Vastaukset Karoliinan esittämiin "11 asiaa minusta" -haastekysymyksiin

Vaahtera

Karoliinan puutarha -blogista Karoliina laittoi minulle "11 asiaa minusta" -haasteen, johon vastaan näin:

1. Mitä blogin pito sinulle merkitsee? 

Aluperin aloitin blogin kirjoittamisen lähinnä tallentaakseni itselleni tietoja puutarhastani. Blogin oli tarkoitus olla ikäänkuin puutarhapäiväkirja, johon saisin kätevästi ympättyä kuvia. Pidän kovasti kirjoittamisesta, mutta kun on oppinut tekemään sen koneella, ei käsin enää millään jaksaisi kirjaimia paperille riipustaa. 

Enpä arvannutkaan, miten mielenkiintoiseen maailmaan itseni tyrkkäsin ja miten valtavasti teidän kaikkien blogeista olen oppinut ja opin yhä. Blogin kirjoittaminen ei ole laisinkaan yksinäistä puuhaa, vaan täällä olen saanut tutustua virtuaalisesti ihaniin ihmisiin. Monien kohdalla tuntuu, kuin olisin tuntenut heidät jo vuosikausia. Aivan kuin olisin ollut puutarhaelämän kirjekurssilla, jossa kasvitietouden lisäksi opiskellaan ihmiselämää sen iloineen ja suruineen.

Blogin pitämisestä on tullut minulle varsin tärkeä elementti. Se on eräs tapani pitää yhteyttä muihin ihmisiin, se on puutarhapäiväkirja ajankohtaisine kuvineen, se on tiedon ja taidon lähde, se on oman puutarhan rakentamista tukeva kiva harrastus.

Pikkutalvio

2. Paras vuodenaika puutarhassasi, miksi? 

Kyllähän se on ehdottomasti kevät. Mikä voisikaan olla hienompaa, kuin kiertää ympäri puutarhaa, tökkiä multaa sormillaan ja miettiä, milloin ja mitä sieltä on tulossa - ja onko ylipäätään tulossa. Väännellä ja käännellä lehtiä ja sihdata polvet kurassa kameran objektiivin läpi. Tuijottaa lämpömittaria ja sääennustuksia sitä upeaa lämpöaaltoa odottaen ja sateen jatkuessa todeta lakonisesti, että kyllähän puutarha vettä tarvitsee. Mikä voisi olla ihanampaa, kuin huumaava ensirakkaus joka kevät yhä uudelleen ja uudelleen. Rakkaus kasveihin, kukkiin, puutarhaan...

Scillat

3. Mikä on inhottavin työ, mitä puutarhassasi joudut/saat tehdä? ;)

Tällä hetkellä on kaksi inhokkia, joista toisen ehkä jollain aikavälillä saan kukistettua. Toiseen tuntuu olevan mahdoton vaikuttaa. Ja ne kaksi ovat jättitatarin hävittäminen ja toinen kotilot. Tatarsotaa on nyt kolmas kausi meneillään, enkä siis vielä osaa kovin paljon sanoa tuloksista. Jättitataria istutin parikymmentä vuotta sitten kumpaankin päähän taloa näköesteeksi. Se vaikutti oivalta kasvilta, koska talvella sen päälle saattoi kolata lunta ja kesällä se kasvoi nopeasti parimetriseksi näköesteeksi. Nyt olen kaivanut käsittämättömän valtavia juurakoita maasta, peittänyt pari aluetta mustalla muovilla ja katteella. Kummasti tatar kiemurtelee pitkillä juurillaan etsien uusia ulostulopaikkoja maasta ja punaisia versoja ilmestyy yhä uusia ja yhä laajemmalle. 

Kierrän tatarin vanhat kasvualueet säännöllisesti ja kiskon versot heti, kun niistä saa sopivan otteen. Hetken jo mietin roundapin hankkimista, mutta siinä kulkee myrkyllisyyden raja. Sitä en puutarhaani laita. Nyt olen pari kertaa kokeillut Neudorffin Finalsania, jonka vaikuttaja-aineet ovat pelargonihappo ja maleiinihydratsidi. Pelargonihappo on luonnontuote, eikä sen pitäisi olla luonnolle myrkyllistä. Maleiinihydratsidistä en löytänyt tarpeeksi tietoa. Tuloksista en vielä tiedä.

