keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helle ja ihanat liljat


Ostin kevään puutarhamessuilta irtomyynnistä liljan sipuleita, joiden nimiä en huomannut laittaa muistiin. Laitoin sipulit pation ruukkuihin kasvamaan ja nyt ne ovat alkaneet avata nuppujaan. Alkuun kuvittelin tämän nupun avautuvan valkoisena liljana, mutta päivä päivältä se on saanut enemmän vaaleanpunaista väriä.


Kukka on suuri ja kaunis. Sen kyljessä kruunuvuokot kurkottavat ja kilpailevat huomiosta. Ajatuksena oli, että kruunuvuokkojen kanssa kukkisi valkeaa liljaa, mutta näyttää siltä, ettei valkoisia liljoja ole noiden sipuleiden joukossa laisinkaan. Eikä ilmeisesti niitä muitakaan värejä, joita messuilta ostin.
 
Tiikerililja Sweet surrender

Sweet surrender on niin kaunis, että aina kameran kanssa pihalle mennessäni huomaan tiirailevani tätä ihanuutta.

Kärho - Clematis Multi blue
Kärhö - Clematis Rouge Cardinal
Kärhö - Clematis Ville de Lyon
Kärhöjen kukinta on alkanut.


Elokuun lähestyessä kaikenlaisiin ötököihin törmää myös sisätiloissa. Pitkäjalkaiset vaaksiaiset kävelevät seiniä pitkin ja aamulla niitä löytyy kuolleena lattioilta. Työhuoneeni on erityisen suosittu ötököiden keskuudessa. Siellä ikkuna on läiskikäs ja lattialta pääsee imuroimaan kaikensorttisia kärpäsiä ja hyttysiä. Tämä johtunee siitä, että työhuone sijaitsee talossamme sellaisessa paikassa, ettei hyönteisten ehkä ole helppoa löytää sieltä tietään takaisin ulos.

Eilen aamulla takkahuoneen ikkunalla oli perhonen. Pieni tulitikkuaski ei riittänyt sen metsästämiseen ja ulos saattamiseen, joten piti kaivaa vähän isompi rasia ja ujuttaa ikkunanpintaa pitkin ohut paperi saadakseni perhosen vahingoittumattomana ulos.

 
Tänä aamuna taasen sammakko istuskeli terassin portaalla. Siinä se näytti pohtivan, hyppäisikö oikealle vai vasemmalle. Ukkokulta totesi, että sammakko on varmaan ollut suihkualtaassa uimareissulla ja odottaa nyt Reino Rantakäärmettä. Viime kesänähän sammakon perässä altaasta luikerteli rantakäärme. No, ei tullut nyt rantakäärmettä ja sammakokin päätti mennä kukkaruukkujen suomaan varjoon.

 
Helteet jatkuvat ja alkavat vähitellen uuvuttaa. Taloa ei saa enää millään viileäksi ja nukkuminen öisin on vajavaista. Töistä tulee tehtyä ainoastaan kaikkein välttämättömimmät ja ulkona huomaa hakeutuvansa automaattisesti varjoon. Tätä heinäkuuta tulemme varmasti muistelemaan vielä vanhainkodissa rollaattoriin nojatessa.


En sentään Juuson lailla aio mennä lötköttämään pihakäytävän hiekalle, mutta mallia kissan rennosta elämänotteesta aion kohta ottaa. 
 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Punakukkainen pläjäys - ja vähän muutakin


Pitkään jatkunut helle on sen verran uuvuttavaa, ettei ulkona tule tehtyä yhtään mitään. Ei sen puoleen kyllä sisälläkään. Toki iltaisin täytyy tehdä kastelukierros, joka ei ole mikään muutaman tipan liruttelu sinne tänne vaan selkä väärässä painavien kastelukannujen täyttämistä ja tyhjentämistä etenkin ruukkukukille. Eilen vedin letkun alapihalle ja annoin vihdoin vettä myös ruusupensaille ja jaloruusuille sekä kärhöille. Ruusupensaistani osa on niin nuoria, ettei niiden juuret ehkä vielä kestä kovaa kuivuutta. Ja kärhöjen luin tarvitsevan niin vettä kuin lannoitteitakin jaksaakseen kukkia.


Puutarhan kukissa näyttää olevan punainen vallankumous. Palavarakkaus on kasvattanut mittaa ja taitaa huidella jo puolentoista metrin korkeudessa. Samoin värimintut, joita ostin alkukesästä Honkkarin tarjouksesta. Värimintut ovat aika villin näköisiä. Kuin punatukkaisia heavyrokkareita heiluttamassa pitkiä hiuksiaan villin musiikin tahdissa.


