 |
| Rosa Ritausma |
Olipas yhden ruusun hankkiminen monen mutkan takana. Mutta tässä se nyt on. Minun uuden uutukainen Ritausmani multaan istututettuna ja hyvän kasvun toivotuksilla taputeltuna. Jouduin soittelemaan moneen paikkaan ja vihdoin sain tiedon yhdestä ruususta, jonka heti varasin, ettei sekin menisi jonkun muun puutarhaan. Eilen hain ruusuni toiselta puolelta pääkaupunkia, Kontulan Muhevaisesta. Kuvittelin taimen olevan isompi, mutta eiköhän se tuosta kasva. Ihan hyväkuntoinen kuitenkin ja pianhan se varmasti saa kaikki meidän pihan kotilot ja ruusuissa pesivät ötökät kiusakseen.
 |
| Syyshortensia Vanille fraise (Hydrangea paniculata Vanille fraise) |
Meikäläistä ei kyllä pitäisi päästää taimikaupassa irralleen. Pyörin kaikkien ihanuuksien keskellä, eikä mielessäni ollut enää ainuttakaan kasvia, joita olin suunnitellut samalla reissulla katsovani. Pelargonioitakin oli niin mahdottoman montaa sorttia ja jokainen toinen toistaan kauniimpi. No, tällaisesta ihanuuksien edessä polvilleen menemisestä on se hyöty, ettei tule ihan hirveästi tehtyä taimikauppaan velkaa. Kun ei osaa päättää, mitä ottaa, tulee ostaneeksi lähinnä sen, mitä lähti hakemaankin. Tosin poika oli mukana ja hänellä oli jalat maassa. Sieltä käsin hän kiskoi minutkin alas mm. lähtiessäni leijailemaan kärhöunelmiin - ja ohjasi kohti kassaa ja uloskäyntiä.
Onneksi järki pelasi sen verran, että muistin tarvitsevani Ritausman lisäksi jonkun pensaan kuolleen kirsikan tilalle. Onni suosi rohkeaa, sillä löysin Syyshortensia Vanille fraisen. Vähitellen alkaa tämän kesän tavoitehankinnat täyttyä, mutta kuten ennenkin on ollut puhetta, entisten tavoitteiden toteuduttua, uusia tulee jo jonoksi asti.
 |
| Jaloaikileija (Aquilegia Caerulea koralle) |
Yllätyin pienehkön taimikaupan kohtalaisen laajasta valikoimasta. Tai sitten liian vähäisen ajan vuoksi mahdollisuuksia oli liikaa hetkessä läpikäytäväksi. Akileijoista pidän kovasti, vaikka minulla on toistaiseksi vain sitä helpoimmin kotipihoissa leviävää tavallista lajia. Mikä lieneekään nimeltään. Värisävyt vaihtelevat ihan vaaleasta melko tumman punaiseen, mutta kukan malli on aina sama. Keväällä kylvin vaaleanpunaista Petticoat Pinkiä ja sinistä Tower Light Blueta, mutta kummastakaan ei vielä osaa sanoa yhtään mitään. Ovat kyllä lähteneet kasvuun, mutta kukkivatko minun pihallani. Se on vielä arvoitus. Niinpä en mitenkään päässyt taimikaupassa ohi ihanien akileijojen ja mukaan lähti pari kappaletta tuota punakeltaista jaloaikileijaa. Lähteköön he puutarhassani hyvin kasvamaan ja viihtymään.
 |
| Ruusualue Metsäruusupuskalta kuvattuna |
 |
| Taustalla Metsäruusu, etualalla Tornionlaaksonruusu, sen takana Ritausma, oikealla vaaleanpunainen juhannusruusu, Metsäruusun edessä Valamonruusu ja Kirjoapteekkarinruusu |
Eilen leikkasin nurmikon ja puhdistin tien vieren ojat trimmerillä. Iltapäivä menikin sitten istutushommissa, sillä pitihän uusi Ritausma-ruusu ja syyshortensia saada nopeasti kasvun alkuun. Minä en sitten koskaan pääse yhdellä tai kahdella kuopankaivuulla vaan aina yksi asia johtaa toiseen. Olen jo pitkään harmitellut istuttaneeni viime kesänä Tornionlaaksonruusun ihan väärään paikkaan tontin rajalle. Kuka sitä siellä käy ihastelemassa? Samoin vaaleanpunainen juhannusruusu oli jäämässä metsäruusun jalkoihin ja se pitäisi pikimmiten siirtää parempaan paikkaan. Niin sitten tuli istutettua yhden ruusun sijasta kolme, kunhan ensin olin kaivanut ne kaksi ruusua omilta paikoiltaan ylös. Ajatus on, että ruusupensaiden kasvaessa niiden välitse kulkisi polku ja tuo nurmi vähitellen poistuisi ainakin tästä osasta.
