lauantai 26. elokuuta 2017

Melkein metrin pomppasin


Kyllä, melkein metrin pomppasin ylöspäin löytäessäni Kiemurapenkistä syysvuokon nuppuja. Aika monta syysvuokkoa olen vuosien mittaan istuttanut ja ainoastaan yksi niistä on kukkinut seuraavana kesänä häviten sitten jonnekin kasvien ikiomaan bittiavaruuteen. 

Tämä nyt nuppuja tehnyt yksilö on väkisinkin jokin kesän 2015 istutuksista, sillä viime kesänä en Kiemurapenkkiin syysvuokkoja ole laittanut. Lajike on joko Splendens tai Hadspen Abundance. Ihan sama, mikä, kunhan vain kukkii nyt ja tulevaisuudessa.


Perhosia olen kovasti odottanut. Yleensä niitä alkaa pörrätä purppurapunalatvoissa ja kallionauhuksissa näin elokuun lopulla. Nyt olen nähnyt vain satunnaisia valkoisia perhosia, jotka ovat lähinnä leijailleet kauniisti kaukaisuuteen. Torstai-illan auringonpaisteessa ensimmäinen neitoperho laskeutui syyshortensiaan ja pörräsikin kukinnoissa pitkän aikaa tarjoten minulle mahdollisuuden ihailla hänen kauneuttaan ja saada myös pari kuvaa. Ehkä kylmä kevät ja kolea kesä on vaikeuttanut perhosten elämää.


Olen unelmoinut runsaasta punahattukasvustosta, joka vetäisi perhosia puutarhaani. Kovin aktiivisesti en sen unelmapöheikön eteen ole töitä tehnyt. Pitäisi varmaan panostaa siihen useamman taimen voimalla. Joitakin punahattuja on tullut itse siemenestä kasvatettua ja muutamia olen myös kaupasta ostanut. 


Pari viikkoa sitten kaivoin väriminttujen seasta kaksi pionia, kun niillä ei ollut mitään mahdollisuutta saada valoa ja voimaa. Olen jo vakavasti harkinnut värimintun kitkemistä kokonaan pois, sillä se on kyllä aikamoisen agressiivinen ja muut kasvit voimalla peittoava kasvi. Yllättäen löysin Kiemurapenkin väriminttujen lomasta monta kasvussa olevaa punahattua. Ovat aika matalia ja alkuvaiheessa, mikä johtunee penkkiä aktiivisesti valloittavasta värimintusta.

Kun Kiemurapenkistä nyt löytyi mukava alku punahattukasvustolle, pitääkin miettiä niille jokin aikaisemmin kesästä kukkiva kaverikasvi. Ja värimintut saavat lähteä muualle, juuri nyt sen päätin.


Sen verran säät taas muuttuivat koleiksi, että villasukille on käyttöä. Aika kevyellä vaatetuksella yleensä pärjään, kunhan jaloilla on lämmin. Olisin kyllä toivonut elokuun vaihtuvan syyskuuksi auringon ja lämmön merkeissä. Ei tämä mikään kaikkein onnettomin kesä ole ollut, mutta ihan liian lyhyt jälleen kerran. 

Varmaan pitää myös harkita lämmityksen aloittamista kasvarissa, sillä öisin mittari painuu reippaasti alle +10 asteen. Josko ne tomaatit kypsyisivät lämmön avulla paremmin. 

Juuson masukarvat

Mukavaa viikonloppua kaikille!