perjantai 27. maaliskuuta 2020

Pieni polku metsän halki vie







Viikonloppuina pääkaupunkiseudun luontokohteet ovat kokeneet valtaisan yleisöryntäyksen, kun kaikki vaihtavat kauppakeskusoleilun metsäpoluilla kävelemiseen. Ulkoilua ei ole koronaviruksen vuoksi kielletty, mutta viranomaiset suosittelevat lähikohteita, joihin päästäkseen ei tarvita autoja ja joissa voi huoletta kulkea tarvitsematta vältellä ihmispaljoutta.


Mieleni on tehnyt keväiselle lintubongausretkelle Porkkalanniemeen. Suosiolla päätimme vaihtaa pitkän automatkan pyrähdykseen lähimetsässä. Tavanomaiseen tapaan harjoitimme intervalli-kävelyä eli Ukkokulta kulkee kymmeniä metrejä edelläni minun pysähdellessä kuvaamaan. Sen jälkeen saankin laittaa tiiviissä tahdissa töppöstä toisen eteen tavoittaakseni Ukkokullan. Kunnes sama kuvio toistuu jälleen. Kerta toisensa jälkeen.


Kuukausien lumettomuuden (ehkä pari-kolme lumista päivää on ollut) jälkeen paljas maa tuntuu yhä vain hiukan omituiselta. Harvoin maaliskuun puolivälissä voi metsässä ihastella vihreitä sammalmattoja, kuten nyt. Etenkin havupuiden keskellä kokemus on hyvin ajaton. Jos yhtäkkiä putoaisi avaruudesta tämän hetken kuusimetsään, voisi olla vaikea nimetä meneillään olevaa vuodenaikaa.


Märkää nyt on metsässäkin. Polku oli paikoin liettynyt ja kuivin jaloin selvitäkseen piti hypellä mättähältä mättähälle. Reittimme varrella on kohta, joka lämpimänä kesäpäivänäkin muodostaa pikkuisen lammen. Nyt sen lisäksi vettä oli joka syvänteessä ja kolossa. Aamupäivällä vesi oli vielä hennon jään peittämä.


Isolla metsäalueella on useampi omistaja. En tiedä, missä kunkin raja kulkee. Yhdelle alueelle eräs metsänomistaja on tehnyt pitkähkön, kaikkien vapaasti kuljettavan kuntopolun.  Vaikka metsä muuten on luonnontilassa, joitakin puita omistaja kaatoi ja haketti polun pintaan. Näin polku pysyi kulkukuntoisena ja avoimena. Tänä päivänä polusta ei taida huolehtia kukaan, mutta edelleen se on lähialueen asukkaiden suosima paikka kävelyyn ja lenkkeilyyn.


Luonnossa kulkiessani tunnen itseni käveleväksi kysymysmerkiksi. Niin paljon mielenkiintoista näen ympärilläni. Haluaisin tietää kasvien, sammalten, ihan kaikkien nimet. Haluaisin tietää, minne lukuisat haarautuvat polut johtavat. Kuinka paljon aistikokemuksia ahminkin, en saa niistä kyllikseni.


Yhdessä kohdassa polulla oli valtavasti käpyjä. Ei vain kymmeniä, vaan varmasti satoja. Sinne ne jäivät odottamaan jotain ahkeraa poimijaa askarteltavaksi materiaaliksi. Tai metsän eläimiä kävyistä jollain muulla tavoin hyötyviksi.


Metsässä kulkiessa on oltava silmät selässäkin. Pienimpiä yksityiskohtia ei millään havaitse, ellei pyöritä päätään joka suuntaan ja pysähdy tutkimaan näkemäänsä lähempää. Siinä vaiheessa, kun tieto uupuu, voi ottaa mielikuvituksen avuksi ja antaa sen lentää.


Puiden juuret kiehtovat minua. Sen olen sanonut monesti ennenkin. Miten lujasti ja tanakasti puu takertuu maahan seisomaan. Jollei alla ole riittävästi multaa, kelpaa karikkeiden peittämä kalliokin alustaksi, kunhan vain kasvattaa pitkät lonkerojuuret pitämään puu pystyssä kovissakin tuulissa.


