ajan tasalle, joten nimi on vielä kadoksissa. Päivitän kasviluettelon jossain sopivassa välissä.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ruusuilla ei ole ollut kiirettä lehdistä luopumiseen. Kuten ei tänä syksynä monilla muillakaan kasveilla. Ritausma kehitti pitkin syksyä uusia nuppuja, joita se ei jaksanut enää kylmien saavuttua avata. Kauniita kukkia ihailee tietenkin mielellään ja siihen on lukuisia tilaisuuksia pitkin kasvukautta. Talven kynnyksellä muodot ja värit ansaitsevat huomion. Pilvisen päivän vähäinen valo siivilöityi kauniisti Ritausman kellertävien lehtien läpi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajan lehdet ovat aika suuria. Ei niiden kokoa puussa samalla tavoin huomaa, mutta syksyllä lehtien pudottua maahan tajuaa ison koon. Pinkin väriset lehtiruotit näyttivät maassa kuin lukuisia pitkiä kastematoja olisi koolla.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Uusia turkinmyrkkyliljoja nousi maasta vielä senkin jälkeen, kun olin jo mielessäni laittanut ne talvilevolle. Näitä on muistettava hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää. Ovat osoittautuneet uskollisiksi kukkijoiksi. Tilasin näitä kolmen kappaleen pussin Korpikankaalta hintaa 8.50 € syksyllä 2019. Eivät ihan halpoja, mutta kestävyytensä vuoksi hintansa arvoisia.

Lilium martagon - Varjoliljan siemenkota

Loppukesästä keräsin varjo- ja marhanliljojen siemenkotia levittääkseni niiden siemeniä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen saanut varjoliljan leviämään kiitettävästi. Paitsi valkoisen, joka vaikuttaa vaativalta tyypiltä. Osan varjoliljojen siemenkodista jätin pystyyn nököttämään. Leikkimökin takana ne ovat pysyneet pystyssä tuulista ja sateista huolimatta. Siemeniä kodissa ei enää pahemmin ole. Luonto on hoitanut levityksen itse.

Bergenia crassifolia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole niitä kaikkein loisteliaimpia ruskakasveja. Muutama lehti pukee joka vuosi ylleen vähän värikkäämmän asun. Tämä lehti oli noussut pystyyn saadakseen muita enemmän huomiota.

Vuorenkilpi on helppo maanpeitekasvi hankalimpiinkin paikkoihin. Se lähtee kasvamaan jopa mitättömästä juurenpalasta. Meillä vuorenkilpi on kotiloiden suosima lymypaikka, jonka vuoksi en ole innostunut sitä enempää lisäämään.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensioiden kukkien yksityiskohdat ovat todella kauniita. Niitä on pysähdyttävä puutarhakierroksilla katsomaan ja tutkimaan läheltä. Leikkaan kuihtuneet kukinnot vasta keväällä pois. Usein talvinen sää saa oksissa alas painuneet kukinnot irtoamaan, jolloin tuuli lennättää niitä pitkin hankea.

Asparagus officinalis 'Bijnlim' - Parsa

Parsa on kasvimaani joulukuusi. Joinain vuosina se on jo näin marraskuussa muuttunut täysin keltaiseksi. Nyt se on edelleen valtaosin vihreä. Höyhenen keveä lumihiutale on laskeutunut parsalle joulukuusen koristeeeksi.

 
Maanantaivastaisena yönä tänne eteläänkin satoi lunta sen verran, että ensilumen kriteerit täyttyivät.

Suomen Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan maassa vähintään yhden senttimetrin lumikerros. Lähde Wikipedia.

Ensimmäiset lumityöt on nyt tehty. Kolaaminen oli kevyttä, eikä siinä hiki paljon päähän pukannut. Ainoa haaste oli kolata käytävät sen verran keveästi, ettei samalla lykännyt kivituhkaa ylenmäärin pois. Maa on vasta kevyesti jäässä. Viikonloppuna on luvassa -10 asteen pakkasia.

Vaikka päivä oli pilvinen, auringonlaskun aikaan pilviverho raottui ja päästi auringon viimeiset säteet punaamaan puiden latvukset.

Etenkin mäntyjen rungot olivat kuin liekeissä.

Valoisa aika on nyt vähissä. Päivän pituus täällä etelässä on nippanappa 7 tuntia. Kuukauden päästä on talvipäivänseisaus. Silloin käännytään hitaasti mutta varmasti valoa kohti.

Marhanliljoista digitaliksiin

Lilium martagon 'Russian Morning'

Kesäkaudella huomio kiinnittyy helposti näyttäviin kukkijoihin. Keväällä tulppaanit nostavat ihastuksen huudahduksia. Sitten esille astuvat pionit, ruusut ja kärhöt. Niiden ympärillä vasta pyöritäänkin katse ja kamera tanassa. Kiinnostuksen ja kokemuksen kasvaessa kauniita ja mielenkiintoisia kasveja löytyy pilvin pimein. Samasta lajista on olemassa usein lukuisia erilaisia vaihtoehtoja.

