Ei haittaa, vaikka tänään on pilvistä ja sateista. Lumi jatkaa sulamista ja kevät edistyy. Eilen oli huikean hieno kevätpäivä. Tuntui, että ihan ensimmäinen todellinen ja aito kevätpäivä. Olihan niitä lämpimiä päiviä ennen tätä lumi- ja pakkauskauttakin, mutta ehkä kovin varhain saapunut lämpö sai omalla tavallaan keväästä nauttimisen tuntumaan jotenkin varkaissa olemiselta. Nyt voi jo ihan luvalla ajatella, että tästä se kevät aukenee.
Perjantaina menin aamupäivällä kolaamaan pihasta lunta. Aivan, lumitöitä ryhdyin tekemään. Lunta oli satanut sen verran paljon, että kunnolla sai märkää loskaa työntää edellään ja samalla piti varoa, ettei pihan hiekkapinta lähtisi kaikki mukaan. Enpä ehtinyt pitkään lumitöitä tehdä, kun taivaalta alkoi satamaan aivan valtaisia vesipisaroita. Ne kastelivat niin tehokkaasti, että katsoin paremmaksi palata sisälle. Hyvillä mielin tervehdin vesisadetta, sillä se sulatti lunta ja parin tunnin kuluttua aurinko alkoikin pilkistellä pilvien lomasta.
Eilen oli aamusta alkaen aurinkoista ja lämmintä. Kaikkialla litisi ja lotisi ja linnut sirkuttivat. Navakka tuulikin edesauttoi lumien sulamista ja tänään yläpihan kulkuväylät ovat kaikki sulana. Kukkapenkeissä ja alapihalla lunta on edelleen, mutta muutama eilispäivän kaltainen aurinkoinen sää, niin lumet ovat tiessään.
Juuso on aivan reporanka pitkän ulkoilusession jälkeen ja simahtaa niille sijoilleen. Tuossa pikkusohvalla se ei ole juurikaan nukkunut, mutta paikasta on näköjään tullut sille uusi hitti. Eilen Peräkamaripoika oli vaihteeksi Ukkokullan kanssa saunomassa ja istahti sohvalle uutisia katsomaan ennen saunan valmistumista. Juuso kipitti sohvan eteen ja tuijotti poikaa niin ankarasti, ettei hänen auttanut muu, kuin nousta pois sohvalta. Ja sinnehän Juuso hyppäsi kiertyen kerälle nukkumaan. Täytyyhän talossa joku järjestys olla.
Ajattelin lepuuttaa muutaman päivän kipeitä käsiäni, mutta eihän kutomattomuudesta mitään tullut. Kun on päässyt sukkaneuloosin valtaan, on todella tyhmän tuntuista istua illalla sohvalla tekemättä mitään - siis käsillään. Pakko oli kaivaa taas puikot ja langat esiin ja tällaiset sukat syntyivät pienen lepotauon jälkeen. Tai siis tekemättömyyteen turhautumisen ansiosta. Joku nimesi nämä jo Suffeli-sukiksi.
Teinpä myös tällaiset vauvantossut (valitan kuvan epätarkkuutta). Koska en ainakaan toistaiseksi ole ehtinyt opettelemaan kukkien virkkausta, väsäsin tupsut koristeiksi. Ehkä tupsuista tuli vähän liian suuret, mutta olkoon siinä. Noiden tossujen tekeminen oli niin helppoa ja nopeaa, että mahdollisesti teen toisetkin. Ihan vaikka siksi, että malli jäisi takaraivoon. Ohjeen löysin netistä täältä.
Isälle tehtiin perjantaina pallolaajennus ja huomenna hän jo mahdollisesti pääsee kotiin. Huominen menee siis omaishoitohommissa, mutta josko tiistaina pääsisi pihamaalle. Luvassa on aika hienoa säätä tuleville päiville, joten pihamaa kutsuu.
Parhaillaan tänne työhuoneeseen kuuluu mustarastaan luritus. Se tuntuu niin kauniilta, että ihan taas sydämenpohjassa läikähtelee. Kyllä taas jaksaa arkista aherrusta, kun on päässyt kevättä haistelemaan. Mustarastaan laulua ihastellessa toivotan teille kaikille mukavaa alkavaa viikkoa.