"Uraani halkeaa. Ja tuottaa lamppuun valkeaa...". Tämä Eppu Normaalin laulu alkoi pyöriä korvamatona päässäni nähdessäni ison siirtolohkareen, joka sammalpukuun sonnustautuneena teki kaikkensa pysyäkseen pitkässä liitossa eroon hamuavan kylkiosansa kanssa. Ehkä luja rakkaus pitää nämä "puolisot" toinen toisensa rinnalla iäisyyteen saakka.


"Jos metsään haluat mennä nyt, takuulla yllätyt...". En yllättynyt, sillä tämä kohta polkua on jo tuttuakin tutumpi. Pian se alkaa kohota ylöspäin kiiveten loivalle kalliolle. Sieltä avautuu näkymä asutukseen ja kotikadullemme.


Lähimetsässämme yleisin puu lienee kuusi tai ehkä sentään mänty. Polun varrelle sijoittuu monenlaisia kasvualueita; alussa on koivuvaltaista lehtipuuta, sitten tiheä kuusimetsä, sen jälkeen sekametsää ja loppupää suorarunkoisten mäntyjen viitoittamaa kangasmetsää. Onpa reittimme varrella muutama tammikin.


Ristiin rastiin puron päälle kaatuneista rungoista tuli mieleeni, että ehkä peurat, hirvet ja muut metsäeläimet pelaavat ristinollaa tai laivanupotusta. Paikoin kalikat olivat säännöllisissä riveissä ja ruuduissa, josta syntyi mielleyhtymä niiden tarkoituksellisesti pelilautamuotoon asetetun.


Metsälampien ja purojen vesi on tummasävyistä ja kirkasta. Jää on vanginnut reunalla kasvavat kasvit. Aurinko jo ulottaa säteitään purojen sammalrannoille ja kunhan lämpökin tavoittaa metsän syvimmät paikat, kasvien lepo päättyy.


Metsän reunassa on oja kokoamassa vettä toisen puolen pellolta. Lepät, haavat ja muut puut ovat pudottaneet syksyllä lehtensä ojan pohjalle, josta ne näkyvät kirkkaan ja liikkumattoman veden johdosta selkeästi. Tällaisia matalia ojia nähdessäni nousee muisto lapsuudesta mieleen. Silloin oli ihan pakottava tarve koulusta kotiin kävellessä käydä vähän kahlaamassa ojissa. Äiti ei tykännyt likomäristä saappaista ja villasukista.


Hiukan ennen polun kaartumista kohti kotikadun paljastavaa kallionnyppylää, on ympärillä kunnon mustikkakasvustot. Muutaman kerran olen noista puskista mustikat pakkaseen ja piirakkaan kerännyt. Viimeisimmällä kerralla osa poimimisenergiasta upposi kylläkin ahkeraan huitomiseen, sillä hyttysiä oli taatusti enemmän kuin mustikoita.


Ainuttakaan ihmistä ei metsäpolulla tullut meitä vastaan. Eipä nähty lintujen lisäksi muita eläimiäkään. Kuten ei yleensä muutenkaan tuossa metsässä, vaikka se ulottuu pitkälle toisen kunnan alueelle. Sieltä ne peurat ja rusakot puutarhaamme kulkevat ja onneksi palaavat myös sinne takaisin.

PS. Tein kaikkeni saadakseni otsikon ja ensimmäisen kuvan väliin jäävän tyhjän alueen pois tai ainakin pienemmäksi. Mikään ei auttanut. 

Leppoisaa ja tervettä viikonloppua kaikille!
Muistattehan siirtää kellot kesäaikaan (tunti eteenpäin) sunnuntain vastaisena yönä.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Jämälankasukkia


Jämälankasukkaprojektini on tältä osin päättynyt. Olisihan pienistä keristä voinut jotain muutakin tehdä, mutta katsoin parhaaksi antaa puikkojen suihkia aivojen levätessä. Sukkia kutoessa kuuntelin mm. äänikirjoja ja musiikkia.

Lankakerien koko- ja värilajittelun jälkeen aloitin keltaoranssisävyillä yhdistäen ne kerrosrivinousumallilla harmaaseen lankaan. Kohtuullisen kelvollisen näköiset raitasukat näistä tuli ja tämän sävypinon nöttöset on nyt käytetty.