Harjaneilikkaa olen yrittänyt kasvattaa joskus aiemminkin, mutta mikä lie mennyt pieleen. Nyt viime kesänä kasvatetut taimet ovat palkinneet vaivani kukkimalla sekä punaisena että pinkkinä. Ilahduttavaa! Näitä täytyy hankkia lisää ja monia värejä.


Jaloruusuja en ole kovin paljon puutarhaani istuttanut, koska minusta ne ovat aika vaativia ja herkkiä. Kauniita tosin. Naapurin miniältä olen saanut pari jaloruusua, eikä minulla ole niiden nimiä. Tämä ruusu kasvaa Kurgaanissa ja tekee hulppean kokoisia nuppuja, joista avautuu tietenkin valtavan kokoisia kukkia. Kimonoja minulla oli muutama vuosi sitten sisäänkäynnin puolella, mutta marjakuusen kasvaessa ne jäivät varjoon ja lakkasivat kukkimasta. Siirsin sen yhden ainokaisen elossa säilyneen alapihalle ja ostin sille kolmen Kimonon nipun seuraksi keväällä. Odotan niiden avaavan nuppujaan lähiaikoina.


Äidiltä sain punavalkoisen petunia-amppelin, joka on mukavan muhkea ja tiiviskasvuinen. Lisäksi sillä on hurmaava nupu, tuollainen limevihreä puikula punaisella sävytettynä.



Kukkien lisäksi kannattaa katsella niiden nuppuja ja kukinnan jälkeen ilmestyviä siemenkotia. Tästä pionin siemenkodasta tulee kyllä ensimmäisenä mieleen ison kalkkunan heltta. Tai naudan sisäpaisti. Ei välttämättä kaikkein kaunein mielikuva.


Joskus ihminen onnistuu tahattomasti luomaan jotain tavoiteltua. Tässä tapauksessa ihastelen Vasemman rinteen kunnostuksen yhteydessä syntynyttä maksaruohoreunusta. Miten onkin sattunut tuohon alareunaan nuo punaiset maksaruohot. Istuttaessani niitä ei ollut nupun nuppua, eikä kyllä mitään käsitystäkään, mikä niistä on punainen, keltainen tai valkea. On siellä joukossa vähän keltaistakin, mutta lähinnä tuo pilkottava keltainen väri tulee suikeroalpista.


Punainen pläjäys on hyvä päättää kellertävään samettiruusu Vanillaan. Jos joku epäröi kukkien kasvattamista siemenistä, kannattaa varmaan aloittaa samettiruusuista. Niiden suhteen taitaa onnistua kuka tahansa, jos tällainen meikäläinen poropeukalokin onnistuu.Tänä keväänä laitoin ensin vanhan pussillisen niitä perinteisiä punakirjavan samettiruusun siemeniä ja hyvinhän nuo itivät. Sitten ajattelin, että hei, ehtisiköhän tuo Vanillakin vielä. Hyvin ehtivät vielä toukokuulla ja nyt kukkivat loisteliaasti.


Tälle postaukselle kävi nyt vähän samalla tavoin, kuin vieraiden lähdölle. Ensin jutellaan eteisessä ne viimeiset jutut, sitten vähän lisää kynnyksen seutuvilla ja siinä sitten veivataan edes takaisin, kun asiaa olisi seuraavankin vierailun edestä. En siis osannut lopettaa Vanillaan vaan täytyy vielä kertoa, että helteestä huolimatta iltaisin on pakko laittaa puikot suihkimaan. Yhdet tai kahdet sukat samaa mallia ja sitten jonkin uuden mallin opettelu. Valmiina on kahdet pöllösukat, joista näihin jälkimmäisiin sain vihdoin hankittua helmet silmiksi. Niihin edellisiin kudoin silmät eri värisellä langalla. Pöllöjen jälkeen tein yhdet olgat ja nyt on meneillään vähän erilainen kerrosrivinousumalli. Nivelrikkoiset sormet ovat alkuun aina kipeät ja jäykät, mutta siinä ne vetreytyvät, kun on niin jännittävää saada jälleen uudenlaiset sukat valmiiksi.

 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Viikonloppua kaikille!


Lopeta kesällä uurastus ja työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itseäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.

