Peestä eli puutarhakaudesta siirrytään hissukseen jiihin eli jouluun. Uusi puutarhakausi on tavallaan jo näköpiirissä, kun Pihakalenterin 17. versio putosi postilaatikkoon. Minulle uusi Pihakalenteri on 10. Olen siis löytänyt itselleni mieluisan kalenterin, johon kirjaan monien puutarhaan liittyvien asioiden lisäksi myös sään ja kaikki menot ja tapahtumat. Muuta käsinkosketeltavaa kalenteria minulla ei enää olekaan, mitä nyt kännykän kalenteriin laitan oleelliset menot kelloaikoineen.
Joulukausi on kiva aloittaa erilaisilla valoilla niin sisällä kuin ulkonakin. Vanhemmat ihmiset väittävät marraskuun puolivälin olevan liian aikaista kaikelle jouluun liittyvälle. Onneksi itse kukin voi määritellä omat rituaalinsa toisten mielipiteistä huolimatta. Jokainen pimeyteen sytytetty lamppu luo iloa ja valoa suoraan mieleen. Muutamia kausivaloja minulla on ollut ulkona jo lokakuusta alkaen. Jouluisempia valosarjoja viritin viikko sitten. Ledit eivät vie paljon sähköä ja ajastimella ohjattuina niitä ei tarvitse polttaa keskipäivän auringonpaisteessa - jos siis moinen valoilmiö sattuu näkymään.
Jotkut sammuttavat jouluvalonsa vasta kevään
korvalla. Minä en jaksa niitä katsella kovin pitkään joulun jälkeen.
Mitä valoisammaksi päivät käyvät, sen reippaammin riisun kaikkein
jouluisimmat valosarjat pois. Joitakin kausivaloja annan olla
ajastettuina, kunnes päivät selkeästi pitenevät.
Keittiön ikkunalaudalle laitoin lasipurkkiin valosarjan, joka kaipasi vähän väriäkin. Varastosta löytyi lasinen kuusenkoriste. Nyt kirkkaanpunaiselle kuumailmapallolle on valaistu reitti "laskeutumiseen". Ikkunaan heijastuu ulkona olevaan tuijaan ripustettu valosarja.
Törmäsin useammalla nettisivustolla söpöihin tupsupipoihin. Helppo ohje löytyy mm. täältä. Tarvitset vain vessapaperirullan sisuksen ja lankaa. Näihin saa mukavasti käytettyä jämälankoja. Väsäsin näitä televisiota katsellessa. Minikokoiset tupsupipot käyvät vaikka joulukuusen koristeiksi tai lahjapakettien somisteeksi. Etualan harmaavalkoisiin pipoihin käytin heijastelankaa, joten teoriassa pipot voisivat toimia myös heijastimina. Pelkäänpä, etteivät kestä kovin paljon rasitusta.
Tämän vuoden joulukorttiprojekti on postitusta vaille valmis. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman paljon varastoon kertyneitä askartelutarvikkeita, vaan toisin kävi. Toin viime joulun Espanjan reissulta nipun edullisesti ostettuja joulukortteja, joita sitten vähän tuunasin. Eivät ole viimeisen päälle itse väsättyjä, mutta oma kädenjälki niihin on kuitenkin laitettu.
Törmäsin kotikuntani nettisivuilla ideaan, jossa kaikki halukkaat voivat kohtalaisen pienellä panostuksella ilahduttaa kotihoidon ja asumispalvelujen piirissä olevia ikäihmisiä. Luovan välittämisen yhteisö Siskot ja Simot järjestää kampanjan kahdeksatta kertaa ja sen suojelijana toimii presidentti Sauli Niinistö. Osallistua voi joko valmiina ostetuilla joulukorteilla tai itse askarrelluilla. Ohjeet löytyvät tuosta linkistä. Käyn lähipäivinä pudottamassa kylän kirjaston keräyslaatikkoon muutaman kortin, sillä moni vanhus ei varmastikaan saa ilman tällaisia kampanjoita ainuttakaan joulukorttia.
Lehtikaktukset kukkivat parhaillaan runsaana. Valkoinen on itse asiassa jo lopettamassa, mutta kaksi pinkkiä vasta aloittavat. Pesin ikkunoita valkoisen kaktuksen ollessa vasta nupullaan. Jouduin siirtämään amppelissa olevan kaktuksen syrjään päästäkseni pesemään ikkunan sisäpintaa. Olen kuullut, etteivät kaktukset tykkää siirtämisestä nuppuvaiheessa. Olen kyllä kaktuksia aiemminkin tilapäisesti kukintavaiheessa siirtänyt, eivätkä ole olleet milläänsäkään. Nyt valkoinen kaktus pudotti valtaosan nupuistaan. Kenties hetkellinen siirtäminen ei ollut se häiritsevin seikka. Mikä lie, onneksi muutama nuppu jäi ja avautui.
Tintit komensivat aktiivisesti ikkunoiden takana aloittamaan ruokinnan, joten pitihän sitä käskytykseen taipua. Ensin ripustin talipötköt ja perjantaina 20.11. sataneen ensilumen jälkeen myös talipallot ja siemenautomaatit. Pikkulinnut löysivät ruokintapaikat oitis. Samoin tikat. Viime päivinä talipötköllä on vieraillut käpytikkojen lisäksi pikkutikkoja ja harmaapäätikka. Kuviakin on todisteena, mutta kunnon zoomin vuoksi turhan epätarkkoja ja kaukaa otettuja.
Tinttitutkailu on siis jälleen yksi mielenkiintoinen ja hivenen koukuttavakin ohjelmanumero. Väkisinkin katse hakeutuu ruokintapisteillä pörrääviä lintuja seuraamaan. Pihallamme on kolme ruokintapistettä sijoitettuina siten, että pikkulinnuille on edes hivenen puiden ja pensaiden tarjoamaa suojaa. Kaikki kolme paikkaa näkyvät myös talon ikkunoista; keittiön puolella oleva parhaiten.
Lumihunnunkin saimme perjantain 20.11. vastaisena yönä. Torstaina tuuli tuiversi melkoisella voimalla kaatamalla pystyasentoon jätetyt kottikärryt ja viskomalla monenmoista puunoksaa ja roskaa pitkin pihaa. Vettä satoi koko torstain reippaasti ja sen verran vaakatasossa, että ikkunanpesua on taas tiedossa. Mitään erityisiä vaurioita ei lähitienoille eikä omalle pihalle tullut. Sähkötkään eivät vuosien takaiseen tapaan menneet kertaakaan. Pari vuotta sitten tehdyn tierempan yhteydessä alueen piuhat kaivettiin maahan, mikä varmasti edesauttoi sähköjen katkottomuutta. Aiemmin sähkökatkoon riitti, kun isompi lintui istui langoille - kärjistetysti sanoen.
 |
| Parsa taipuu tuulessa ja hennossa lumessa. |
En pelottele lapsia tai aikuisia sen enempää tontuilla kuin koronallakaan. Olkaahan kuitenkin varovaisia ja pitäkää huolta niin itsestänne kuin toisistanne!
PS. Kuvien lumihuntu on ollutta ja mennyttä. Lauantaina tuuli tuiversi sateen maustamana koko illan, joten olemme palanneet lumettomiin näkymiin. Nurmikkokin vihertää vallan kutsuvasti. En sentään aio kellahtaa nurmikolle lepohetkeä viettämään, vaikka aurinkokin kirkastaa maisemaa.
