Lauantaina taisi olla yksi tämän kesän huippukohdista, sillä osallistuin Suvikummun Marjan ja Kivipellon Sailan järjestämään bloggaajatapaamiseen Raumalla. Lauantaipäivä alkoi hiukan pilvisenä ja koleana, mutta mieli oli odotusta täynnä. Ja päivän mittaan sääkin parani. Tai sitten oli vain niin mielenkiintoista ja mukavaa, ettei säähän kiinnittänyt liiemmin huomiota.
Poimin Oravanpesän Katin Rauman linja-autoasemalta kyytiini ja huristelimme suoraan Vakka-Taimeen Pyhärantaan. Pääsimme tutustumaan Vakka-Taimen hengästyttävään lajikirjoon Vesa Muurisen johdolla. Valtaviksi kasvaneita puuharvinaisuuksia, mielenkiintoisia erikoisuuksia ja toinen toisensa perään avautuvia kasvien muodostamia tiloja. Muurisesta välittyi meille puutarhaharrastajille tuttu intohimoinen innostuneisuus kaikkeen kasvavaan.
Latinankieliset nimet lennähtelivät kohti latvustoja, kun Muurinen kulki edellämme esittelemässä onnistumisensa tuloksia. Ryhmäläiset esittivät runsaasti kysymyksiä ja saivat niihin myös vastauksia. Useampikin kaivoi kassistaan kynää ja paperia tallentaakseen lukuisia mielenkiintoisia tiedonjyviä myöhempää käyttöä varten. Paljon meni ohi korvien, mutta paljon jäi myös mieleen. Kokemus oli vertaansa vailla. Mielihyvin ottaisin siitä toisinnon ammentaakseni lisää tietoa.
Useimmat olivat tehneet ennakkoon kasvitilauksen, mutta kierroksella tuli vastaan monia kiinnostavia kasveja, joita oli sitten mahdollisuuksien mukaan lisättävä taimikassiin. Harvoin sitä miltään puutarhalta kotiin pääsee pelkästään ostoslistan mukaisin tuomisin. Vielä vaikeampaa se on, kun tarjolla on harvinaisuuksia, joita ei juuri muualta saa.
Vakka-Taimesta ostin seuraavat kasvit:
Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu
Clematis mandshurica - Mantsuriankärhö
Glaucidium palmatum - Sinikämmen 2 kpl
Paeonia veitchii - Ruusupioni
Pulsatilla rubra - Tarhakylmänkukka, punainen
Trillium erectum - Punakolmilehti
ja bonuksena niin monen muunkin bongaama Fritillaria camtschatcensis eli Tummapikarililja
 |
| Pioni Red Charm |
Vakka-Taimeen on ihan helppo mennä, jos vain siellä päin liikkuu. Ja on se kyllä ihan oman retkensä arvoinenkin paikka. Etenkin, jos kaipaa harvinaisuuksia, joita ei joka taimistolla ole tarjolla. Odottaessamme pysäköintipaikalla muita ryhmäläisiä, ostoksille saapui vanhempi pariskunta Ahvenanmaalta. Eli jos joku näkee niin paljon vaivaa, että tulee laivamatkan takaa hyvään taimitarhaan kasviostoksille, miksei itsekin voisi ajella välillä vähän kauemmaksi.
Kiitos vielä Vakka-Taimen Vesa Muuriselle mielenkiintoisesta esittelyretkestä ja muutenkin mukavasta kohtaamisesta.
Seuraavaksi vierailukohteeksi oli sovittu Suvikummun Marjan työpaikkana toimiva Vuorelan puutarha. Sinne meillä oli jo kiire, sillä Vakka-Taimessa aikaa kului yllättävän paljon, vaikka pidempäänkin siellä olisi vielä voinut olla.
Vuorelan puutarha on perustettu 1942 ja toimii nyt jo kolmannen polven hoivissa Rauman Vasaraisissa. Aivan ensimmäiseksi huomio kiinnittyi esimerkilliseen järjestykseen. Kasveista löytyi kuva ja muut tiedot hintoineen. Lisäksi kuvan vieressä oli pieni lokero, josta sai ottaa taimilapun ostamaansa kasviin. Tosi kätevää. Vuorelaan voisivat tehdä opintomatkan monet pääkaupunkiseudun taimikauppiaat.
