Syysleimut ennen repsahdusta

Phlox paniculata 'Raving Beauty''

Tässä vaiheessa vuotta on vaikea välttää syys-sanan käyttöä. Syyskuu lähestyy puoliväliä ja monet syyskukkijatkin ovat jo loppumetreillä.

Uudistin viime syksynä Bermudankolmion tai Bermudan, kuten aluetta nyt lyhyemmin kutsun. Kaivoin ylös kaikki kuunliljat, jaloangervot ja syysleimut. Syysleimut olen keskittänyt Bermudaan, vaikka joitakin kasvaa myös olopihan Syreenipenkissä.

Syysleimut tykkäsivät selvästi olosuhteidensa parantamisesta. Käänsin alueelta mullan ympäriinsä ja tietenkin kitkin myös rikkaruohot. Lisäsin uutta multaa ja kompostia. Jaoin vanhempia perennoja istuttaessani ne uudelleen. Hiukan myös ryhmittelin kasveja uudelleen siten että kaikki korkeammat tulisivat taaemmas.

Phlox paniculata 'Starfire'

Varsinkin syysleimut ovat kiittäneet uudistuksesta runsaalla kukinnalla ja reippaalla kasvulla. Kulunut kesä on kyllä ollut kosteusolosuhteiltaan kahta edellistä parempi, eivätkä leimutkaan ole hellekesien tapaan kuivuudesta kärsivinä lotkottaneet lehdet alamaissa. Kuivimpina kausina tosin kastelin niitä, vaikka yleensä perennat saavat selviytyä itsekseen - uusia  istutuksia lukuunottamatta. 

Phlox paniculata 'Dusterlove'

Useimpien syysleimujeni nimet ovat tyylikkäästi kadoksissa. Tai sitten todellisuus ei vastaa lainkaan sitä, mitä taimilapussa lukee. Olkoon siis kaikki syysleimuja. 

Viime päivien ja öiden rankkasateet ovat hakanneet syysleimujen kukinnot entisiksi. Varret ovat kyllä edelleen tanakasti pystyssä, mutta kukista pian vain muisto jäljellä. Mainittakoon, että syysleimut kuuluvat kasviryhmään, joka ei hevillä kaadu muiden päälle tai kaverien olkaan nojaamaan. Se ansaitsee isot kiitokset siitä, ettei sitä tarvitse tukea.

Phlox paniculata 'SherbetBlend'

 

Olopihan puolella on tosiaan muutama syysleimu. Ansaitsisivat tulla siirretyiksi muualle, sillä Syreenipolun vasen puoli ei ole niille paras paikka. Itse asiassa koko alue alkaa olla tuunauksen tarpeessa, mutta odotellaan rauhassa idealampun syttymistä. Ei kai joka paikkaa tarvitse yhden kesän aikana myllätä.

Phlox paniculata 'Miss Pepper'

Syksyistä puutarhaprojekteista tuli mieleen se, kuinka erilaista on työskennellä kuivassa tai märässä puutarhassa. Sateettomuudessa on paljon etuja; työvälineet pysyvät puhtaampina, märkä multa ei kasaannut jalkineiden pohjaan, eikä hanskojakaan tarvitse alinomaa käydä vaihtamassa. Toisaalta syysistutusten kannalta ylimääräinen kosteus on pelkästään hyväksi. Ei tarvitse sydän huolesta kallellaan juosta kastelukannun ja -letkun kanssa juottamassa istutuksia.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

 
Vuosia olen unelmoinut oikein kunnollisesta syysvuokkopehkosta. Käydessäni elokuussa 2016 Berliinin Kärten der Weltissä, näin siihen astisen elämäni kauneimman syysvuokkokasvuston.  Samaan tuskin näillä meidän leveysasteillamme päästään, mutta minulla on täysi syy olla tyytyväinen Kiemurapenkissä asustavaan hopesyysvuokkooni.

Se on kasvattanut lehtiään melkoisesti ja tänä syksynä pehkossa on lukuisia nuppuryppäitä. Ensimmäinen kukka avautui jo elokuun alkupäivinä. Toivottavasti ei vielä aikoihin tule yöpakkasia, jotta kaikki nuput avautuvat. Syysvuokko on niin kaunis ihan joka puolelta. 

Anopin äitienpäiväruusu, jonka olen nimennyt Rosa Eevaksi

Myllätessäni Pikkupuutarhan Kivipenkkiä, löysin Eevan ruusun nupussa. Eevan ruusu on äitienpäiväruusu, jonka anoppi antoi istutettavaksi puutarhaan, jossa se saisi jatkaa elämäänsä. Usein äitienpäiväruusut ovat hentoisia ressukoita, jotka eivät kovin montaa kesää puutarhamullassa näe. Tämä ruusu on vankka ja sitkeä. Nyt joudun kyllä jännäämään sen jatkoa, sillä mylläyksen yhteydessä ruusu oli kaivettava ylös ja istutettava uudelleen.
 