Lilium martagon 'Russian Morning'

 
Usein olen nähnyt jonkun blogissa tai puutarhassa tai lehdessä kasvin, joka herättää kiinnostuksen tutustua kasviin tarkemmin. Toisinaan olen joutunut tekemään töitä ihan urakalla löytääkseni nimen ko. kasville ja sen jälkeen paikan, josta sen voisin itselleni hankkia. Puutarhaihmiset ovat siinä mielessä ihania ihmisiä, etteivät he halua piilottaa tietoa vaan jakavat sitä mielellään muillekin. Tällä tavoin moni hieno kasvi on löytänyt tiensä puutarhaani. Ensin yhden yksilön voimin. Myöhemmin sille on tullut lajikumppaneita.

Lilium martagon 'Russian Morning'

Marhanliljat ovat hyvä esimerkki kasveista, joihin heräsin toisten blogikuvia katselemalla. En enää muista, mistä tarkalleen innostus lähti liikkeelle. Ensimmäisenä istutin kaksi viininpunaista Russian Morningia Kiemurapenkkiin keväällä 2016. Pian myös toiset kaksi Päivänliljapenkkiin. Kiemurapenkkiin istutin myös oranssisävyisen Arabian Knightin, joka ei tänä vuonna ole noussut ollenkaan.

Majalispenkkiin hankin kesällä 2020 Lilium martagon var. Cattaniae:n Päivölän ruusutilalta. Se kyllä nousi tänäkin kesänä, mutta kukkavanaa siihen ei tullut.

Lilium martagon 'Russian Morning'

Cattaniae on vielä voimakkaamman viininpunainen Russian Morningiin verrattuna. Useamman vuoden kasvaneina näistä marhanliljoista tulee joka kesä melko korkeita. Se laittaa lähikuvista tykkäävän kuvaajan koville. Kasvin saaminen kokonaisena latistaa kuvan. Miten taas saat selkeän käsityksen kasvista, jos julkaiset siitä vain pienen osan?

Eräällä valokuvauskurssilla opettaja sanoi, ettei esimerkiksi Eiffel-tornin kaltaista korkeaa rakennusta vaan saa pilkkoa kolmeen eri kuvaan. Kasveja kuvatessani rikon tätä sääntöä joka päivä.

Lilium martagon 'Claude Shride'

2018 istutin yläpihan allaspenkkiin Claude Shriden, Guinea Goldin ja Manitoba Morningin.  Alkukesän järkyttävän kuivuuden riivaamassa puutarhassa katselin odottaen ja peläten, näenkö ollenkaan marhanliljojani. Sieltä ne vähitellen  nousivat. Claude Shride ensimmäisenä. Näyttää siltä, ettei Manitoba Morning noussut tänä kesänä ollenkaan tai ainakaan siinä ei ole  kukkanuppuja.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride kasvatti kolme korkeaa ja vankkaa vartta sekä muutaman matalamman. Nuput aukeavat alhaalta ylöspäin. Ilmojen viilennyttyä kukintaa on kestänyt pitkään ja latvuksenkin nuput ovat kaikki avautuneet. Nyt terälehtiä on jo alkanut pudota.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Guinea Gold nousi sen verran Claudea myöhemin, että ehdin jo huolestua. Niin vain yhtenä päivänä sekin oli pukannut itsensä ilmoille. Tavallista matalampana, mutta kahden varren voimin kuitenkin.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Marhanliljoja ei ole joka paikassa myynnissä. Jos niitä jossain myymälässä näkee, kannattaa ostaa samantien. Muuten jää nuolemaan näppejään. Myyntiin otetut vähäiset marhanliljasipulit menevät nopeasti innokkaiden ostajien kasseihin. Ulkomaisissa nettikaupoissa tarjontaa ja vaihtoehtoja on enemmän. Pari vuotta sitten olin tilaamassa useampia marhanliljoja, mutta valitettavan tapauksen johdosta nettikauppa lopetti toimintansa. Hyvästä aikomuksesta huolimatta marhanliljojen metsästys on jäänyt ajatuksen tasolle.

Liljakukot vainoavat myös marhanliljoja. Ilmeisesti liljakukot ovat nimensä mukaisesti lajiuskollisia. Tänä keväänä aloitin liljakukkojen metsästyksen kirjopikarililjoista. Listin sormieni välissä punatakkeja ahkerasti. Kiersin vielä parikin kertaa ruiskuttamassa valkosipuliuutetta puutarhan kaikkiin liljoihin. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistuksen. Mielestäni ahkeruus on palkittu, sillä kovin montaa liljakukon toukkakeskittymää en ole löytänyt.

Lilium martagon

Marhanlilja ja varjolilja ovat läheisiä sukulaisia. Lilium martagoneja kumpikin. Minun on parempi jättää kasvien sukulaisuussuhteiden tarkemmat selvennykset asiantuntijoiden tehtäväksi, ettei mene täysin pieleen. On eri asia ymmärtää itse kuin selittää sitä ymmärrettävästi toisille. Tässä kasvien sukulaisuus- ja nimeämisasiassa vaikkapa Saaripalstan Sailalla on osaamista.

Varjoliljat eivät ole maassamme luonnonvaraisia, mutta sitä tavataan villiintyneenä lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun tienoilta (Lähde: Wikipedia).

Lohjan lehtoalueilla ja Länsi-Uudenmaan ruukkikylissä seikkaillessani olen nähnyt paljon villiintyneitä varjoliljoja.

Varjoliljaa on meillä kasvanut niin kauan, etten enää muista sen alkuperää. Onko tullut jonkun toisen kasvin mukana vai olenko sitä varta vasten istuttanut? Luultavasti kumpikin vaihtoehto pätee. Viime vuosina olen kerännyt siemeniä ja ripotellut niitä mielestäni sopiviin paikkoihin. Siten olen saanut varjoliljan lisääntymään  hyvin. Osaa se itsekin hakeutua uusiin paikkoihin eli kuuluu jossain määrin pihan kuljeksijoihin. Se ei taas haittaa minua yhtään, vaikka joskus korkea kasvi matalampien edessä ei ole ihan tasapainoista. Varjoliljoja en kitke. Kasvakoon, missä haluavat.

Lilium martagon

Mieluisin varjoliljakeskittymä on Ovaalipenkissä. Istutuskartan mukaan olen siirtänyt nämä Ovaalipenkkiin elokuussa 2018, mutta mistä? Tässä on taas muistiinpanoissani kehittämisen paikka. Ei se nyt kuolemaksi ole, jos lähtöpaikka jää kirjaamatta. Olisi vain kiva nähdä oman pihan kasvien historia kertasilmäyksellä.

Lilium martagon 'Album'

Valkoisen varjoliljan olen istuttanut keväällä 2016. Se on pitänyt useamman välivuoden, jonka johdosta olen epäillyt sen lähteneen muille maille. Muutaman kerran olen ollut aikeissa hankkia uusi Album, mutta eipä ole tullut aikeita vietyä toteutukseen saakka.

Pari viikkoa sitten syrjäsilmällä Syreenpenkin suuntaan vilkaistessani näin jotain erilaista. Sillä hetkellä en älynnyt heti reagoida, mutta muistijälki näkymästä jäi. Niinpä sitten seuraavan kerran kameran kanssa pihaa kiertäessäni palasin valkoisen vilahduksen syntypaikoille ja sieltä löysin kukkivan Albumin. Aika paljon punaista varjoliljaa hennompi, mutta sitäkin mieluisampi yllätys. Tajusin juuri, että kasvin tyvelle on laitettava nimikyltti. Siten osaan sitä jatkossa tarvittaessa etsiä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Syysvuokko kuuluu kasveihin, jonka kanssa olen yrittänyt ja yrittänyt ja taas kerran yrittänyt. Kuinkahan monta syysvuokkoa olen ostanut ja istuttanut? Kasvista tuppasi tulla samanlainen pakkomielle kuin jouluruususta. En suostunut antamaan periksi. Luin jostain, että syysvuokko kannattaa istuttaa mahdollisimman isona taimena heti keväällä. Näin kasvilla on hyvää aikaa juurtua ja kotiutua istutuspaikkaansa ennen talvikautta. Ongelma on, mistä saada iso taimi kevään korvilla, jolloin kaikki on lilliputtikokoa?

Löysin aika mukavan kokoisen syysvuokon Puutarhanikkareilta 2015. Istutin sen huolella Kiemurapenkkiin. Siitä lähti yhteinen matkani syysvuokon kanssa. En enää muista, kukkiko se ensimmäisenä vuotena. Seuraavina kuitenkin niin kauniisti, että aina sitä katsellessa sydämessä läikähti lämpimästi.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Vuosi sitten keväällä syysvuokkoa ei näkynyt. Se talvi oli muutenkin vaikea kasveille ja moni niistä jätti minut. Kesällä löysin yhden pikkuisen syysvuokon siementaimen, jota koitin vaalia kasvattaakseni siitä uuden ihanaisen menetetyn tilalle. Mutta tänä keväänäpä onni minua potkaisi oikein kunnolla. Sieltä se 2015 istutettu syysvuokko taas nousi tismalleen siitä, mihin sen olen istuttanut ja missä se on vuosia kasvanut. Ja sen mukana peräti kaksi uutta siementainta, joita nyt on sitten kokonaista kolme. Pari niistä sijaitsee lähestulkoon kanttausurassa, joten ne on pelastettava parempaan paikkaan. Olen odottanut sateita, joita nyt on saatu. Pian voisin kaivaa siementaimet ylös. En ole vielä päättänyt, annanko taimien olla vähän aikaa purkeissa vahvistumassa? Vai istutanko ne suoraan uusiin paikkoihin?