Taimet olivat hyväkuntoisia ja helposti löydettävissä selkeän sijoittamisen ansiosta. Kiireisestä aikataulusta huolimatta saimme hyvää palvelua ja toinen omistajaveljeksistä tuli esittäytymään ja juttelemaan. Mukava kaveri.
Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ostoskassini ollut muhkeampi, mutta nämä ehdin haalia Vuorelasta mukaan:
Hemerocllis lilio-asphodelus - Keltapäivänlilja 2 kpl
Geranium pratense 'Dark Reiter' - Kyläkurjenpolvi
Anemone multifida 'Rubra' - Amerikanvuokko
Aquilegia culturum 'Rotstern' - Akileija, punavalkoinen
Aquilegia culturum - Akileija, valkoinen
Päivän päätteeksi oli tarkoitus vierailla Suvikummun Marjan puutarhassa jakamassa kokemuksia ja puhumassa puutarhaa. Lupasin viedä Katin Vuorelan puutarhasta Rauman linja-autoasemalle ja edellisyön valvomisen vuoksi olin kahden vaiheilla, jaksanko enää ajaa takaisin Marjalle. Kati oli tuonut itse kasvattamiaan pelargoneja jaettavaksi muille ja ne jäivät minun autooni. Niinpä päätin sittenkin hurauttaa takaisin muiden joukkoon jakamaan Katin pelaguut ja se kyllä kannatti.
Kaikki Suvikummun Marjan blogia seuranneet tietävät, että hän on erittäin monitaitoinen ihminen. Marjalta sujuu sukan kutominen, herkkuruoat ja valokuvaaminen erinomaisten viherpeukalo-ominaisuuksien lisäksi. Saimme ihailla hänen kaunista puutarhaansa ja nauttia suussa sulavista tarjoiluista. Kissojakin päästiin rapsuttamaan tai vähintäänkin vähän kauempaa niiden menoa seuraamaan.
Mukana oli joukko ihania bloggareita, joista osan olen tavannut jo useampaan kertaan. Nyt oli ilo tutustua myös uusiin ihmisiin. Naurua, iloista puheensorinaa ja mielenkiintoisia keskusteluita. Niitä olisi riittänyt useammankin tapaamisen verran. Kiitos Marja ja Saila, upean tilaisuuden järjestämisestä ja kiitos rakkaat puutarhaystävät, teitä on aina ilo tavata.
Kurjenkello http://
Kesätuulia http://
Johanna ja Jouko http://hernepensas.
Pirkko ja Lajos http://
sekä Leena, Eija ja Titta
Missä puutarhaihmiset tapaavatkaan, siellä myös vaihdetaan kasveja. Vaihtopöydälle ilmestyi purkki poikineen. Olimme sopineet, ettei kotiloalueilta tuoda vaihtotaimia ja niinpä minun purkkini jäivät suosiolla koti(kotilo)pihalle. En sitten aikonut mitään itsellenikään ottaa, mutta kun hetki ennen lähtöä jäljellä oli pöydällä edelleen joukko Kivipellon Sailan kasvattamia pikkuruisia esikon taimia, muutama komeavaleunikko ja jokunen punahattu, uskalsin ottaa yhden kutakin. Komeavaleunikoista olen erityisen iloinen, sillä niitä olin etukäteen tilannut Vakka-Taimesta, mutta Muurisella ei enää ollut valmiina yhtään.
Kuvasaldoni jäi vähän valjuksi, sillä valtaosassa kuvista vaeltaa jokin omituinen viiru. Muutamista kuvista sain sen rajattua näkyvistä, mutta vähiin kävi käyttökelpoiset kuvat. Miksiköhän tällaista tapahtuu juuri silloin, kun käsillä on jokin ainutlaatuinen tilaisuus? Onneksi monet kasvit ja näkymät pääsivät varsinaisen kuvaustulvan kohteiksi ja toinen toistaan upeampia kuvakoosteita pääsette ihailemaan muiden tapaamiseen osallistuneiden blogeissa.
Hiukan on vieläkin väsynyt olo, eikä selkäni näköjään tykkää yhtään pitkistä ajomatkoista. Edessä on vielä reissusta hankittujen taimien istuttaminen, mutta niitä multaan kaivaessa voikin sitten muistella kivaa tapaamista. Sen voimalla elää taas pitkään kevyesti.