Kotiloita kerään sen, minkä näen ja ehdin. En voi kuitenkaan vaikuttaa siihen, mitä naapurit tekevät, joten tuskin yksin kotilosotaa tulen voittamaan. Niinpä elän ajatuksella, että tuhoan, minkä voin, enkä anna asian sen enempää horjuttaa mielenrauhaani. 

Etualalla Iirikset aluillaan

 

 4. Mikä puutarhanhoidossa tuo suurinta tyydytystä elämääsi?

Ehkä ne hetket, kun kovan kaivamisen, kärräämisen ja istuttamisen jälkeen näen kasvien alkavan viihtyä ja kukkia. Näin keväällä sitä tyydytystä on parhaiten tarjolla, kun jännityksellä puutarhassa kiertäessään löytää uusia ja uusia mullasta nousijoita, joiden suhteen ei ole ollut laisinkaan varma niiden selviytymisestä. Itse asiassa kasvien suhteen ei kai koskaan voi olla täysin varma, sillä luonto toimii omilla säännöillään ja ihmisen on siihen sopeuduttava.

  

Narsissi Ice King

5. Millä perusteella valitset kasveja puutarhaasi? 

Taloa rakentaessamme ammattilainen teki meille puutarhasuunnitelman, jota ei kuitenkaan aivan täysin sellaisenaan toteutettu. Siinä oli muutamia ongelmia, jotka paljastuivat vähitellen. Esimerkiksi talon seinustan läheisyyteen istutetut rhodot eivät kestäneet katolta tulevaa lunta. Kadulta ei myöskään saanut tehdä niin montaa sisäänkäyntiä tontille, kuin suunnittelija karttaansa piirsi, mikä vaikutti istutussuunnitelmaan.

Teen kaikenlaisia suunnitelmia sekä mielessäni, että pihalla käyskennellessäni. Usein kuitenkin käy niin, että kun ryhdyn toteuttamaan yhtä paikkaa, se laajenee sinne ja tänne ja lopulta suunnitelma joko menee uusiksi tai ainakin se muuttuu totaalisesti.

Ongelmani on myös se, että kun lähden ostamaan jotain tiettyä kasvia, puutarhalta mukaan lähtee yhtä sun muuta kivaa, jota en vain voi vastustaa. Suunnitelmallisuus ei tosiaankaan ole hyveeni. Vaikka minulla on selkeä ajatus, että tuohon istutan jotain tiettyä kasvia, lopputuloksena on kuitenkin kasveja, joille minun pitäisi löytää hyvä paikka. Puutarhani on siis sekametelisoppa. Ei tietoakaan värien sointuvuudesta toisiinsa tai jatkuvasta kukinnasta alkaen kasvista A kevätvarhaisella päättyen kasviin Ö syysmyrskyjen alkaessa.

Kieloja tulossa

6. Parasta puutarhassasi?

Kyllä puutarhassani parasta on se anti, mitä siitä ammennan. Aina on tekemistä ja uuden luomista, mutta toisaalta puutarha on siinä mielessä valmis, ettei siellä ole pakko tehdä isoja muutoksia. Kaikki lähtee yleensä ihan omasta halusta tehdä jotain toisin ja niitä toisintekemisen haluja näyttää ponnahtelevan mieleen yhtenään.

Puutarhani on minulle rakas harrastus, ajankulu, mielen ja sielun nollaamispaikka, paikka ilolle ja surulle. Iäkkäiden vanhempien auttaminen määrittää sen verran tehokkaasti ajankäyttöä, ettei sen enempää jaksa itseään mihinkään muuhun sitouttaa. Ehkä olen kummajainen, mutta oikeastaan en niin kovin mitään kaipaa, kuin saada viettää aikaa pihalla ja puutarhassa.