(tuntematon tekijä)


Näillä helteillä ei ehkä saunaan tee mieli, mutta muuten on lupa itseään hoivata. 
Tai ainakin levätä ja tankata tarmoa tulevaan talveen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lilja-aikaan

Lilja Algarve

Pionin kukinnan päätyttyä tulee vähän haikea olo ja sitä alkaa miettimään, että tässäkö tämä kukkien kesä sitten oli. Vaan ei. Ruusut kukkivat usein pitkälle syksyyn, mutta välissä on myös liljojen aika. Siis juuri nyt. Yksi toisensa jälkeen avaa paisuneen nuppunsa.




Osa viime syksystä istuttamistani liljoista on jäänyt tyystin nousematta. Olenko istuttanut liian syvälle vai liian pintaan? Onko leuto talvi koitellut sipuleita niin, etteivät ole selvinneet kevääseen saakka? Jostain syystä nuo oranssit, joiden nimeä en edes muista, ovat takuuvarmoja kukkijoita vuodesta toiseen. Ne ovat myös kestäviä. Avautuvat ensimmäisinä ja kuihtuvat viimeisinä.

Lilja Aziatisch?

Tänä kesänä on ollut valtavasti liljakukkoja. Aamulla viimeksi listin taas yhden ohikulkiessani sormieni väliin. Alkuaikoina piti ensin hakea vähintäänkin hanskat käteen, jotta kykeni liljakukkoja pyydystämään. Nyt ei inhota tippaakaan ottaa hengiltä noita tulipunaisia liljatuholaisia. Juuri, kun kuvittelee hoitaneensa pihapiirin kaikki kukot, alkaakin lehtien alapinnoilta löytyä mustaa mönjää, jonka sisässä kiemurtelee lihavia toukkia. Sitä en sentään ilkeä paljain sormin putsata lehdiltä, vaan yleensä haen hanskat tai talouspaperia, jolla puhdistan lehdet ja litistän sitten toukat kompostiin vietäviksi.

Lilja Mapira

Monet liljoistani on kaikista metsästys- ja puhdistustoimista huolimatta kärsineet melkoisesti. Lehdet on puolikkaita, jos niitä kaikissa varsissa enää on montaakaan. Pari liljaa on ehtinyt menettää myös nuppunsa, mutta onneksi vain ne pari. Pikkupuutarhaan kun en ole ehtinyt ajoissa toukkia poistamaan.

Lilja Spring Pink?

Liljakukkojen ja niiden toukkien aiheuttamista vaurioista huolimatta nuput avautuvat täyteen loistoonsa ja jaksavat ilahduttaa tänäkin kesänä. Jokaisen liljan kohdalla tuumaan taas - kuten aina kesäisin tähän aikaan - että syksyllä pitää ostaa paljon uusia liljasipuleita. No, mikäpäs on tuumaillessa, kun tässä vaiheessa ei tarvitse pohtia tilausten loppusummia. Se on kuitenkin taas edessä ja silloin moni liljahaave uppoaa komeasti.

Lilja Lollypop  
Tiikerililja Sweet Surrender





Tämä helteisen kuuma päivä kääntyy kohti iltaa. Ulkona ei juurikaan jaksa tehdä mitään. Ei siis mitään. Aamulla kitkin jonkin aikaa vesiheinää kasvimaalta, kunnes auringonpaiste tavoitti työmaani ja oli pakko lopettaa työ. Siitä vähästäkin tuli ihan hyvä mieli ja sen jälkeen siirryin keinuun dekkarin kanssa. Eipä sielläkään pitkään jaksanut olla, joten lopulta päädyin tietokoneen ääreen. Silti en suostu valittamaan kuumuutta ja hellettä. Kohta keitän iltapäiväkahvit ja menemme Ukkokullan kanssa istuskelemaan patiolle varjoon. Siellä sitten taas toteamme, että näin helteisenä päivänä varjossa istuessa tuntuu kuin olisi jossain eteläisillä mailla. Tämä loma sujuu lennoitta ja harvinaisen halvalla. Nautiskellaan moisesta tuurista!

Una, olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.
 
 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Päivä herukkapuskassa


Viime viikolla keräsin punaherukat aidan vierustalla, varsin paahtavassa auringossa sijaitsevista pensaista. Tänään oli sitten vuorossa neljä pensasta keskemmällä alapihaa. Yllättäen nekin olivat saaneet marjansa niin kypsiksi, että poimiessa osa tuppasi varisemaan maahan. Joistakin oksista räksät ja mustarastaat olivat käyneet nautiskelemassa valtaosan marjoista. Jättivät sinne tänne muutamia punaisia täpliä.

