Puutarhan lumo -blogin Kruunuvuokko esitteli useammassa postauksessa vanhoja Arabian astioita. Hänellä onkin runsaasti kauniita ja varsin hyväkuntoisia vanhoja Arabioita. Kruunuvuokko esitti ehdotuksen, että muutkin esittelisivät omiaan. Oma valikoimani on melko suppea, mutta niistä vähistäkin olen iloinen.
 |
| Kesäkukka -soppakulho |
Kesäkukka taitaa olla yksi yleisimmistä vanhoista Arabian sarjoista. Koriste oli alunperin nimetön. Myöhemmin sille keksittiin nimi Kesäkukka. Mallia on sota-aikana valmistettu kullatulla ja vihreällä raidalla.
Soppakulho ja muut kukkakoristeiset Arabiat ovat anopin kodista. Hän antoi ne vuosia sitten minulle. Muutaman kerran olen joitakin käyttänyt, mutta enimmäkseen ne ovat olleet lasiovellisessa kaapissa näytillä, etteivät mene esimerkiksi tiskatessa rikki.
 |
| Teekannu, pienempi |
Kaksi eri kokoista teekannua ovat niinikään anopilta saatuja. Kesäkukka-sarjan lisäksi Arabialla on lukuisia erilaisin kukin koristettuja astioita, jotka on nimetty naisten mukaan. Löysin kukkakoristeisia astioita mm. seuraavilla nimillä: Irmeli, Elli, Ulla, Tellervo, Selma ja Hilkka.
 |
| Teekannu, isompi |
Kukkakoristeisteisten astioiden valmistus ajoittuu 1930-luvulta eteenpäin. Osassa on piippuleima (1932-1949), osassa kotimaan tuotteille tarkoitettu tehtaanmerkki 1949-1964.
 |
| Sokerikko ja kermakko |
 |
| Sokerikko |
Kukka-aiheinen sokerikko on oman lapsuudenkotini jäämistöä. Tälle en löytänyt nimeä. Tuotanto ajoittuu vuosille 1932-1949. Veikkaan vanhempieni saaneen sokerikon isän vanhemmilta.
Kuvan kahvikuppi on isän lapsuudenkodista. Mummun eli isänäidin kuoltua sain näitä 11 kpl. Muistan, kuinka mummu kattoi näitä pöytään meidänkin ollessa vierailulla. Suurin osa kupeista ja aluslautasista on hyvin kuluneita.
Muutama vuosi sitten kävin vanhoihin Arabian astioihin perehtyneen jälleenmyyjän luona arvioittamassa nämäkin kupit. Asiantuntija tutki jokaisen astian hyvin tarkkaan käymällä joka kohdan sormilla sivellen, jopa suurennuslasia käyttäen. He kelpuuttivat myyntiin ottamiinsa ainoastaan vähäiset kulumat tai vauriot. Harvinaisemmissa astioissa ja esineissä seula oli keveämpi. Näille kupeille ei heidän mukaansa ollut kysyntää. Kesäkukka-tyyppisiä Arabioita on runsaasti liikkeellä. Keräilijät haluavat mahdollisimman virheettömiä tuotteita.
Muistoarvostaan huolimatta annoin nämä kahvikupit SPR:lle myytäväksi. Tuoton luonnollisesti käyttävät omien päätöstensä mukaisesti. Harkitsin hetken myyväni kupit itse, mutta nettikauppojen kautta myynnistä olisi aiheutunut sen verran paljon kuluja ja vaivaa, että olisin jäänyt miinukselle. Toivottavasti joku sai näistä vaikkapa kivat mökkikupit.
 |
| Salli, suunnittelija Greta Lisa Jäderholm-Snellman |
Tämä Salli-kahvikuppi kuuluu anopilta saatuihin. Sallia on valmistettu 1932-1949. Näitä kuppeja minulla on viisi kappaletta. Kuppi on unelmanohut ja -kevyt. Joskus vielä juon näistä kahvit kesäisenä sunnuntaipäivänä. Sellaisena päivänä, jolloin aurinko paahtaa helteisesti. Kahvi maistuu varmasti näistä kupeista yhtä kuumalta kuin auringonpaahde iholla.
 |
| Jaana, Raija Uosikkinen |
Niinikään anopilta saatu kahvikuppi. Jaanaa minulla on kuusi kuppia aluslautasineen. Pullalautasia on viisi. Jaanaa on valmistettu 1958-1967. Suunnittelijana Raija Uosikkinen.
 |
| Papukaija-kaadin, 2 l |
Ehdoton Arabia-aarre on anopilta saatu kahden litran Papukaija-kaadin. Sitä on valmistettu 1940-luvun alussa. Papukaija-kaatimeni on ehjä, eikä siinä ole kolhujakaan. Kaatimen sisällä on lasitteessa tumma viiva, joka asiantuntijan mukaan pudottaa astian arvoa. En ole Papukaijaa myymässä. Kesällä laitan siihen kukkia. Nekin siten, että laitan kaatimen sisään sopivan kokoisen lasimaljakon suojaamaan itse astiaa.
 |
| Oksa-kaadin, harmaa |
Raija Uosikkisen Oksa-puhalluskoristetta tehtiin KL-kaatimeen vihreänä koko tuotanto ajan. Harmaa versio oli lyhytikäisempi, se tuli käyttöön 1955 muutaman vuoden ajaksi.
 |
| Oksa-kaadin, vihreä |
Oksa-kaadinta valmistettiin vuosina 1953-1971. Tämä vihreäkuvioinen oli lapsuudenkodissani ahkerassa käytössä. Siksi se onkin aika kulunut. Ylemmän kuvan harmaakuvioinen Oksa-kaadin on anopilta saatu.
 |
| Voipytty, iso |
Niin iso kuin pienikin voipytty ovat anopilta. Kumpikin on hyväkuntoisia. Nämä voipytyt ovat kivitavaraa.
 |
| Voipytty, pieni |
Pohjan piippukuvion mukaan näiden valmistusvuosi on 1932-1949. Tuotantoaika pidempi eli 1883-1957.
 |
| Häränsilmä, tuhkakuppi |
Appiukon jäämistöstä meille tuli mm. vihreästä lasista valmistettu pieni tuhkakuppi. Se on Kaj Franckin suunnittelema Häränsilmä, jota valmistettiin Nuutarjärvellä 1956-1971.
 |
| Kiulu-maljakko |
Myös pikkuinen Kiulu-maljakko on appiukon peruja. Kuvassa väri kellertää, mutta todellisuudessa maljakko on viininpunainen. Se on Armando Jacobinon suunnittelema, Kumelan valmistama esine. Italialaissyntyinen Jacobino toimi lasinpuhaltajana ja lasisuunnittelijana ensin Nuutajärvellä, myöhemmin Riihimäellä Kumelan lasitehtaalla työskennellen siellä kuolemaansa 1970 saakka.
Nämä lasit ovat myös appiukon jäämistöä. En ole täysin varma, mutta nettiseikkailun jälkeen oletan lasien olevan Kaj Franckin Nuutajärven puhallettua lasia. Näitä valmistettiin 1953-1966. Laseja on valmistettu eri värisinä. Meillä on nämä kaksi.
Arabian joululautaset
Edesmennyt veljeni antoi minulle useana jouluna lahjaksi Raija Uosikkisen Arabialle suunnitteleman joululautasen. Ensimmäinen hänen antamansa eli vuoden 1979 lautanen putosi kerran keittiön seinältä, johon olin lautaset riviin ripustanut. Hajosi tietenkin. Vuoden 1991 joululautasen olen ostanut itse. Se ei kuitenkaan ole Raija Uosikkisen, vaan sen on suunnitellut Tove Slotte. Uosikkisen suunnittelemia joululautasia valmistettiin vuosina 1978-1983.
Pidän näistä joululautasista enemmän, kuin suositummasta Kalevala-lautassarjasta. En ole joululautassarjaa kerännyt täyteen, koska en ole innostunut niillä seinää täyttämään.
Huushollissamme on ollut kuppeja moneen lähtöön. Arabioista ainakin Ruijaa ja neljä sinistä Singabore-teekuppia. Ne ovat lähteneet eri tavoin kiertoon.
Maanantaivastaisena yönä ja päivälläkin satoi hieman uutta lunta.
Perintö-arabioiden sijasta katamme pöydän monille suomalaisille tutuiksi tulleilla Arabian astioilla. Inkeri Leivon 1979 suunnittelema Arctica miellyttää silmääni niin paljon, että siitä olen kerännyt niin arki- kuin juhlavampaankin käyttöön ruoka- ja kahviastiat. Valkoiseen Arcticaan on helppo yhdistää muun värisiä astioita ja servettejä. Valkoinen lautanen tai kahvikuppi näyttää hyvältä myös värikkäällä pöytäliinalla.
Kaj Franckin Teema on myös yksinkertaisuudessaan ja yhdisteltävyydessään meille sopiva astia. Teemaa myydään ainakin mustana, valkoisena, keltaisena, punaisena ja harmaana. Uutenä näkyy olevan puuteri. Minulla on Teemasta lähinnä valkoisia ja punaisia mukeja sekä valkoisena erilaisia tarjoiluastioita.
Mikä parasta, niin Arcticaa kuin Teemaakin on hyvin saatavissa. Kupin tai lautasen rikkoutuminen ei tuo astiastoon pitkäaikaista parittomuutta. Uusia on hyvin saatavissa.
Maanantaiaamun lumipilvet vyöryivät taivaanrannassa.
Suomalaiset astiat ovat kauniita ja
hyvälaatuisia. Vanhoja, tuotannosta poistettuja astioita on edelleen
aika hyvin täydennettävissä monessa niihin erikoistuneissa kaupoissa.
Useimmilla kivijalkassa toimivilla vintage-myymälöilläkin alkaa olla
myös nettisivut. Hinta riippuu paljolti astian kunnosta ja siitä, kuinka yleisesti sitä on saatavilla. Harvinaisuudet maksavat.
Tietoa vanhoista astioista joutuu onkimaan monesta eri lähteestä. Aikaa siihen kannattaa varata runsaasti. Mikäli omien vanhojen astioidesi historia kiinnostaa, hyviksi paikoiksi osoittautuivat seuraavat:
Arabian tehtaan käyttökeramiikka
PS.
Osassa teksteistä fontti on haluttua pienempi. Yritin muuttaa fontin kokoa ottamalla ensin tekstistä pois kaikki muotoilut, jonka jälkeen valitsin sopivan fontin koon. Toisinaan tämä kikka toimii, nyt ei.