Lewisia selvisi talvesta ja on nyt nupulla

 

7. Oletko "kevätpuutarhuri", vai "tosipuutarhuri", jonka mieleen ei muuta paljon mahdukaan? (lue hieman pilke silmäkulmassa...) 

Pahasti näyttää, ettei meikäläisen päässä enää mitään muuta pyöri, kuin kasvit ja puutarha. Talvella sitten nuppi saa levätä ja latautua seuraavaa puutarharupeamaa varten. Itseä tämä ei haittaa laisinkaan, mutta saattaapi olla, että Ukkokultaa toisinaan hiukan tympii vaimon yksipuolisuus.

Mahoniassakin on jo nuppuja

8. Mieleenpainuvin asia vuosien varrelta puutarhanhoidossa? (esim. erityisen onnistunut/epäonnistunut kasvivalinta, jokin tuoksu tai kukinnan väri, yllätyskasvi, puutarhavierailu, ihan mikä vaan mikä on vaikuttanut ajatusmaailmaasi voimakkaasti?)

Elämääni puutarhan omistajana ja rakentajana on kuulunut joitakin selvästi erilaisia vaiheita, joista jokainen on omalla tavallaan kehittänyt ja kasvattanut niin ihmisenä kuin puutarhurinakin. Viimeisin näistä on blogin kirjoittamisen aloittaminen kesäkuussa 2011. Siitä avautui aivan uudella lailla aktiivinen innostus puutarhan rakentamiseen ja kasvitietouden lisäämiseen. Sille ei toistaiseksi ole loppua näkyvissä.

  

Mukulaleinikit ovat aina nuppusupussa, kun olen kameran kanssa liikkeellä

9. Mistä hankit kasveja, parhaimmat taimistot?

Kun haluan jonkun tietyn kasvin, etsin yleensä netistä paikat, joissa sitä on ja vertailen hintoja. Tärkeää on myös, millainen matka taimistolle on, sillä minulla ei ole oikein aikaa ajella ympäri Suomea yksittäisten kasvien vuoksi. Pyrin erottamaan puutarhamatkailun ja taimihankinnat toisistaan. Muutama laatutaimisto on listallani, mutta myös puutarhaliikkeitä, jotka myyvät hyvien taimistojen tuotteita. 

Extempore-hankintoja tulee tehtyä milloin mistäkin. Taimivaihtotoreilta, markettien puutarhapihoilta ja joskus myös tuttavien pihoilta. Jonkin verran kasvatan itse siemenistä. Näin kasvukaudella tuntuu, että vaikka menisi ruokakauppaan, katse etsii jotain istutettavaa.  

Viime kesänä istutettu Rusokuusama on sekin selvinnyt talvesta

 

 10. Luetuin blogitekstisi?

Terassin kaiteet vihdoin valmiit, joka on julkaistu 3.8.2011. Ilmeisesti pihaympäristön rakentajat etsivät vinkkejä omaan tarpeeseensa.  

Jouluruusu jaksaa kukkia

 

 11. Mikä on puutarhaunelmasi?

Unelmani ylipäätään on sellainen, että saisin olla ja elää terveenä ja pitkään. Niin, että näkisin kasvieni elävän ja kasvavan ja että saisin nauttia puutarhastani vielä vanhanakin.

Uudemman kerran hassu Tähkäesikkoni (taustalla tavallinen kukinto)

Kiitos Karoliinalle kysymyksistä. En laita haastetta eteenpäin, sillä tämä on jo kiertänyt aika monessa blogissa. Halukkaat voivat ottaa haastekysymykset tästä, sillä Karoliinalla oli aika mukavat kysymykset.

PS.
Koska olen tehnyt tätä postausta muiden hommien ohessa parin viikon ajan, ovat kuvatkin osittain jo vanhoja. Näin sitä huomaa, kuinka nopeasti keväällä muutokset puutarhassa tapahtuu. Parissa päivässä jokin kasvi muuttuu pienestä taimesta kukkivaksi loistoksi.

Mukavaa lauantaipäivää ihan kaikille!