Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.

Paavolan tammi - sekä muita lohjalaisia luontokohteita

 
Paavolan tammesta on puhuttu runsaasti. Sen väitetään olevan jo somejulkkis. Olen pitkään halunnut nähdä tuon puujätin ja siihen tarjoutui hyvä tilaisuus kahden paikallisen naisen seurassa. Sainpa samalla erinomaisen opastuksen ryyditettynä rouvien Lohjaan liittyvillä lapsuuden- ja nuoruudenaikaisilla muistoilla.

Paavolan tammi on helppo löytää ja sen luo jaksaa vähävoimaisempikin kävellä. Tammi sijaitsee Lohjansaaren eteläosassa, luonnonsuojelualueeksi rauhoitetulla alueella. Puun luo vie noin kilometrin mittainen luontopolku.

Sää ei ollut paras mahdollinen, kun sade uhkasi kastella meidät ja tuuli kaataa. Lehtometsän suojassa isotkaan sadepisarat eivät meitä häirinneet. Myös tuuli menetti voimansa.

Polulla kulkiessa silmä ja sielu lepäsi. Linnut lauloivat oksistossa, eikä kuulunut autojen, ei edes ihmisten ääniä. Mitä nyt me kolme naista höpötimme. Ja muutama vastaantuleva lintubongari kiikarit kaulassaan.

Aluskasvillisuudessa kieloja on kaikkialla. Pähkinäpensaita on runsaasti, joitakin lehmuksia ja tietenkin tammia.

Puiden tehtävänä on lahota osaksi luontoa.

Pikkupuron ja kosteikon yli kulkee leveät "pitkospuut".

Ja vihdoin - siellä se häämöttää - Suomen kauneimmaksi sanottu tammi. Puun iäksi arvioidaan noin 300 vuotta. Ympärysmittaa sille on kertynyt yli 470 cm.

Tammen ympäriltä on kaadettu lukuisia kuusia, jotta puu saisi enemmän valoa. Tammen suojaksi on osan matkaa laitettu naruaitaus, jotta ihmiset ymmärtäisivät olla tallomatta puun juuria. Niin mukavaa kuin olisikin käydä puuta halaamassa, sallimme sille oman rauhan.

Ei tarvinnut mennä tammen tyvelle katsellakseen ympäristöä puun näkövinkkelistä. Laihat ja alaoksistaan kuivat kuuset näyttivät vartioivan vanhan tammen rauhaa.

Paavolan tammen luona on pöytäryhmä, jos vaikka haluaa pullakahvit retkellä nauttia. Meillä oli muut suunnitelmat, joten aikamme puuta ihasteltuamme lähdimme paluumatkalle.

Lohjansaaresta ajoimme Virkkalan kautta kohti Lohjan keskustaa. Matkalla  pysähdyimme tutustumaan Petter Forsströmin puistoon, jota ollaan parhaillaan kunnostamassa näyttäväksi muotopuutarhaksi osana Lohjan kaupungin 700-vuotisjuhlaa.

Petter Forsströmin puutarha valmistui vuonna 1923. Sen on suunnitellut Suomen tunnetuimpiin puutarha-arkkitehteihin kuuluva Paul Olsson (mm. Naantalin Kultarannan puutarhan suunnittelija).

Kukkauurnat ovat Petter Forsströmin ajalta. Niihin istutetaan kesäkukkia.

Petter Forsström toimi isänsä perustaman Lohjan kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana. Lohjan seudulla hänet tunnetaan Kalkki-Petterinä. Petter Forsströmin asuintalo sijaitsi lähellä muotopuutarhan yläosaa. Rakennus on purettu.

Rinteeseen sijoittuva muotopuutarha laskeutuu alas kohti Petter Forsstömin tietä. Tien toisella puolella on tehtailijan aikaisia omenapuuviljelmiä. Kauempana näkyy vanhat kalkkitehtaan rakennukset.

Pihlajat kukkivat parhaillaan valtoimenaan. Tavallisten pihlajien lisäksi Petter Forsströmin puistossa on myös kuvan pihlajia. Sanokaa viisaat, onko kyseessä suomenpihlaja (Sorbus hybrida) vai joku muu?

Kun kerran lähellä olimme, piti samalla käydä katsastamassa Pähkinänniemi, joka sekin liittyy Petter Forrströmiin. Pähkinäniemi on toiminut aikanaan kalkkitehtaan työntekijöiden virkistysalueena. Alueelle perustettiin tehtaan aloitteesta nk. kansapuisto, jossa on säilynyt lehtipuukujanne, polkuja ja uimaranta.

Pähkinäniemessä kasvaa luonnostaan runsaasti pähkinäpensaita. Tai puiksihan niitä jo kokonsa puolesta voisi sanoa. Paljon oli myös jäänteitä kalkkitehtaan varhaisaikojen istutetuista puutarhakasveista. Mm. syreeneitä, kaunokuusamaa ja varjoliljoja.

