Vajaa viikko kevätpäiväntasaukseen eli ma 20.3. maapallon pohjoinen puolisko kääntyy taas kohti aurinkoa. Viime päivien lumisateet ja hyiset pakkasaamut ovat vaatineet ylenmääräistä ponnistelua, jotta toivo kevään saapumisesta pysyisi päällimmäisenä. Viime viikolla oli kaksi kunnon lumipyryä, joiden seurauksia kolattiin hikipäässä. Onneksemme lumi oli kevyttä, vaikka sitä oli taas tajuttoman paljon.
Tiistaivastaisena yönä alkoi vesisade, jota navakka tuuli viskoi ikkunoihin. Pihakäytävät muuttuivat lainehtiviksi vesialtaiksi, kunnes saimme kolattua loskan sivummalle. Vesi hävisi jonnekin lähes silmissä. Luultavasti osa imeytyi maahan, osan kova tuuli haihdutti. Roudan syvyys täällä etelärannikolla on vähäistä. Ajankohdan keskiarvo on 10.2 cm, nyt vajaa 3 cm.
Sunnuntaina viritin varjostusverkot ikivihreille eli rhodoille, mahonioille, parille kartiovalkokuuselle ja runkotuijille sekä nuoremmille tuijille. Isot tuijat pärjäävät jo omillaan. Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja plusasteita eli kevätahavan vaara on olennainen.
Kompostorin lämpötila nousi helmikuussa kiitettävästi, kunnes viikko takaperin mittari alkoi valua kiivaassa tahdissa kohti nollaa. Tammikuun leudolla kaudella tyhjensin alaluukusta useamman lapiollisen viereiseen kompostoriin jälkikypsymään. Luultavasti kompostori alkaa taas olla liian täynnä. Odotan sopivan aurinkoista vapaapäivää, jolloin voin taas tyhjentää alaluukkua.
Todennäköisesti yksi lämpötilaan vaikuttava seikka oli kompostorin takana olevan poistoilmaventtiilin murtuminen. Osan rikkoutuminen oli saanut sen löystymään ja se oli ilmeisesti lumitöiden ohessa singonnut maahan. Sieltä sen löysin ja laitoin paikoilleen, kunnes sain tilattua uuden. Kompostorissa ei kovin paljon rikkoutuvia osia ole, mutta kaikkia niitä on mahdollisuus saada tilaamalla. Uusi poistoilmaventtiili tuli postissa nopeasti.
 |
| Piha lumitöiden jälkeen sunnuntaina 12.3. |
Lauantai-illan lumipyry kasvatti hankea meidän pihalla 15 cm. Hetken aikaa kinokset näyttivät valkeilta hattaroilta. Vaikka tiistaina näkymät olivatkin vähemmän postikorttimaisia, ei vielä toivoakaan krookuspiippojen löytymisestä.
Puistosta kulkee jänisten valtatie meidän pihalle. Valtavan kokoinen rusakko on ottanut tavakseen röhnöttää pitkin pituuttaan yläpihan Syreenipenkissä. Yläpuolella on lintujen siemenautomaatti, josta on varmaan pudonnut rusakkoa houkuttelevia siemeniä alas. Tapaan nukkumaan mennessäni vilkaista ikkunasta ja siellähän se pitkäkorva venyttelee koipiaan.
Rusakot kaivavat innokkaasti hankia varsinkin käytävien varsilla löytääkseen vihreää syötävää. Lumisateen jälkeen hanki on vain lyhyen aikaa rikkumattoman sileä. Pian jänikset mylläävät lumeen omia kuvioitaan.
Isän 95-vuotissynttäreitä vietettiin meidän läheisten kesken jo lauantaina, vaikka varsinainen merkkipäivä osui sunnuntaille. Isä oli hyväntuulinen. Kakku ja kahvi maistuivat hänelle. Keskusteleminen hänen kanssaan ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska isä kuulee niin huonosti. Lisäksi hän oli taas vaihteeksi jossain muussa ajassa, kuin me muut. Kyseli autonavaimia ja ilmoitti olevansa kohta lähdössä saunaan.
Tilasin oman kylän leipomosta kaksi kakkua. Kuvan suklaamoussekakkua söimme isän kanssa hoivakodin monitoimitilassa lauantaina. Isomman vadelmakakun vein osastolle eli noppaan, jossa isä juhli synttäreitään sunnuntaina muiden asukkaiden ja hoitajien kanssa. Edelleen voimassa olevien koronasäännösten vuoksi omaiset eivät voi kokoontua asukkaiden kanssa yhteisiin tiloihin. Isän huoneessa taasen tilaa on aivan liian vähän kahvitteluun.
Olen kasvattanut ennenkin akileijoja siemenestä, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Niinpä piti lukea kasvatusohjeet ostamani pussin takaa. Kylvin siemenet kosteaan multaan ja vein potit kahdeksi viikoksi autotalliin, jossa on noin +5℃.
Tekisi mieli kylvää perennoja enemmänkin, mutta koska tilaa tarvitaan hyötykasveille ja kesäkukille, lienee mietittävä muita kasvatustapoja. Miten esikasvatatte perennoja, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä? Kertokaa, miten ja milloin kylvätte perennoja?
Tammikuussa kaipasin kelta-ansaa viherkasveissa pörrääville ötököille. Silloin kelta-ansat olivat joka kaupasta loppu. Nyt löysin kuvan pakkauksen rautakaupasta. Tällä hetkellä kelta-ansalle ei ole tarvetta, mutta ostinpa pahan päivän varalle. Ettei tarvitse taas tiukan paikan tullen kiertää puolta Uuttamaata niitä löytääkseen.
Kauppoihin on ilmestynyt tete-narskuja ja muita keväisiä kukkia. Niin ihania kuin ne ovatkin, olen toistaiseksi jättänyt ostamatta. Lämpimässä huoneilmassa kukinta on äkkiä ohi. Pääsiäiseksi saatan hommata muutaman ruukun ainakin sisäänkäynnin laatikoihin. Jospa silloin pahimmat yöpakkaset olisivat ohi, eikä narskulaatikoita tarvitsisi kantaa edestakaisin autotalliin ja ulos, ulos ja autotalliin.
Mukavia maaliskuun päiviä teille kaikille!