Seuraavaksi otin työn alle sinisävyiset langat. Kudoin aina kaksi kerrosta sävylangalla ja väliin yhden kerroksen mustalla. Jalkaosiossa näkyy, kuinka Korpi-langoilla syntyy "värikasaumia". 


Kolmantena oli jälleen vuorossa kerrosrivinousu mustalla pohjavärillä, johon yhdistin kaikki vähänkin punaista väriä sisältävät kerät. Eipä niitä paljoa ollut, mutta sukkaparin niistä sain. Kummasti yksivärinen pohjaväri sitoo kirjavatkin värit yhteensopiviksi. Nuo värilliset olivat kaikki liukuvärjätty, joissa sävyvalinnan on jo valmistaja tehnyt.


Näihin lapsenkokoisiin nilkkasukkiin en ole oikein tyytyväinen. Vaaleanpunaiset värit olisivat ehkä kauniimmat johonkin tummempaan sävyyn yhdistettynä. No, tällaiset tuli ja jälleen monta pientä kerää kohtasi päätteensä.


Harmaita ja sinisiä nöttösiä oli vielä jonkun verran. Harmaalla pohjavärillä jälleen kerrosrivinousua käyttäen tuli siistit sukat. Näissä sukissa pohjaväriä on joka 3. kerros. Postauksen aiemmissa kerrosrivinousuissa joka 4. kerros pohjavärillä.


Lopuksi oli keksittävä vihreistä ja ruskeista pikkukeristä jokin yhdistelmä. Oli ihan riittävän sotkuista kuljettaa kolmea eri väriä sukan läpi, joten siksi nuo tummemmat sävyt sijoittuivat kärkiosaan. 

Puikot ja lanka kulkeutuvat käsiini ihan huomaamatta. En vain tahdo saada niillä muuta aikaan kuin sukkia. Jospa taas syksyllä ideat kulkisivat päässäni laajemmassa kaaressa.
 

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Taimikoululaisia ja kevään ensimmäinen peippo

Capsicum annuum 'Redskin' F1 - Paprika

Kelloköynnösten ohella kylvin paprikat tammikuun puolivälissä. Kelloköynnökset itivät hyvin ja niitä on kellarin kasvilampun alla reippaassa kasvussa 18  kpl. Paprikat ovat olleet hitaampia. Redskiniä on seitsemän ja Zazua kaksi. Tuskin kaikkia omaan kasvariini laitan. Eivät ne sinne tomaattien ja kurkkujen kanssa mahtuisikaan. Lasitettujen parvekkeiden asukkeja tuttavapiirissäni on monta, joten joku saattaa saada viemisiksi hyötykasvin.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Olen edelleen vähän ällikällä jättiverbenan onnistuneesta itämisestä. Hassuinta, että parhaiten itivät ne verbenat, jotka eivät saaneet osakseen laisinkaan kylmäkäsittelyä. Tarkoitus oli laittaa useampi siemen kylmäkäsittelyyn, mutta pussin vähäisen sisällön vuoksi enemmistö pääsi heti kylvömultaan. Vain kaksi siementä vietti aikansa jääkaapissa. Niistä toinen on nyt itänyt, mutta se kasvaa äärimmäisen hitaasti. Sen sijaan kellarissa olevat ja jo koulitut neljä jättiverbenaa ovat alkaneet ottaa mittaa toisistaan.

Rhodochiton atrosanquineus 'Purple Bell Vine' - Keijunmekko

Edelliskesänä kylvin ensimmäisen kerran keijunmekkoa. Kunnon kasvuun onnistuin vain yhden taimen kanssa. Kesän mittaan se ilahdutti pegolaan sijoitetussa amppelissa minua koko olemuksellaan. Viime kesänä ajattelin ostaa keijunmekon taimen kaupasta, mutta niin vain jäi ostamatta. Olin ostanut siemeniä kevätmessuilta ja toisen pussin marketin siemenhyllystä. Nyt on kolme keijunmekkoa elossa ja kasvussa. Enemmänkin olisin suonut taimia saavani, mutta todella tyytyväinen olen näihinkin.


Solanum lyc. 'Gardener's Delight' - Tomaatti

Tomaatit kylvin tämän kuun ensimmäisellä viikolla. Muutamia lajikkeita seuraavalla viikolla. Tomaatit ovat itäneet tavallista vaisummin. Yleensä minulla ei niiden kanssa ole ollut kummoisiakaan ongelmia. No, ei mitään mainittavaa kyllä nytkään. Ihan kiitettävästi on taimia tulossa. Vihdoin alkavat pukkaamaan kunnon lehtiä, minkä myötä ne alkavat muistuttaa oikeita tomaatintaimia karvaisine varsineen.

Kesäkukista olen kylvänyt tuoksuköynnöksiä, samettikukkia, kerrottua kosmoskukkaa, ruiskaunokkia, tsinniaa, valkoista mustasimäsusannaa, maurinmalvaa. Mitähän vielä. Niistä osa on itänyt, osa vielä muhii mullassa.

Double Ellen availi auringonpaisteessa nuppuaan. Tätä postausta tehdessä se seisoo lumihangessa.

Viikko sitten laitoin ruokakaupasta mukaan tarttuneet mukulat/juurakot/sipulit purkkeihin ja nyt ruukut ovat kellarissa (lämpötila n. +14). Multaan pääsivät irikset, salkoruusu, värililjat ja jaloangervot. Näistä jaloangervo on noussut muutaman vihreän verson voimalla pintaan. 

Mitä te viisaat sanotte? Olisiko parempi kiikuttaa purkit vaikkapa lämmittämättömään kasvihuoneeseen? Tässä menee vielä tovi, ennenkuin kasveja voi maahan istuttaa. Pysyvätkö hengissä kellarissa? Vai paleltuvatko kasvarissa? Kumpi vaihtoehto on vähemmän huono?


Johan tässä alkaa päästä kunnolla kevään makuun, kun kellarissa on joka kerran siellä käydessä paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Kevättunnelmia ei himmennä edes sunnuntaina maahan satanut lumi, jota yllättäen peippo ilmestyi pihaan ihmettelemään. "Puoli kuuta peipposesta" -ennustusta en ehkä ihan kirjaimellisesti ota, vaikka lämpeneväähän taas  povataan.

PS. Nyt muistan, mitä muuta piti kylvää. Yrttejä, yrttejä. Nostanpa siemenpussit heti esille, ettei uudelleen unohdu.
 

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Rusakkoruokaa


Rinteen krookukset ovat avautumassa. Viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, jolloin nämä vielä hiukan supussa olevat kukat varmasti avautuvat kokonaan. Viileät, jopa pakkaselle menevät yöt pidentävät kukinnan kestoa.


Ellei käy niin, että rusakot käyvät napsimassa kauniit kukkaset. Viitteitä moisesta riesasta on, joten suojasin tämän ryhmän verkolla. Valitettavasti jokaista kasvustoa varten ei verkkoja riitä.


Hedelmäpuiden alle istutettuja sipulikukkia on käyty ahkerasti napostelemassa. Perjantaina huomasin helmililjojen lisäksi myös tulppujen joutuneen ristihuulien vatsaan. Pikkuisen ärsyynnyn, tai oikeastaan vähän enemmänkin. Lumettomuuden vuoksi luonnossa luulisi riittävän syötävää. Miksi siis pitää tulla minun rahalla ja vaivalla istuttamiani kasveja syömään. Taitavat maistua paljon paremmilta ja vieläpä mukavasti tarjolle asetettuina.


Sarin puutarhat -blogista luin vinkin, että kahvinporoilla saattaisi olla rusakkojen mielihaluja torjuva vaikutus. Eikä siis keitetyn kahvin jäännösporoilla, vaan ihan tuoreella kahvijauheella. Sattumoisin kaapissa on voimakkaasti maustettua suklaa-kanelikahvia, joka alkaa olla käyttöaikansa lopulla. Eipä paljon ota jos ei annakaan kokeilla kahvinpurukonstia. Kahteen paikkaan löytyi vielä puuvajasta verkko, muualle ei. Nyt vain kaikki toiveet kahvipuruille. Toivottavasti meidän alueen rusakot inhoavat kahvin tuoksua. Jos eivät, seuraavaksi voisin kokeilla teetä.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Rusakko-ongelmia en jaksanut koko kaunista päivää murehtia, vaan jatkoin puutarhakierrosta. Huomasin tuhkapensaankin ottavan osaa aikaisen kevään esiinmarssiin. Lehdet ovat puskemassa ulos silmuista.

Clematis alpina - Alppikärhö

Alppikärhössä on jo pitkään ollut silmuja. Viime päivien auringonpaisteessa silmut ovat alkaneet kasvaa ja niitä on tullut paljon lisää. Muutamissa muissakin kärhöissä on jo selvät silmut. On sitten niitäkin kärhöjä, joissa ei ole minkäänlaista eloa. Jännitystä siis riittää pitkäksi aikaa. Viime kesänä istutin uusiakin kärhöjä, joiden kotiutuminen on totaalinen arvoitus.


Monen pettymykseen johtaneen kokeilun jälkeen olen saanut muutamia jouluruusuja viihtymään puutarhassani. Yhtä paikkaa lukuun ottamatta kaikki jouluruusuni kasvavat kohopenkeissä, joka estää liian veden kertymisen niiden tyvelle. Siitähän ne eivät kuulemma tykkää. Se yksi ei-kohopenkissä kasvava jouluruusukin on suunnitelmissa tänä keväänä siirtää parempaan paikkaan. Kunhan ovat avanneet ja kuihduttaneet nousussa olevat nuppunsa.

Nuppujaan pullistelevat jouluruusuni saavat minut onnelliseksi. Onnistumisen iloa parhaimmillaan. Mikä sinun puutarhassasi saa hymyn huulillesi?


torstai 19. maaliskuuta 2020

Pientä pihahommaa näin aluksi

Krookukset rinteessä ja mitä lie muuta roskaa

Puutarha vetää jo kummasti puoleensa, vaikka siellä ei vielä kovin paljon tekemistä olekaan. Viikonloppuna ja sen jälkeenkin on ollut yöpakkasta jopa -7 astetta, joten aamupäivällä ei kannattanut heti ulos rynnätä. Lämpötila on noussut päivällä reilusti plussalle, varsinkin sateisina päivinä.


Pakkanen on myllännyt multaa ja nostanut pikkusipuleita ylös. Pehmeämmissä kohdissa olen painanut varovasti sipulin syvemmälle maahan, mutta kohmeisessa mullassa olen antanut niiden olla.


Syksyllä jäi havujen leikkaaminen, joten nyt tartuin siihen hommaan. Kahden ämmän (M:n) eli maalis- ja marraskuun välissä on hyvä muistisääntö havujen leikkaamiselle. Kovin kummoista leikkaamista havuni eivät tarvitse. Lähinnä tasasin runko- ja pallotuijat sekä muutamia yksittäisiä tuijia. Metsäpuutarhaa reunustamassa olevista metsäkuusista typistin oksia. Latvaan ei saa koskea ennen kuin havupuu/-aita on saavuttanut halutun korkeuden. Tien reunassa kasvava tuija-aita odottaa vielä leikkausta. Tänä keväänä se on siinä mielessä helpompaa, kun alimmat oksat ole kiinni tiukassa hangessa.

Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko postasi hiljan upeasta havuvalikoimastaan. Sieltä saatat löytää hyviä vinkkejä omaan käyttöösi. Käy kurkkaamassa. 

Crocus species Fuscotinctus
  
Levitin nurmikolle talven aikana kertyneet puuntuhkat. Vesisateet auttavat tuhkaa imeytymään nurmikkoon. Samoin levitin istutusalueille kevätlannoitteen. Sen imeytymistä olisi voinut parantaa kaivamalla lannoiterakeet multaan, mutta siihen olisi mennyt ikuisuus. Luotan siihen, että rakeista on hyötyä kasvien tyvellä, josta vesisateet ja kosteus auttavat ravinteita imeytymään.

Dicentra - Pikkusydän aronioiden kupeessa
  
Tiistaina kiertelin pihalla katselemassa ja kuvaamassa. Parissa päivässä ei suuren suuria muutoksia ollut tullut. Lumisen talven puuttumisen vuoksi puutarha on näyttänyt kuukausitolkulla samanlaiselta. Tuntuu oudolta odottaa kevään edistymistä, kun sitä ei voi mitata lumen sulamisena ja pälvipaikkojen lisääntymisenä. Välillä unohtuu, että yleensä näin maaliskuun puolivälissä lunta on paikoin runsaasti ja viherryksen määrä on vielä jonkin aikaa melko vähäistä. Pitää oikein muistuttaa itseään, että hiljaa hyvää tulee ja kaikki ajallaan. Ei kiirettä.

Tuuli tuiversi +2 asteessa niin kylmästi, että sormet jähmettyivät kameran ympärille ja varpaat saappaisiin. Päätin odottaa päiviä lämpimämpiä ja pakenin sisälle sulattamaan näppejäni.


Ystävän tuoma kiinanruusu on avannut ensimmäiset kukkansa. Pieni viherkasvi oli saadessani tupaten täynnä nuppuja. Osa niistä on pudonnut avautumatta. Odotan loppujen nuppujen kohtaloa ja niiden pudottua tai avauduttua siirrän kiinanruusun kaupan muovipurkista kunnon multaan ja ruukkuun.

Galanthus elwesii - Yhden käden kuvaus tuotti tärähtäneen otoksen.

Vihreämpiä ja koronattomia aikoja odottaessa pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.
 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Iloa ja energiaa puutarhasta

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Aurinkoisena päivänä voi heittää aivot narikkaan ja mennä pihamaalle lepuuttamaan sielua. Kroppa sen sijaan saa venyä vaihteeksi uusiin suuntiin talvilevon jälkeen. Varsinkin, kun nyt ei ole tarvinnut lihaksiaan lunta kolaamallakaan kurittaa. Jos tässä koronaviruksen mullistamassa maailmassa jotain hyvää on, niin alkava kevät, joka mahdollistaa mukavan tekemisen ja ajankulun raittiissa ilmassa.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka
  
Viime aikojen yöpakkasista huolimatta mullasta tunkee kaikenlaista ihan hurjalla voimalla. Vesisateilla lienee osuutensa, samoin muutamien päivien yli +5 asteen lämmöllä. Kevätkaihonkukka on viritellyt vihreyttä jo monin paikoin ja yllättäen Ovaalipenkin kavereissa on jo nuputkin. Eikä Ovaalipenkki kuulu edes niihin pihani lämpimimpiin.

Sedum spurium - Kaukasianaksaruoho
  
Rinteessä maksaruoho koittaa pukeutua pikkuisiksi ruusuiksi välittämättä yhtään lintujen sen lomaan pudottamista aroniamarjoista. Yläreunassa näkyy hiukan kasvussa olevan ahomansikan lehteä.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ostin sen 2017 kevätmessuilta pikkuisena taimena ja hyvin on rehevöitynyt. Kesän mittaan lehdet vihertyvät ja latvaan tulee limenkeltainen kukinto. Näin keväällä ja jälleen syksyllä mantelityräkki punertuu. Minulla se kasvaa syyshortensia Vanille Fraisen lähellä ja isoksi kasvanut pensas luo hiukan varjoa mantelityräkille.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Leikkasin Kiemurapenkin päässä olevasta tuijasta joitakin harottavia oksia tasaisemmiksi ja samalla huomasin lähellä kasvavan särkyneensydämen heränneen. Toki se aina on melko aikainen, mutta ihan vielä en osannut odottaa sen heräämistä. Tänä vuonna jäi kokonaan välistä lumen sulamisen vahtiminen ja purojen tekeminen pihamaan jäätiköihin kevään edistämiseksi. Niinpä nyt täytyy olla entistä valppaampana, jotta ehtii reagoida kaikkiin nouseviin kasveihin.

Anemone hepatica - Sinivuokko
  
Lehdestä luin, että monet ovat löytäneet sinivuokkojen nuppuja. Niinpä kävin tutkimassa omia kasvustojani ja yhdestä löysin nousevia nuppuja. Sinivuokko taitaa olla tottunut keväisiin yöpakkasiin, mutta hellyydellä peitin nuput muutamilla kevyillä lehdillä.


Kaikenlaisia piippoja nousee ihan joka puolelta. Nämä lehdet tunnistan tulppaaneille kuuluviksi, vaan enpä millään muistanut, mitä juuri tuossa paikassa pitäisi kasvaa. Tulostin sipulien istutusluettelon otettavaksi mukaan puutarhakierroksille. Se helpottaa tunnistamista ja muistamista. En nimittäin sitäkään muistanut, että olisin istuttanut talventähtiä peräti neljään paikkaan. Viidennestä paikasta nousee yksi ainokainen talventähti, mikä saattaa olla perennasiirtojen mukana paikkaa vaihtanut.

Rosa Ritausma
  
Ruusupensaissa on jo pitkään näkynyt eloa. Kärhöjen lailla nyt on oltava tarkkana, ettei mene turhaan ruusupensaita leikkaamaan. Joka talvi joidenkin pensaiden oksankärjet paleltuvat ja kuivahtavat vaatien huoltamista. Täytyy muutenkin taas palauttaa ruusujen leikkausohjeet mieleen, jotta en tarpeettomasti hölmöile niiden kanssa.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusukin kuvittelee alkukesän lähestyvän ja tunkee punaisia silmujaan esiin. On tämä taas käsittämättömän upeaa aikaa, kun pihalle voi mennä tarkkailemaan ja tutkimaan. Tahti vain kiihtyy kevään edistymisen myötä ja pian puutarhurin mahalaskut kaiken pienen ja ison äärellä ovat tavanomaisia tapahtumia.


Huomasin kompostorin lämpötilan laskeneen, mikä usein merkitsee multatilan täyttymistä. Ihan tupaten täynnä alaosa olikin. Laitoin pressun luukun eteen, osin kompostorin alle, ja tyhjensin massan useammassa osassa pressulle. Näin saatoin pressulla nostaa massan vieressä oleviin kottikärryihin. Aluksi tarkoitus oli viedä massa jatkamaan kypsymistä alapihan kompostoriin, mutta se näytti sen verran valmiilta tavaralta, että sekoitin sen lavakaulusten multaan. Osa lavakauluksista on vielä melko vajaita ja niihin on hankittava täytteeksi uutta multaa. Kunhan on suorakylvöjen aika.

Primula elatior tai Priuma veris - Etelänkevätesikko tai kevätesikko

Kärräsin multaa, haravoin ja keräsin nurmikolta tuulen lennättämiä risuja. Enin aika kului kuitenkin istutusalueiden kiertämiseen ja tutkimiseen. Yläpihan Syreenipenkissä menin katsomaan kevätkaihonkukkaa, jonka vierestä löytyikin esikon lehtiä. En tiedä, onko kyseessä etelänkevätesikko vai kevätesikko. Sain kasvin pois muuttaneelta naapurilta vuosia sitten.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Piippoja ja viherrystä ihmetellessäni löysin myös lukuisia kotiloita. Osa oli tyhjiä kuoria, mutta useat odottivat vain lämpimämpiä kelejä herätäkseen. Niissä on aukon edessä kalvo, jonka takana etana on suojassa. Niinpä hain kellarista pari tyhjää pesuainepurkkia ja lisäsin niihin etikkaa. Toisen purkin vein alapihalle, toisen jätin yläpihalle. Eipä tule houkutusta nakata kotiloita puiston puolelle, josta ne kuitenkin ryömivät puutarhaani ruokailemaan. Pudotin kotilot purkkiin. Kasvukauden marinointiurakka on siis alkanut. 

Sedum Herbvstfreude - Komeamaksaruoho

Muutama tunti puutarhassa kului kuin siivillä. Olisin ollut pidempäänkin, mutta nälkä kurni vatsassa ja Ukkokulta kaipasi ruokailuseuraa. Voi, mitkä ihanat ajat ovat taas edessä, kun pihalle mennessä aina löytyy jotain katseltavaa ja tekemistä. Innolla jo odotan taimikauppojen avautuvan, sillä muutama idea pyörii vahvasti päässä. Ehkä sentään laitan ne vielä paperille, kun aikaakin tässä on.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pysykiurunkannus

Koronavirus varmasti sotkee elämäämme monellakin tavalla ja ties kuinka pitkäksi aikaa. Monien sulkeutuneiden harrastusten sijaan nautitaan luonnosta ja ulkoilusta. Me, joilla on puutarha, voimme suunnata energiamme kasvien parissa touhuamiseen ja niistä iloitsemiseen. Toivottavasti pysymme kaikki terveinä.