Lauantaina huomasin emokasvissa ensimmäiset nupun alut. Saan taas ihailla ja kuvata kaunista syysvuokon kukkaa. Lähestulkoon lottovoiton arvoinen asia. Jollei ihan päävoiton, niin mukava potti kuitenkin.

Elokuussa 2016 Berliinissä lomaillessani näin Gärten der Weltissä ("maailman puutarhojen puisto") kerrassaan upean syysvuokkomeren täydessä kukassaan. Sellaisen kun saisi omaan puutarhaan. Ainahan sitä saa unelmoida.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Tämä kesä tarjoaa kunnon digitalis-huumaa. Niitä kasvaa mitä omituisimmissa paikoissa. Joka puskan uumenissa, matalien perennojen edessä ja keskellä, hedelmäpuiden alla, marjapensaiden välissä ja vierellä, ruusupensaiden keskellä. Osa selkä suorana, osa mikä mihinkin suuntaan vinossa ja kallellaan. Jotkut digitalikset ovat tosi korkeita. Jotkut taasen vain kymmensenttisiä. Ja kaikki pukkaavat kukkia, minkä ehtivät ja jaksavat kantaa. Ensimmäiset ovat jo varistamassa terälehtiään. Aion kerätä siemeniä ja nakata niitä sellaisiin paikkoihin, joihin haluan niitä lisää.

Digitalikset ovat minusta hyväntuulen kukkia. Niitä katsellessa hymyilyttää. Oman tiensä kulkijoita kauneimmillaan. Jos jostakin sormustinkukan haluaa pois, siitä vain kiskaisee. Helposti lähtee, varsinkin pienempänä.

Valkeakuulaan takaoikealla kasvaa kuvan valkoinen digitalis. Se on hiukan muista poikkeavan näköinen. Ei ole hajuakaan, mistä ja miten tämä on tuohon tullut.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Pioni Bartzella on postauksen muista poikkeava yksilö. Se ei ole ahkera siementäjä eikä sinne tänne kuljeksija. Se on vakavasti harkiten nettikaupasta 2016 tilattu ja nykyiselle paikalleen olopihan Pionipenkkiin 2017 istutettu. Siinä se sitten noussut, kasvanut ja lakastunut vuosi toisensa perään. Vaan kukintaa on saanut odottaa.

Löysin tiedostoistani ensimmäiset kukkivat Bartzellat heinäkuulta 2021. Se vastaa muistikuviani. Tosin olen vasta viime vuosina tarkentanut tallennusmetodejani, mikä helpottaa merkittävästi kuvien etsintää. Vanhemmissa tiedostoissa pionit saattavat olla tallennettuina Kukkia-nimiseen tiedostoon, jossa kuvia riittää laidasta laitaan. Myöhemmin olen tehnyt pioneille omat kansionsa.

Paeonia Itoh-ryhmä 'Bartzella'

Bartzellan keltainen väri on kaunis, ei lainkaan liian räikeä. Vähän samaa sävyä kuin tarhakullero New Moonissa, jonka hankintaa olen suunnitellut. Jos vain keksin sille sopivan paikan. Tilaa on, vaan onko halutulle kasville otollinen.

Hyvää kannattaa odottaa. Bartzella palkitsee odottamiseni kahdella kauniilla kukilla. Hyvää on myös se, että vaikka olen istuttanut sen samaan paikkaan kuolanpionin, Coral Charmin ja Red Charmin kanssa, kukkivat punaiset Bartzellaa aiemmin. Muut ovat jo terälehtensä varistaneet, kun keltainen kaunotar avaa nuppunsa.

Sateenkaari la 1.7.2023

Näin taas hurahti pitkä tovi sunnuntaita tietokoneen ääressä tarinoiden, kuvia selaillen ja faktaa listoista kaivaen. Välissä kävin laittamassa ruokaa, lataamassa pesukoneen ja ripustamassa puhtaat pyykit. Hain kasvimaalta raparperiä ja keitin niistä aamupuuron kaveriksi kiisseliä. Aamulla ehdin jo aloittaa lapiohommat puutarhassa, mutta kesken jäivät sateen vuoksi. En ole sokerista, enkä sateessa sula. Ei vain ole kiva työskennellä, kun vettä roimii niskaan ja lapio muuttuu kurasta painavaksi. Ehtii ne myöhemminkin.

Ajastan postauksen julkaistavaksi myöhemmin. 

Kivoja heinäkuun päiviä kaikille!