Joulumarkkinoita joka lähtöön

Tänään on joulumyyjäisiä vähän siellä sun täällä. Monena vuonna olen käynyt Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla, mutta nyt taitaa jäädä. Ulkona sataa alijäähtynyttä vettä, mikä merkitsee liukkautta niin autoilijoille kuin jalankulkijoillekin. Eikä kamerakaan tykkää vesisadeulkoilusta. Eiköhän näitä joulumarkkinoita ole jo yhden ihmisen tarpeisiin kierretty - tämän joulun tarpeisiin.

Eilen kaipasin raitista ilmaa ja ulkoilua tihkusateesta huolimatta. Päätin lähteä tutustumaan oman kylän joulumyyjäisiin, jotka toteutuvat kylän aktiivien järjestäminä vanhassa Eerikinkartanon miljöössä. Ensin kävelin liki kolmen kilometrin matkan kylän keskustaan, josta toimi edullinen nonstop-kuljetus itse kartanolle. Omalla autolla sinne oli turha mennä, sillä parkkipaikat olivat kortilla.

Myytävänä oli tietenkin kaikenlaista käsin valmistettua, jouluista ja vähemmän jouluista. Pihamaalle oli järjestetty lapsille talutusratsastusta ja tonttupolku tehtävineen. 

Tonttupolun tehtävärekvisiittaa

 
Sisällä kuvaaminen jäi minulta tyystin, sillä porukkaa oli ahtaissa tiloissa tungokseksi asti. Hyvä, että pääsi myyntipöytien tuotteita katsomaan. Ostin aivan naapuristossamme asuvan lasitaiteilijan tekemät korvakorut, toiset itselle ja toiset lahjaksi. Lisäksi ostin ysiluokkalaisten yrittäjäpoikien mustikantuoksuisen kynttilän ja koulutyttöjen leipomia korvapuusteja iltapäiväkahville.

Eerikinkartano sijaitsee upealla paikalla ja sillä on oma mielenkiintoinen historiansa. Kyläläiset toivovat kartanosta matkailu- ja kulttuurikeskusta, mutta tässäkin tapauksessa rahasta on puutetta ja vuosien tekemättömyys näkyy niin rakennuksissa kuin ympäristössäkin.

Pari viikkoa sitten ajelin naisporukalla vähän kauemmaksi. Joulumarkkinat olivat silloinkin kohteena, mutta paikka kiinnosti muutenkin. Kyseessä on Metsäkylän navetta Hattulassa, Aulangon lähellä. Metsäkylän navetalta löytyy vanhan rakentamisen osaamista. Siellä on myynnissä vanhoja rakennustarpeita ja uusia vanhaan rakentamiseen soveltuvia varaosia.

Metsäkylässä on myös 20 alpakkaa, joita pääsee katsomaan ihan läheltä. Osa alpakoista oli Metsäkylässä käydessämme ulkona, osa sisärakennuksessa heinää rouskuttamassa. Tosi sympaattisia eläimiä.

Leivintuvan ympäristössä on jo vuosien ajan järjestetty sekä pääsiäis- että joulumarkkinoita. Kojuja oli runsaasti ja niiden ympärillä hyöriviä asiakkaita vielä enemmän. Ajoittain oli vaikea päästä lähelle tuotteita. Onneksi valtaisan automäärän pysäköiminen oli hoidettu mallikkaasti, sillä tieltä oli järjestetty opastus ja autoille löytyi helposti paikka läheisellä sänkipellolla.

Markkinoilla oli tuttuakin väkeä myymässä. Tylsä Mörökölli- ja Vanha Sauna -blogien kirjoittaja oli siellä myymässä valmistamaansa keramiikkaa.

Vanhan saunan keramiikkaa

Koruja kaikissa väreissä - hukkasin tekijän nimen

Gobeliini-kankaan taakse oli ommeltu tasku valosarjalle, joka sai kuvan säihkymään

Kransseihinkin oli jouluvalot syttyneet

Neuleita

Huovutuksia

Kojualueen viereisessä aitauksessa tepasteli kaksi aasia. Niillä oli kaunis helmenharmaa karvoitus ja kumpikin nautti heinäannostaan rauhallisesti aidan vieressä rouskuttaen. Kunnes kolmen noin 8-10 -vuotiaan pojan porukka keksi ryhtyä heittelemään takiaisia eläinten kasvoihin. Sitä suuremmat pisteet, mitä lähemmäs aasin silmiä joku pojista onnistui takiaiset tähtäämään. Vieressä seisoi aikuinen nainen, osan pojista äiti, joka ei tippaakaan piitannut eläinten hädästä. Olin juuri aukaisemaisillani suuni, kun kumpikin aasi suuntasi kulkunsa kauemmas aidasta ja pojat äitinsä kanssa niinikään lähtivät toiseen suuntaan. Vanhemmat, opettakaa lapsillenne, ettei eläimen turhassa kiusaamisessa ole mitään hauskaa.

Ajoittain ulkona sataa räntää, ajoittain vettä. Harmaata on ja kohta jo pimeneekin. Tänään on Lucian päivä. Lucia tuo valoa pimeyteen, joten sen kunniaksi lähden sytyttämään muutaman kynttilän ihkaomaan joulukuiseen pimeyteeni.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille!