keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Mukavia aikaansaannoksia

Varjoliljakin on saanut osansa siitepölystä
Kevät on muuttunut kesäksi ja piha kutsuu luokseen. Niinpä tämä tietokoneen ääressä istuminen on jäänyt minimiin, sillä illan tullen ei enää välttämättä jaksa ryhtyä kirjoituspuuhiin. Sää ei enää voisi hienompi olla ja siitä olemme Ukkokullan kanssa nauttineet piha-aherruksen lomassa lintujen laulua kuunnellen ja kaikkea vihreyttä ympärillämme ihaillen. Jos nyt miinuksia on pakko etsiä, niin siitepölyä saisi olla vähemmän. Sitä on ihan joka paikassa ja kaikki pinnat ovat puhdistuksen jälkeen hetkessä kellanvihreän pölyn peitossa. Myös hyttyset ovat ilmaantuneet kiusaksemme ja ne tuntuvat olevan todella kiukkuisia.

Tänään saimme vihdoin viljelylaatikot paikoilleen. Valmiina ne ovat olleet jo jonkin aikaa, mutta ensin piti odottaa maan kuivumista, jotta sitä pääsisi muokkaamaan. Ukkokulta rakensi laatikot raakalaudasta ja sen jälkeen hän käsitteli ne tervalla. Täytyy sanoa, että laatikot näyttävät varsin tyylikkäiltä. Asettelimme ne kasvimaalle ja upotimme yhden laudan verran muuta maata alemmaksi ja lapioimme niihin multaa. 

Nurmikonleikkaamisen helpottamiseksi laitoin vasemman puolen pitkän sivun reunukseen suodatinkankaan, kiviä ja hiekkaa. Näin ruohonleikkurin pyörä voi kulkea hiekka/kivi- reunuksen päällä ja reunus pysyy siistinä. Käytäville laitoimme kasteltua sanomalehteä ja sen päälle oksahaketta. Ensin pohdimme käytävien kattamista suodatinkankaalla ja kivituhkalla, mutta se tuntui kovin lopulliselta ratkaisulta. Päädyimme sanomalehti-hake -vaihtoehtoon ainakin tämän kesän osalta. Meille ei enää tule jokapäiväistä sanomalehteä ja harmikseni laitoin kaikki lehdet viikko sitten lehtikeräykseen. Niin sitten kävi, että sanomalehdet loppuivat käytävän kattamisessa ihan kesken. Onneksi naapuri oli kotona ja häneltä saimme pinon käyttökelpoisia lehtiä. Olisi ollut harmi jättää urakka kesken, varsinkin kun olimme molemmat Ukkokullan kanssa orientoituneet siihen, että tänään viljelylaatikot saadaan paikoilleen ja ympäristö valmiiksi.


Koska kasvimaa on ollut lähinnä Ukkokullan aluetta, jaoimme laatikot 3/1 eli minä saan yhden käyttööni. Ajattelin laittaa sinne ainakin tilliä ja persiljaa sekä kehäkukkaa. Muusta en vielä tiedä

Ukkokulta on harjoittanut kasvimaallamme vuoroviljelyä ja ainakin näyttää, että multa on aika hyvää. Sinne on vuosien mittaan kärrätty  kompostia ja rikkaruohojen määrä on oleellisesti vähentynyt. Lähinnä juolavehnää tuntuu joka vuosi tulevan, mutta kuivina kausina siitä on ollut jopa hyötyä maan varjostajana ja kosteuttajana. Katsotaan nyt, mihin noiden laatikoidemme kanssa joudumme, mutta ainakin ne ovat selkäystävällisempiä.


Jollen nyt suorastaan hykertele niin ainakin tunnen suurta tyytyväisyyttä, koska muutaman päivän aikana olemme saaneet hyvin paljon aikaan. Vihdoin sain viikonvaihteessa tämän Ruusukivipenkiksi kutsumani kukkapenkin reunustettua. Tai en ihan, sillä toisessa päässä on pieni pätkä tekemättä, kun aika ei enää riittänyt, mutta sen ehtii. Perennojen osuus on nyt tehty. Kaivoin tällekin kukkapenkille reunukseksi ensin syvennyksen, jonka katoin suodatinkankaalla. Päälle ladoin kiviä ja vielä kivituhkaa, jota kenties joudun myöhemmin lisäämään, kun sade sitä painaa ja tasoittaa. Penkissä on kasvamassa Päivänliljaa, Unikkoa, Valkotäpläpeippiä. Ja tuolla päässä Mökinruusua ja vaaleanpunaista juhannusruusua.