Gaillardia aristata - Syyssädekukka

Vuosi sitten perustettuun Syyspenkkiin hankin kasveja, jotka kukkisivat loppukesästä ja samalla houkuttelisivat perhosia ja pörriäisiä. Sekä syyssädekukka että syyshohdekukka kukkivat viime kesänä isoina ja runsaina. Tänä kesänä sain odottaa niiden versomista todella pitkään. Olin jo varma, etteivät jaksa herätä ollenkaan. Vähän edelliskesää hennompina nuo vihdoin päättivät ilmestyä mullan pintaan. 

Helenium autumnale rotgold hybrid - Syyshohdekukka

 
Perhosia ei meidän pihalla kovin paljon ole loppukesästä näkynyt. Ja jos näkyykin, ei kamera ole käsillä. Pörriäisiä sen sijaan on riittänyt. Tuokin kaveri on ihan siitepöllyssä. 

Echinacea purpurea - Punahattu

Myös punahatuistani olen iloinen. Ehkä olen liian malttamaton ja kuvittelen kaiken runsastuvan käden käänteessä. Ehkä on vain annettava kasveille aikaa rauhassa kotiutua ja kasvattaa kunnon juurakko. Nyt punahattuja, muutama valkoinenkin, ilahduttaa monin kappalein. Voi jo hyvinkin puhua punahattukasvustosta. Ei siis enää yksittäisestä punahatusta.
 

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kahden edellisen, erinomaisen kelloköynnöskesän jälkeen olin jo huolissani, kukkivatko tämän kesäiset ollenkaan. Nuppuja on näkynyt lukuisia jo viikkoja, mutta yksikään ei ole halunnut avautua. Vaan syyskuun toinen viikko sai nuput pullistumaan ja yksi toisensa jälkeen avautumaan. Erikokoisia nuppuja on paljon. Osa niin pikkuisia, etteivät taatusti jaksa kasvaa ja aueta. Paljon on myös isoja nuppuja, jotka pullistelevat rohkaisevasti. Pari kertaa jo uhkasin kelloköynnöstä viimeisellä kesällään. Kukkansa avaamalla hän takaa tulevakin kesät pergolassamme.

Iris 'Frozen Planet'

Turveharkkoprojekti sai jatkoa - kunhan kerkeän niiden pariin. Hain rautakaupasta lisää harkkoja, enkä tietenkään päässyt sipulihyllykön ohi. Onneksi valikoima oli melko suppea ja hinnat yllättävän korkeat muista kaupoista tekemiini hankintoihin nähden. Keväinen innostus kurjenmiekkoihin jatkuu ja siksi uusi Frozen Planet oli ihan pakko ostaa.
 

Iris Hollandica Blue ja Mix

Yksi tai kaksi pussia ei tietenkään riitä ja niinpä otin myös oheiset irikset. 

Galanthus Woronowii

Turveharkkosäkit olivat rautakaupan puutarhapihalla. Vettä tuli kaatamalla, joten päätin odottaa edes pientä taukoa. Naapurikylän kaupoille ei ole hurjan pitkä matka, mutta ajatus uudesta reissusta tuntui tylsältä. Niinpä sadetaukoa odotellessani nappasin vielä yhden lumikellopussin. Sade ei suinkaan loppunut, mutta väheni sen verran, että sukelsin kärryjen kanssa pihalle hakemaan turveharkkosäkkejä.

Allium Firecracker mix - kuva Mustilan uutiskirjeestä

Voi mahdoton, miten heikko luonne minulla on, kun on kyse kasveista. Sähköpostiini tuli Mustilan uutiskirje, jossa oli kuva uutuuslaukasta. Firecracker - kuin ilotulitus. Jotain sellaista laukan mainostekstissä oli. Sorruin tilaamaan, kuinkas muutenkaan. Aika tyyris kuuden sipulin pakkaus postituskuluineen. No, en polta tupakkaa, enkä pahemmin juhli tai muutenkaan törsää. Pieniä paheita saa olla, saahan!

PS. Kiitos Kruunuvuokolle syysleimujen nimiehdotuksista. Se inspiroi minua tonkimaan papereitani intensiivisemmin ja löysinkin istutuskartoistani syysleimuille nimiä. Jos googlettaa vaikkapa "syysleimu/phlox paniculata tumma lila", saa tuloksella lukuisia likimain samanlaisia syysleimuja.