Osan aikaa sain nauttia mukavan naapurin seurasta. Kutsuin hänet osallistumaan marjatalkoisiin palkkionaan kaikki kerätty saalis. Meidän taloudessa ei yksinkertaisesti ehditä talven aikana käyttää marjoja niin paljon, kuin mitä pensaamme joka vuosi tuottaa. Tilaa pakastimeen täytyy jättää myös omenasadolle, josta näyttäisi tulevan ihan kohtalainen.


Nyt on mehut keitetty odottamaan jäähtymisen jälkeistä pakastimeen päätymistä. Kokonaisenakin laitoin jonkin verran marjoja pakkaseen. Niistä voi tehdä piirakkaa tai mitä nyt talven aikana keksiikin. Kaksivuotias valkoherukkani tuotti runsaan litran verran marjoja. Laitoin tuohon kuvaan äitienpäivälahjaksi saamistani kahdesta Pohjanjätti-mustaherukkapensaista keräämäni marjat. Huikean kokoisia. Oikeita jättejä nimensä mukaisesti. Kuinkahan pensaat sitten aikanaan jaksavat kantaa satoa, jos marjojen koko on silloinkin tuota luokkaa.

Nyt on herukkapensaat likimain tyhjennetty. Takimmaisen pensaan alaoksille jäi joitakin terttuja odottelemaan kypsymistä. Siellä on sen verran varjoisaa, etteivät olleet ehtineet kypsyä muiden tahtiin.


Helteinen päivä kului nopeasti ja mukavasti marjapuskissa. Naapuri taisi alkuun vähän ihmetellä, miksi olen istuttanut sormustinkukkia marjapensaisiin, kunnes sitten hetken juteltuamme hänelle selvisi sormustinkukan olevan varsinainen vaeltelija. Enpä minäkään vielä muutama vuosi sitten tuntenut sormustinkukan todellista luonnetta. Yritin väen väkisin siirtää sitä yhteen ja samaan penkkiin, jossa se ei alkanut kasvaa laisinkaan. Aina jossain muualla ja mitä kummallisimmissa paikoissa. Nyt olen hyväksynyt sen seikkailut ja iloisena tervehdin keväällä löytäessäni jälleen uusia asuinsijoja, jossa sormustinkukka on päättänyt ryhtyä kukkimaan.

Syököön linnut ne vähäiset jäljelle jääneet marjat. Meidän herukkapensaissa onkin juhlallista lintujen ruokailla, kun samalla saa nauttia sormustinkukkien kauneudesta.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Juuson minttuhuuma



Ensin katson oikealle...


sitten katson vasemmalle


jollei mitään vaaraa näy


tieni kohti minttupuskaa käy


on siellä varsin tuoksut somat


ehkä naapurin kollin, kenties ihan ikiomat


 Kaadan varren


kaadan toisen


jokaisesta oksasta saan pöllyn aikamoisen


mintun huuma minut kaataa maahan 


 saahan sitä perjantaisin nauttia kissakin, saahan


 kesäillan lämpö ja mintun tuoksut


korvaa monin verroin arkiset juoksut


Leppoisaa viikonloppua kaikille, 
erityisesti kissoille ja heidän palvelusväelleen!

Toivottaa Juuso kera henkilökunnan


Viikonloppua


Aurinkoista ja leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!
 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Välillä vähän sadettakin


Tänään on vettä tullut oikein kaatamalla. Rännit eivät riitä ja vesi tulvii suoraan katolta maahan. Ihan hyvä, sillä aika kuivaksi lämmin sää on ehtinyt maan kovertaa. Jalopähkämöt makaavat kukkapenkissä pitkin pituuttaan. En ole niitä ryhtynyt kastelemaan, sillä ihan riittävästi saa muutenkin vettä kantaa ruukkukukille ja kasvihuoneeseen. Hyvinhän nuo pähkämöt taas nousevat saatuaan luonnon kastelun.


Pinuski Villa Viktoriasta kirjoitti sadeveden keräämisestä ja se herätti minut miettimään, voisiko omaan taloon kehittää jonkinlaista keräyssysteemiä. Tämänpäiväisestä rankkasateesta olisi varmasti kerännyt mukavasti kasteluvettä sopivalla menetelmällä.

Jalohortensia - Hydrangea Macrophylla

Eilinen kului päiväreissulla synnyinseudulla. Kävimme vanhempieni kanssa Eurassa viemässä kukkia isovanhempien ja muiden sukulaisten haudoille. Vierailimme isän veljen ja hänen vaimonsa luona ja kävimme moikkaamassa äidin veljeä. Sitten suuntasimme Raumalle tapaamaan äidin 91-vuotiasta isosiskoa, joka on asunut nyt kuukauden palvelutalossa ja ikävöi kovasti omakotitaloonsa, jossa ehti asua yli 60 vuotta.