Ruohonleikkurin kunnostusta odotellessa Mökinruusu on lähtenyt vaeltamaan kukkapenkistä isoon maailmaan. Eikä sen tarvitse yksikseen nurmea valloittaa, sillä myös kriikunat ovat aika epeleitä tekemään juuriversoja. Tänään kuitenkin Ukkokulta sai ruohonleikkurin siihen kuntoon, että saatoin suorittaa kesän ensiajelun pitkäksi venähtäneen nurmikon turmioksi. Siinä sai kyytiä niin ruusun kuin kriikunankin taimet. Ja myös ne Rentoakankaalit, jotka tekevät tutkimusmatkaansa nurmikolle. Heti tuli huomattavasti siistimmän näköistä, vaikkakin minusta koko nurmikko kaipaa kunnostusta. Se on muuttunut muhkuraiseksi ja osin hyvin sammaloituneeksi. Sammal on kyllä kauniin vihreää, mutta siinä tuppaa kuitenkin kasvamaan korsi siellä ja toinen täällä, joten ei sekään jatkuvasti hyvän näköisenä pysy.


Tästä nurmikon taimikasvattamosta olen useammankin akankaalin siirtänyt parempaan paikkaan. Suoritettuani aamuisen nurmikonleikkuun, akankaalit hukkuivat melko hyvin vihreään nurmeen. Olisihan minulla paikkoja, joihin akankaali mahtuisi leviämään, mutta kaikki aikanaan. Miten nyt tuntuukin, että varsin moni osa puutarhaani kaipaa lapiota ja uusia suunnitelmia. Kun yhden kohdan saa mieleisekseen, voikin jo aloittaa seuraavan kohteen, ja seuraavan, ja seuraavan...


Lemmikit ovat aloittaneet kukintansa. Kukkapenkissä ei vielä kovin montaa auennutta kukkaa ole, mutta naapurin aidan vierustalla on aurinkoinen paikka, jossa Lemmikit aina ensimmäisenä avautuvat. Jännää, miten yhdessä varressa saattaa olla kolmenväirisiä kukkia: sinisiä, liloja ja valkoisia. Sieltä aidan vierestä olen lemmikkejä kukkapenkkiin siirtänyt ja kovin hyvin ovat viihtyneet. Jopa niin hyvin, että syksyllä olen aika surutta niitä suorastaan repinyt kompostiin. Tuppaavat valtaamaan liiaksikin maata itselleen. Lemmikki on oikeastaan yksinkertaisen kaunis, herkkä kasvi. Lemmikin sininen, helppo ymmärtää.

Nyt näitä kukkijoita tulee päivittäin lisää. Omenapuissa on aika paljon nuppuja ja toivoa saattaa, ettei tule hallaa pilaamaan kukkimista. Kriikunoissa kukat ovat jo auenneet, mutta niitä tuntuu tänä vuonna olevan edellistä vähemmän. Lisäksi yksi kolmesta kriikunasta näyttää voivan huonosti. Jo viime vuonna siitä kuoli yksi iso oksa ja nyt toinen samanmoinen. Pari talvea sitten jänöjussi naposteli kriikunan runkoa, joten olisiko sillä osansa. Jos on jotain huonoa, aina myös hyvää eli kolmas kriikunani kukkii ensimmäisen kerran ihan kunnolla. Se on istutettu myöhemmin ja tuntuu olevan vähän hitaanlainen. On meillä neljäskin kriikuna, jonka olen istuttanut yläpihan Pikkupuutarhaan. Pikkupuutarha sijaitsee talon ja tien välissä. Se on syntynyt vähitellen, kun paikalta kaadettiin pois ensin isot kuuset ja sitten poistin vähitellen myös nurmikon. Muutama kesä sitten rakensin Pikkupuutarhaan kävelypolkuja, ettei tarvitse kasvien päällä talloa. Pikkupuutarha on edelleen suunnittelun ja työn alla. Se etsii vielä muotoaan.

Tämä valkea maanpeitekasvi on muistaakseni Kaukasian pitkäpalko. Oikeastaan sen lehdistö on kukkaakin kauniimpi vihreine valkosävytteisine lehtineen. Minulla tämä kasvi ei tunnu leviävän kovin tehokkaasti, sillä se on pysytellyt tässä samassa rinnenurkkauksessa vuosikausia melko samanlaisena. 

Tulppaanit alkavat jo lopetella kukkimistaan puutarhassani. Minulla ei kovin paljon tulppaaneita edes ole. Innostus johonkin kasviin tuppaa tulemaan syklittäin. Joinakin vuosina kiinnostaa jokin tietty kasvi erityisesti, mutta kiinnostus saattaa hiipua tai siirtyä kokonaan johonkin toiseen kasviin ja palata jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Onneksi tarjontaa on niin paljon, ettei vaihtoehdoista ole pulaa.