Viimeisenä kipaisimme vielä Porlaan, jossa on sijainnut biologi Hugo Laguksen perustama kalanviljelylaitos. Aktiivista kalanviljelyä Porlassa oli vuosina 1916-1995. Nykyisin alue on Lohjan kaupungin omistuksessa oleva, valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva lehtokorpialue (pinta ala n. 1,1 hehtaaria).

Mustakurkku-uikku. Pahoittelut vähemmän onnistuneesta otoksesta.

Kalanviljelyaltaille on vuosien mittaan kehitetty monenlaisia käyttösuunnitelmia, joista yksikään ei toistaiseksi ole johtanut mihinkään. Ensimmäisessä altaassa oli runsaasti sorsia, nokikanoja ja kaksi "oranssitupsuista" lintua, joille löysin kotona nimen mustakurkku-uikku. Toisessa altaassa uiskenteli muutama kultasäyne.

Kylmä alkukesän päivä sujui hyvässä seurassa nopeasti kaunista luontoa katsellen ja mielenkiintoista historian havinaa kuunnellen. Opin taas paljon uutta ja löysin paikkoja, joihin haluan palata toisenkin kerran.

Anemone sylvestris - Arovuokko

 
Arovuokon kera toivotan onnellista syntymäpäivää tyttärelle

Hyyyyyytävän kylmää

Aronia

Kesä alkoi hyytävän kylmissä merkeissä. Eikä ne toukokuun viimeiset päivätkään mitään bikinikelejä tarjonneet. Torstaina lämpömittari keikkui +7 ja + 9 asteen välillä riippuen, miten aurinko jaksoi näyttäytyä pilvien takaa. Tuuli ujelsi varmaan suoraan Pohjoisnavalta. En ole lainkaan vilukissa, vaan pärjään kevyissä tamineissa. Torstaina oli niin järkyttävän kylmää, ettei kaltaiselleni kuumakaisalle kevyttoppatakkikaan ollut liikaa. Kotona kävin napsauttamassa pattereita takaisin päälle, jotta sain vilunväristykset vähenemään.

Seuraan sääennusteita silmä tarkkana ja sydän huolesta pullollaan. Eniten surettaa kasvihuoneen asukkaat. Siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat kellarikasvattomasta kasvihuoneeseen lauantaina 20.5. Silloin yölämpötilatkin näyttivät lupaavilta. Lämmittimenkin otin pois parin päivän jälkeen ajatellen, että tuplaharsoilla mennään vielä hetken aikaa.

Tomaatit ovat vankkoja ja useimmat jo puolitoistametrisiä. Valtaosa niistä kukkii. Toistaiseksi en ole virittänyt Blumat-kastelujärjestelmää, koska odotan saavani harsot alta pois. Viileyden ja runsaan pilvisyyden vuoksi multa pysyy aika hyvin kosteana. Tässä vaiheessa hoidan kastelun kannulla.

Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja tuottavat parhaiten satoa pienessä kennokasvarissani. Valikoimasta löytyy tänä kesänä Supersweet, Sungold, Gardener's Delight, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Bumble Bee ja Pink Tiger. Kaksi kappaletta kutakin.

Ensimmäisiä raakileita löysin tomaateista pari päivää sitten. Pölyttäjät eivät helposti kasvariin pääse, kun ovi on kiinni yötä päivää. Harsoja ylös ja alas laskiessa tulee samalla kukkia liikuteltua, joten ehkä ne sillä tavoin pölyttyvät.

Kurkut olivat aika matalia ne kasvariin pari viikkoa sitten siirtäessäni. Sittemmin niillekin on tullut mittaa ja tarttuvat niin toisiinsa kuin tukinaruihinsa kärhillään. Sherpassa on jo ensimmäiset kukat. Sherpan lisäksi kasvamassa on La Divaa ja Beth Alphaa. Cordobaa oli tarkoitus laittaa, mutta unohdin sitä tilata lisää. Omasta varastosta löytyi vain tyhjä siemenpussi.

Myös chilit ja paprikat ovat alkaneet kukkia. Kasvamassa on keltaista Zazua, punaista California Wonderia ja napakamman makuista Lompardoa. Kasvarin hyllyllä on kolmessa purkissa pojalta saaduista siemenistä kasvatettua punaista chiliä, jonka nimestä ei ole hajuakaan.

Kurkut ja paprikat ovat vastakkaisella sivulla.

Koitan suojella kasvarini asukkaita tuplaharsoilla. Aamuisin käyn nostamassa harsot ylös ja illalla lasken jälleen alas. Parin viime päivän aikana olen antanut harsojen olla alhaalla päivälläkin, kun mittari ei ole ylittänyt +10 astetta. Alimmillaan kasvarin lämpötila on +2. Toistaiseksi niin tomaatit kuin kurkutkin näyttävät selvinneen. Vaan kuinka kauan jaksavat kylmyydessä värjötellä?

