Alkuvuoden hässäkkä on verottanut keskittymiskykyä. Kutimet eivät silti pysy poissa hyppysistä. Perussukkaa kutomalla saa hyvin nollattua oman päänsä iltaisin ennen nukkumaan menoa.
Tummaruskea nilkkasukka kuvan vasemmassa ylälaidassa on kudottu korppoolaisen lampaan villasta valmistetusta langasta. Ostin kerän Saaripalstan Sailalta vuoden 2019 Marketanpuiston joulumarkkinoilla. Pelkäsin, ettei lanka riittäisi sukkiin ja siksi tein varren ruskeasävyisestä raitalangasta. Aidosta villalangasta oli mukava kutoa, sillä lanka tuntui selvästi rasvaiselta, eikä kuitenkaan millään tavoin epämiellyttävässä mielessä.
Ylärivin keskimmäisen sukan mallineule on kerrosrivinousua, jossa vaihdoin neulomatta nostettavan silmukan paikkaa. Muut sukat ovat perussukkia, joihin käytin laatikosta löytyviä raitalankoja.
Yritän aktiivisesti "tuhota" omia lankavarastoja ja välttää jatkuvasti hamstraamasta uusia lankavärejä. Ajattelin, että saisin punasävyisen raitalangan uppoamaan polvisukkiin, mutta yhä sitä jäi. Polvisukan mallineuleena on 3 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin mallineuleen oikeita silmukoita kahdesti siten, että nilkassa on 12 s/puikko.
Omassa käytössä olevat punaiset nilkkasukat alkavat olla kovan käytön ja ahkeran pesun jäljiltä kuluneen näköiset. Niinpä kudoin uudet punasävyiset tilalle. No, nyt on sitten kahdet punaiset sukat käytössä, sillä pelkkä "kuluneen näköinen" ei vielä riitä sukkien pois heittämiseen. Pitää olla ihan aidosti reikäiset.
Koska keskittymiskyky on tällä hetkellä varsin matalalla tasolla, en jaksa opetella kauniita pitsikuvioita. Enkä myöskään kirjoneuletta, joka yhä siintää suunnitelmissa. Ailin lapaset -mallilla olen ennenkin kutonut. Se on helppo ja sillä saa kivasti eloa tavalliseen sukkaan.
Kuvan sukkiin sain älynväläyksen joulun jälkeen keittiön ikkunalaudalla olleesta vaaleanpunaisesta amarylliksestä. Valitettavasti en löytänyt amaryllismallin mukaista hennonvihreää lankaa vaaleanpunaisen kumppaniksi, mutta ei tuokaan vihreä hullumpi ole.
Ailan lapaset -mallineuleen ohjeen löydät täältä.
Punaiseen amaryllikseen meinasin jo hermostua. Se kukki kauniisti joulunaikaan ja sen jälkeen kasvatti pitkän kukkavanan, joka ei vaan auennut. Ei edes pullistunut. Sanoin amaryllikselle, että parin päivän päästä leikkaan vanan kukkamaljakkoon. Taisi pelästyä, sillä sen lupaamani parin päivän kuluttua nuppu alkoi hissukseen raottaa verhojaan ja näyttää hivenen punaista väriä. Nyt kaksi kukkaa on jo täysin avoinna ja kaksi nuppua odottaa vuoroaan.
Nippa nappa ehdittiin syödä Runebergin tortut kun jo oli vuorossa laskiaispullat. Samaan syssyyn sitten vielä ystävänpäivä, joten elämä on pelkkää juhlaa. Kameraakin uskaltaa jo ulkoiluttaa, kun pakkanen lauhtui -23 lukemista inhimmillisiin lukemiin eli -3 asteeseen.
Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
kelkka on pullollaan iloista väkeä.
Mäestä kotiin on mukava tulla,
pöydällä odottaa laskiaispulla.
Iloista laskiaistiistaita kaikille!