Särkynyt sydän on kyllä tavattoman kaunis kukkiessaan. Aiemmin särkynyt sydämeni kasvoi yläpihalla hiukan liiankin varjoisassa paikassa. Kaivoin sen ylös ja siirsin tähän uuteen kiemurapenkkiin toissa kesänä. Juurakko oli valtava ja niinhän siinä kävi, että siitä jäi osa yläpihan penkkiin, josta se on pongaissut jälleen kasvamaan. Ihan hyvä. Jos siinä viihtyy niin viihtyköön. Ylipäätään minun kukkapenkkini ovat mallia "sitä sun tätä". Tarkoitus on ollut tehdä oikeaoppisia istutuksia, jolloin korkeat kasvit olisivat takana ja siitä sitten mataloituisivat etureunaa kohti. Malttamattomuuksissani olen kaivanut jonkun mielestäni huonossa paikassa olevan kasvin ylös ja siirtänyt toisaalle. Tai se ei ole menestynyt. Tyhjään paikkaan olen tyrkännyt jonkun muun kasvin. Niin sitten kukkapenkeistäni on tullut "sitä sun tätä" -penkkejä. Niitä voisi tietenkin nimittää gottage garden -tyyppisiksi. Olkoon "sitä sun tätä" -tyyppiä ja ihan vapaita sellaisia.

Jos on nyt katseltavaa, on myös nuuhkittavaa. Talon päädyssä kasvava Tuomi aloitti kukintansa viikonvaihteessa. Tuomi on kasvanut valtavaksi ja parhaiten sen kukinnan näkee menemällä tielle, jonne paljon taloa korkeammalle kurkottava tuomi näkyy täydessä kukassaan. Pihalla istuessa tuuli tuo kukkien tuoksun. Maljakkoon en tuomen oksia kerää, sillä sisällä tuoksu muuttuu kyllä haisuksi. Meidän tuomemme ei ole koskaan kääriytynyt kehrääjäkoin harmaaseen verkkoon. Ja nyt sitten pitäisi koputtaa puuta, ettei niin tapahtuisi nytkään.

Myös Norjan angervoja pihallamme on monessa paikassa. Niiden tuoksusta pidän kovasti ja tänä vuonna voisi ajatella jopa muutaman oksan leikkaamista maljakkoon, sillä aion siivota osin risuisiksi muuttuneita puskia leikkaamalla. Haluan kuitenkin nauttia kukinnasta ja angervohan kestää kyllä hyvin alaskin leikkaamista. Onhan sen valloittama alue sitten vähän aikaa hiukan ankea ja aukea, mutta pian pensas taas puskee vihreänä ja entistä ehompana.

Mahonia olla möllötti monta vuotta ja ehdin jo ajatella, että taitaa olla aika tylsä kasvi. Nyt se on innostunut kukkimaan. Tänä vuonna vielä edellistäkin runsaammin. Kukinnan jälkeen se kasvoi ja teki viime vuonna runsaasti uusia lehtiä, joten ehkä niin käy nytkin. Sitkeydestä Mahonia ansaitsisi kunniamerkin, sillä lumi kohtelee sitä armottomasti. Toisaalta paksu lumikerros voi myös olla sen selviytymisen tae. Lumi peittää, lämmittää ja suojelee mahoniaani.

Juuso köllötti yläpihalla Vuorenkilpien alla koko sen ajan, kun Ukkokullan kanssa ahersimme viljelylaatikoita kasvimaalle. Saatuamme homman valmiiksi, kissa halusi käydä arvioimassa työn laatua. Sillä on ollut tapana lannoittaa kasvimaata ja siten lennättää istutettuja siemeniä ja taimia pitkin nurmikkoa. Jätimme sille multatilaa laatikoiden ulkopuolelle, ja arvattavaksi jää, innostuuko se kuitenkin kiipeämään laatikoihin. Nyt se ei sitä tehnyt, vaan istui ajatuksiinsa vaipuneena nurmikon reunalla kaukaisuuteen katsellen.

Tämä päivä ei ole ollut aivan niin lämmin kuin eilinen, mutta ihan riittävän kuuma tuli multaa lapioidessa ja kiviä kärrätessä. Iltapäivällä virisi taas navakan puoleinen tuuli, joka parhaillaankin kilkuttaa terassin tuulikelloa. Ehkä tuulinen sää kuuluu luonnonjärjestykseen, jotta kaikki siitepöly lentäisi mahdollisimman laajalle mahdollisimman tehokkaasti.