Loppukesällä alkanut puikkomania senkun jatkuu. Tyhjin käsin tuntuu tosi typerältä istua katselemassa telkkua tai ylipäätään istumassa yhtään missään. Puikot ja lanka hakeutuvat väistämättä hyppysiin ja aina jotain valmista myös syntyy. Ideat ovat vähissä, eikä intoa monimutkaisiin malleihin ole vielä löytynyt. Sillä välin, kun toiset toteuttavat upeita villatakkeja ja kauniita huiveja, minä väsään sukkia vanhoja lankavarastoja käyttämällä.
Kuvan raitasukkiin käytin tummanruskeaa ja raitalankaa (sävy 822).
Polvisukat valmistuivat mustasta 7veikasta ja kahdesta erilaisesta punasävyisestä raitalangasta. Aloituksessa on 64 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, koska mallineuleena on 4 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin oikeita silmukoita siten, että nilkan resorissa silmukoita on puikkoa kohden 12.
Jämänöttöset eivät millään tahdo loppua. Yksiväriseen mustaan yhdistin näissä nilkkasukissa Novitan Nostalgiaa (sävy 845, joka ei enää ole tuotannossa). Jalkaosan alkuosassa ensimmäiseen sukkaan tuli vahingossa peräkkäin kaksi kerrosta mustaa. Niinpä tein toiseen sukkaan saman virheen. Sittenhän se ei enää olekaan virhe, vaan kutojan suunnittelema yksityiskohta.
Näissäkin sukissa vajaiden kerien tuhoaminen jatkuu. Tällä kertaa yhdistin mustaan vaaleanpuna-lilasävyistä Pohjolaa. Varmistaakseni langan riittävyyden molempiin sukkiin, kudoin kärkeen pätkän mustalla.
Löytyipä laatikostani puolukansävyistä Nostalgia-lankaa (sävy 082, jota ei enää valmisteta). Aioin yhdistää sen yksiväriseen oranssiin, mutta muutinkin mieleni nähdessäni ruokakaupassa hieman taitetumpaa oranssia, hunaja nimeltään. Novitan Wool Rescue sisältää 75 % kierrätettyä villaa ja 25 % kierrätettyä polyamidia.
Mallineuleena käytin kerrosrivinousua siten, että lankanostojen paikka vaihtelee eri riveillä. Kerrosrivinousu kiristää vähän, joten ko. mallineuletta käyttäessä kannattaa lisätä silmukka tai pari puikkoa kohden.
Ystävän nuoremman tyttären vauvalle kudoin vihreästä Venlasta pitsisukat ja perussukat luonnonvalkoisesta Woolly Woodista. En ole aikoihin kutonut vauvakokoisia sukkia. Enkä kutonut nytkään, vaikka tähtäsin puolivuotiaan kokoon. Taisi kummastakin parista tulla sopivammat 1-vuotiaalle, mutta kasvaahan ne jalat pikkuisilla.
Oma pikkuveljeni ei ole enää ollenkaan vauva, vaan ihkaoikea miehenköriläs. Poikaparka sai ehkä ikuisia traumoja, sillä pari ensimmäistä vuotta hänellä oli merkittävä rooli leikeissäni elävänä nukkena.
Pikkuveljen perhe on tykästynyt mustiin villasukkiin. Jotta kukin erottaisi paremmin omansa, kudoin veljen sukkiin mustasävyisestä Polkka-langasta raidat.
Jotta puikkoelämä ei tuntuisi liian yksitoikkoiselta, seuraavaksi vuoroon pääsi siniset sävyt. Jämälankoja on yleensä niin vähän, ettei niistä koko sukkaa tee millään ilveellä. Varteen nöttösistä saa kivasti vaihtelua.
Mielessä väikkyy edelleen Revontuli-huivi, johon en edelleenkään ole löytänyt mieleisiä lankoja. Kovin intensiivisesti en tosin ole etsinytkään. Kesällä Rustassa käydessä silmiin osui 200 g:n kerä lankaa hintaan 2 euroa. Harvemmin ostan akryylilankoja, mutta nyt sellaiseen sorruin. Vieläpä kahteen kerään, kun halvalla sain.
Harmaasävyisestä kudoin kaksi pipoa. Toisessa mallineuleena on 4 o, 1 n siten, että nurjan paikka siirtyy kahden kerroksen välein. Toisessa pipossa mallineuleena on kaksi kerrosta 2 o, 2 n ja seuraavat kaksi kerrosta 2 n, 2 o.
Punasävyisestä langasta tein pipot samoilla mallineuleilla. Kummassakin käytin puikkoja nro 5 ja 60 cm:n pyöröpuikkoa nro 5. Silmukoita pipoissa on 80.
Kolmatta pipoa samasta langasta en enää viitsinyt tehdä, vaan lopusta punasävyisestä kudoin 40 silmukan huivin. Se olisi voinut olla kapeampi, jolloin pituutta olisi tullut enemmän. Toisaalta tiedän jo henkilön, joka kietoo kaulaansa mieluummin vähän lyhyemmän huivin. Hän tulee saamaan huivin ja malliin sopivan punasävyisen pipon.
Elämän siirtyessä enenevässä määrin sisätiloihin, katsoin aiheelliseksi hankkia keittiön pöydälle uuden pöytäliinan. Ihastuin Pentikin Fantasia-kankaaseen, jossa on sopivasti samoja sävyjä, joita puutarhan ruska on tarjonnut.
Tunnetusti kangasliina houkuttelee magneetin lailla kahvikuppia kaatumaan heti ensimmäisellä käyttökerralla. Niin kävi nytkin. Pöytäliina pääsi oitis pesukoneeseen, jossa läiskä lähti. Ehkä seuraavan pöytäliinan kohdalla palaan pinnoitettuun materiaalin, jota voi koneessa pesemisen lisäksi myös pyyhkiä.