Suurin osa päivästä meni tietenkin autossa istumiseen ja se muu sitten kuulumisten vaihtamiseen ja hyvästelyhalauksiin, sillä iäkkäiden ihmisten tapaamiseen liittyy aina lopullisuuden tuntua. Koskaan ei tiedä, milloin hyvästelyt ovat ne viimeiset.

Reissusta jäi paljon muistoja ja kuvien sijasta kaksi jalohortensiaa, jotka nappasin kaupasta tuliaiskukkia ostaessamme.


Aamulla menin kasvariin katselemaan, löytyisikö lisää tomaatin raakileita. Löytyihän niitä ja jälleen jokunen varaskin pois nypittäväksi. Tuskin ehdin montaa minuuttia lattialla seisoskella, kun tunsin jaloissani vipinää ja kutinaa ja samantien aikamoista poltetta. Murkut olivat närkästyneinä ryhtyneet häätämään minua pois valtaamaltaan tiililattialta. Vieläkin varpaiden välejä kirvelee muurahaisten puremat.


Tarkoitus oli mennä sirottelemaan kasvarin lattialle kanelia, mutta rankkasateet keskeyttivät aikomukseni. Nyt iltapäivä on jo melko pitkällä ja vihdoin taivas tuntuu kirkastuvan. Ehkä kohta pääsen maustamaan kasvarin tiililattian rakoja.


Pionit kukkivat tänä vuonna komeasti. Nyt se alkaa olla muisto vain. Useimmiten tapaan leikata kukkineet kukat pois, koska niin kukkapenkki näyttää siistimmältä. Pitäisikö sittenkin jättää siemenkodat kypsymään ja siten ehkä saada uusia taimia. Miten te muut toimitte?

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Aina silloin tällöin tuntuu, että juuri tänä vuonna joku on suurin, kaunein tai kenties kukkivin. Maurinmalvaa minulla on vasta toista kesää ja nyt kyllä aivan hervottoman suuri ja pönäkkä puska. Kukkia avautuu kaiken aikaa uusia ja ne näyttävät hienoilta raikkaan vihreää lehdistöä vasten.



Myskimalva - Malva moschata alba

Valkoinen Malvakin on kohtalaisen rehevä ja täynnä avautuvia nuppuja. On minulla vaaleanpunainenkin malva, mutta syystä tai toisesta se on innostunut kasvamaan villiviinin takana, jonne sade sen piiskaa joka kerta makuuasentoon. Muistaisinkohan sen sieltä jossain vaiheessa siirtää näkyvämpään paikkaan.


Kaikki esittelevät aina niitä upeita, tasapainoisia ja huolella suunniteltuja kukkapenkkejä. Niitä, joissa takana on korkeammat kasvit ja edessä kaikkein matalimmat. Ja joissa kukkii kesän jokaisena hetkenä jokin iloisesti ja kauniisti. No, minun sekasortoisesta puutarhastani löytyy mm. tällainen sitäsuntätä-kukkapenkki, jonne olen siirtänyt siemenestä kasvattamiani taimia vankistumaan. Taimia, joista useimmat ovat vielä aika pieniä ja jotka saattavat kukkia vasta ensi kesänä. Jos siis selviävät talvesta. Tuo pläntti ei ole kovin suuri, mutta aika keskeisellä paikalla. Edessä on kuitenkin varjoliljoja, valkoiset malvat ja maurinmalvakin peittää näkymiä tähän koepenkkiin. Aina välillä käyn kurkistamassa kasvavaa aarreaittaani, jossa ilahduttaa erityisesti viime kesäisestä pioniunikosta kasvaneet siementaimet ja vanha jouluruusu, joka näyttää selvinneen siirrosta ja lumettomasta talvesta. Nuo vaaleat pylpyrät ovat betonista valamiani astinkiviä, jotta en rikkaruohoja metsästäessäni talloisi lapsukaisiani.


No niin, ulkona sataa jälleen, joten me jatkamme Juuson kanssa tietokoneilua. Murkkujen maustaminen jääköön toiseen kertaan . Samoin kuin kaikki ne muutkin hommat, joita olen suunnitellut pihamaalla tekeväni. Ainakaan tänään ei tarvitse kastella kovin paljon. Lähinnä ne ruukkukukat, jotka ovat sateelta suojassa.


Ehkä saan myös tämän Tommi Kinnusen kirjan vihdoin luettua loppuun.