Mihin nämä päivät oikein menevät? Koko ajan
olen liikkeessä johonkin suuntaan ja silti tuntuu, etten saisi mitään aikaan.
Tai saanhan minä kaikenlaista, mutta en tahdo millään ehtiä puutarhaan ja sinne
kovasti kaipaan. Sää on ollut aurinkoista ja lämmintä, joten sen puolesta
ulkoiluun ei ole ollut estettä. Tiistaina olin jälleen äidin kanssa sairaalassa
ja keskiviikkona juhlittiin pojan tuplakandipapereita. Entä sitten tänään
torstaina. Aamulla ruokakauppaan miljoonan muun juhannusostoksiaan tekevän
joukkoon. Kotiin palattuani ja ruoat kaappiin laitettuani ehdin vihdoin leikkaamaan nurmikon ja
lakaisemaan terassin. Ai niin, sainhan sentään eilisiltana nypittyä rikkaruohot
ja kuivuneet korret yhdestä kukkapenkistä. Enempään ei kroppa taipunut, sillä
hyttyset pyörivät liian innokkaasti ympärilläni ja purivat niin vietävästi.
Tämän aatonaaton iltapäivä kului juhannusruokien
valmistelussa. Keskikesän juhlassa maistuu mansikkakakku. Ei vain sielu antanut
periksi maksaa kotimaisista mansikoista 7 euroa litralta. Varsinkin kun
tarvitsin useamman litran. Niinpä sitten ostin vihannesmyyjältä belgialaisia
mansikoita. Eivät tosiaan maistuneet oikeilta mansikoilta, mutta kelpaavat
tähän rahapulaan. Löysin viikko sitten maukkaan raparperipiirakkaohjeen ja sitä
käyttämällä tein pellillisen piirasta oman maan raparpereista. Piirakka on pehmeää, täyteläistä, käy vaikka leivoksesta (ohje alempana).
Aattona syödään
myös suolaisia ja makeita crepesejä, joten paistoin läjän isoja lettuja ja tein
makeaksi täytteeksi mansikkarahkaa. Ruoka onkin miltei pulkassa. Uudet perunat
kattilaan, liha grilliin ja höysteeksi tomaatti-mozzarella -salaattia.
MAISEMAKAHVILAN RAPARPERIPIIRAKKA
Muruseos
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa
Pohjataikina
n. 2/3 dl muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna
Täyte
1 l raparperipaloja
2 tölkkiä rahkaa (á 250 g)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria
Pinnalle
n. 1/3 muruseoksesta
Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi
voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan.
Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.
Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja
kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitellylle uunipannulle.
Ripottele pohjataikinan päälle noin litra
raparperi- tai omenapaloja, myös marjat kuten mustikka, puolukka, karviaiset
tai herukat käyvät.
Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri.
Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista
piirakka 175 asteessa n. 45 min.
 |
| Kuka tästä kulki ja terälehtiä hiekalle heitti? Eräs karvainen kotikissa kiirehti emäntänsä perään flexin naru unikoita viistäen |
 |
| Mikäs on mirrin auringossa keinutella ja unessa unelmoida |
Kaikki, joilla on lemmikki tai on joskus ollut, tietävät, miten raivostuttavaa välillä on korjata lemmikin sotkuja. Mutta yhtä nopeasti kuin kiukku tulee, se myös menee. Lemmikki on kuin pieni lapsi, jolle ei voi olla vihainen. Fiksu ihminen ymmärtää, että eläin on eläin ja sillä on eläimen tavat ja tarpeet. Koirista ja kissoista on tullut monille elintason jatkeita. Koirille puetaan merkkivaatteita ja kissoille ostetaan pinkin värisiä prinsessapetejä. Itse kukin saa rahansa hassata mihin haluaa, mutta ehkä ihminen eläintä pukiessaan täyttää jotain tunnistamatonta tarvetta niillä keinoilla, joita hänellä juuri silloin on käytettävissään. Lemmikistä on seuraa ja parhaimmillaan se tuottaa valtavasti mielihyvää. Lemmikki voi helpottaa yksinäisyyttä puhumattakaan monista muista hyödyllisistä arvoista. Usein Juusoa silittäessäni ihmettelen sen karvan sileyttä ja pehmeyttä, sen jalkojen luiden siroutta ja selän jäntevyyttä. Ja joka kerran kissaani rapsuttaessani iloitsen siitä, miten se on minuun kiintynyt ja miten hienoa on, että minulla on mahdollisuus pitää lemmikkiä. Juuri tätä ihanaa Juuso-kissaa.
Kesäpäivänseisauksen kunniaksi tein puutarhakierroksen vielä iltakymmeneltä. Aurinko paistoi taivaanrannassa ja linnut sirkuttivat. Metsäkyyhkykin huhuili pitkästä aikaa ja mustarastas luritti yksinäisen sävelmänsä. T-paidalla tarkeni hyvin ja lintuja lukuunottamatta oli aika hiljaista. Monet ovat lähteneet mökeilleen ja kuka ties minne. Ulkona tuoksui hyvältä, kesältä.
Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson -
Aurinkoista ja lämmintä juhannusta kaikille blogiystävilleni!