Toivon pääseväni harsoista eroon, jotta kasvarin väki pääsee kasvamaan ja rehottamaan vapaammin. Ja jotta saan kastelujärjestelmän laitettua. Olisi kannattanut antaa tomaattien olla kellarissa pidempään, mutta kukapa olisi osannut ennustaa näin hyisiä säitä? Takaisin kellariin en enää ryhdy kasveja kantamaan. Ensi keväänä on sitten mietittävä asiaa tarkemmin ottaen tämän kevään opit huomioon.

Kasvariasukkaiden lisäksi huolettaa tietysti myös lavakaulusten väki. Harsojen alla on itäminen ja kasvu jo vauhdissa, vaikka on ollut äärettömän kuivaa. Perjantaina sentään vettä roiski pilvistä tasaista tahtia helpottamaan kastelutilannetta.

Ruohosipuli on kiitollinen kasvatettava. Se nousee vuodesta toiseen, kukkii kauniisti ja tarjoaa aikaisin makua ja vihreyttä leivän päälle. Tai mihin sitä milloinkin haluan laittaa. Yrteistä timjami on mukavan rehevä, mutta basilika värjöttelee viluisena ressukkana.

Vuoden takaiseen tapaan kylvin popcornia terassille isoon ruukkuun. Laitoin ruukun päälle harson, sillä viime keväänä linnut kävivät napsimassa popcornit ja pienet taimet. Yhtenä päivänä ihmettelin, mitä kummaa hahtuvaa pihalla lentelee? Harso ruukun päällä oli muuttunut reiälliseksi malliksi ja niitä harsopalojahan ne lentelevät hahtuvat olivat. Illalla todistin omin silmin sohvalta käsin, kuinka harakka kävi nokkimassa harson rikki päästäkseen popcorneihin käsiksi - tai siis nokiksi.

Työmaasta ei ole muuta kuvaa, kuin vasemmassa alakulmassa näkyvä pala käytävää.

Harrastajapuutarhurin kesäelämä on rankkaa puurtamista ja milloin minkäkinlaisia projekteja toinen toisensa perään. Viikonloppuna kaivettiin pojan kanssa talon puistopäädyn seinustalta kasvit köynnöshortensiaa lukuunottamatta ylös. Ei ole hyvä pitää kasveja liian lähellä talon seinää ja kapea käytäväkin on jo vuosia kaivannut lisää leveyttä. Onneksi alueella ei ollut mitään suojelua tai uutta paikkaa kaipaavia kasveja. Ärsyttävästi leviävää pajuangervoa ja kieloja. Niitä riitti. Eikä niitä säästetty.

Kaivutyö saatiin kahteen pekkaan hoidettua ja maanrakennuskangaskin on jo laitettu. Päälle tulee kivituhkaa, jota en ole voinut tilata, koska kippauspaikka on varattu aurinkopaneelien välivarastointiin. Aurinkopaneelit saatii perjantaina katolle. Puuttuu enää sähköasentajan osuus työstä. Se hoitunee maanantaina.

Ostin saksalaisesta liiteristä näppärän teleskooppivartisen pensasleikkurin. Akkukäyttöisen. Sillä pitäisi käydä tuijien kimppuun, kunhan kerkiän. Testasin leikkuria terassipäädyn norjanangervoihin, joita olen muutaman vuoden muotoillut. Menetän näin ison osan kukinnasta, mutta toisaalta leikattuina angervot eivät valloita liikaa tilaa kulkuväylältä. Leikkuujälki ei ole ihan priimaa. Tosin suurin osa kuvassa näkyvistä koloista johtuu rivin huonokuntoisista pensaista, joista yhden jouduin leikkaamaan tapille. Josko se sieltä taas ponnistaa uuteen kasvuun. Kuten yleensä on käynyt.

Yhtenä päivänä kävin trimmerillä läpi alapihan aidanaluset ja kanttausurien reunat. Pölypilvi peitti tienoon, kun trimmeri kuritti kuivaa maata. Kummasti nurmi ulottaa lonkeroitaan penkkeihin. Kanttaukset on piakkoin käytävä läpi. Se sujuu paremmin, kun ylimääräiset nurmituppaat ja voikukat on trimmattu. Jollei kokonaan pois niin ainakin pienikokoisemmiksi. Rikkaruohourakkakin on täysin aluillaan. Samoin suunnitelmissa olevat uusien kasvien istutukset ja vanhojen siirrot. On niin kuivaa, että uudet pärjäävät paremmin purkeissa ja vanhat maassa. Enkä ole yksinkertaisesti joka paikkaan ehtinyt.

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Selkä ei yhtään tykkää kaivamisesta ja kärräämisestä. Se on jäykkä ja kipeä, mutta pääsen kuitenkin hyvin liikkumaan. Voisin ottaa viikonlopun vaihteeksi kevyemmin. Katsotaan, kuinka hyvin tai huonosti suunnitelmissani pysyn.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Paljon onnea kaikille opintonsa päättäville. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!