Nurmialueen toisella laidalla sijaitsee toinen ruusupensaskeskittymä. Siellä kasvaa Juhannusruusu, Punalehtiruusu ja kerrottukukkainen Hansaruusu sekä Sammalruusu, jonka jo melkein unohdin. Lisäksi olopihalla on Neilikkaruusu isossa ruukussa, josta sen siirrän syksyn tultua maahan.
 |
| Punalehtiruusu |
Minä nyt en varsinaisesti tilannut vesisadetta, mutta toki ajattelin, että juuri istutettujen kasvien kannalta yöllinen sade olisi ihan hyvä asia. Ei satanut yöllä, eikä vielä tänään päivälläkään. Mutta odottakaas kun sain pyykit narulle, taivas repesi. Harmi, etten keksinyt eilen niitä pyykkejä koneeseen nakata, olisi saatu yösadetta ja kenties tänään olisi sitten mukavan aurinkoinen iltapäivä. Aamupäivä oli kuitenkin aurinkoinen ja ihan lämminkin. Ehdin kiertää pihaa ja puutarhaa kameran kanssa. Ja unohduin nyhtämään rikkoja sieltä täältä.
Ensimmäiset pionit ovat avautuneet, mutta tämä yksilö on sijoittunut niin hankalaan paikkaan, etten päässyt sitä edestä kuvaamaan. Ehkä se on vähän ujompi pioni ja hämillisenä kääntyy kurkistamaan puutarhaportin ja humalan takaa, aroniapensaiden välistä kohti alapihaa. Kunnioitin hänen rauhaansa ja tyydyin kuvaamaan sivuprofiilia. Muiden pionien nupuista päätellen kohta tämä kaunotar tulee saamaan arvoistaan seuraa.
Alapihalle mennessäni karvainen kaverini heittäytyi hassuttelemaan. Se yritti pureskella kuivunutta koivun oksaa ja pyöriskeli hakekasan kupeessa niin, etten meinannut selvää kuvaa katista saada laisinkaan.
Nykyisin Juuson hassutteluhetket eivät pitkään kestä ja kohta se jo totesi, että lienee parempi kömpiä mukavan viileään päiväunipaikkaan ruohojen tyveen. Enpä viitsinyt kovin lähelle kamerani kanssa mennä, sillä kaikki korret alkavat taas olla täynnänsä etanoita ja muita nilviäisiä. Perjantaina jo pisimpiä heiniä niitin viikatteella, jotta nilviäiset pysyisivät paremmin kunnan puolella. Nyt ulkona sataa kaatamalla ja Juuso nukkuu tuossa työpöytäni päädyssä olevalla tuolilla oikein äänekkäästi kuorsaten. Kotoisaa on.
Kotiloista ja kirvoista huolimatta puutarha tuntuu olevan vehreimmillään. Juuri nyt ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta aivan varmasti tekemistä niin halutessa löytyy. Tukemista, nyppimistä, kastelemista ja uusien ideoiden toteuttamista. Jos tänään ideavihkon sivu olisikin tyhjä, saattaa jo huomenissa kirjaantua mielenkiintoisia kasvituttavuuksia. Ei tarvitse kuin nähdä kuva kauniista kukkasesta ja siitä lähtee ideamylly päässä pyörimään, ties mihinkä se johtaa.
Kohta on tämäkin viikonloppu vietetty ja huomenna vien isän kaihileikkauksen jälkitarkastukseen. Hän tuntuu hieman pettyneeltä siihen, ettei näekään nuorukaisen kirkkailla silmillä. Kaihileikkaus onnistui, mutta ei sillä voida poistaa glaukooman aiheuttamia vaurioita. Äidin syöpäleikkauksesta tulee kaksi viikkoa ja kohta alkavat sädehoidot. Leikkaus sinänsä onnistui, mutta nyt näyttäisi, että syöpä on kuitenkin kasvanut kohturungon ulkopuolelle. Yhtään en tiedä tulevaisuudesta, mutta mennään nyt päivä kerrallaan.
