Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016

Sini K Kasvihormoni -blogista haastoi minut osallistumaan vuoden 2016 puutarhavuoden kertaamiseen kahdentoista kuvan avulla ennen seuraavan puutarhavuoden alkua. Kiitos Sinille tästä mukavasta haasteesta. Postaus pikkuisen myöhästyi vuoden alusta, mutta varsinaisen puutarhavuoden aloitukseen se ehtii hyvin.

Tammikuun alussa ei kovin paljon lunta pihassa ollut.

 

Talvi 2016 ei ollut mikään erityisen kylmä ja luntakin oli varsin maltillisesti. Näin jälkikäteen katsoen talvi oli täällä etelärannikolla aika lyhyt. Tammikuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat kylmiä. Pari kertaa pakkanen kipusi lähelle kolmeakymppiä.

Tammi-helmikuun vaihde oli hyvin vetistä.

Tammi-helmikuun vaihteessa sää muuttui vetiseksi. Lumipinta hupeni vesisateissa ja plussakeleissä. Pihamaa muuttui luistinkentäksi ja muutaman asteen pakkaset etenkin öisin huolehtivat siitä, että kukkapenkkeihinkin muodostui jäinen kalvo.

Pelaguut ovat päässeet kellarista valoon ja uuteen multaan.

Helmikuussa jokunen siemen jo pääsi kylvömultaan, mutta maaliskuussa keväthulluus yltyi totaalisesti valloilleen. Pelaguut pääsivät kellarista valoon ja saivat uutta multaa. Ripustin innolla linnunpönttöjä pihapuihin ja osallistuin siten Ylen miljoona linnunpönttöä -talkoisiin. Ihan tavoitteeseen ei taidettu noissa talkoissa päästä, sillä viimeisimmän tiedon mukaan pönttöjä on rekisteröity 859.447 kpl. Aika hyvä sekin.

Maaliskuun viimeisenä päivänä laitoin ulkoterassille kukka-asetelman, jossa oli Double Ellen -jouluruusuja ja kerrottuja kevätesikoita. Kukat istutin myöhemmin maahan. Jouluruusut pikkupuutarhaan, jossa ne ainakin vielä ovat hengissä. Kevätesikoiden suhteen epäilen pahinta, mutta kevään myötä näen, kuinka niiden on käynyt.

Sinivuokko se aina sykähdyttää lämpimästi.

  

Huhtikuu alkoi lämpimänä ja aurinkoisena. Kalenterin mukaan ensimmäiset sinivuokon nuput olen nähnyt 2.4., punatulkun, peipposia ja keltaisen perhosen sekä hämähäkin lumessa 6.4. ja raparperikin on jo huhtikuun alussa kurkistellut mullasta.

Huhtikuun alussa lunta on usein vielä siellä täällä ja varjoisat paikatkin pitkään jäässä. Säästä riippuen kevään eteneminen huhtikuussa on kuitenkin hurjaa ja pihassa voi jo haravoida, rapsuttaa ja puolenvälin jälkeen kaivaa ja istuttaa. Valoa riittää pitkälle iltaan. Ja kukapa voisi vastustaa lisääntyvää lintujen konsertointia ja ihania kevään tuoksuja.

Helsingin puutarhamessuilla kävin 7.4. Joka vuosi olen pikkuisen pettynyt niihin, mutta aina sinne silti menen. Luultavasti niin tulee käymään nytkin. Onhan se kuitenkin omanlaisensa puutarhakauden avaus ja aina siellä jotain mielenkiintoista näkee. 
 

Unikon avautuminen

Toukokuu 2016 oli upean lämmin ja aurinkoinen. Elämä siirtyi konkreettisesti pihalle. Ukkokulta rakensi pergolaa ja minä lapioin ja kärräsin. Taimet kulkivat tasaiseen tahtiin ulos ja sisään. Tomaatit siirtyivät toukokuun ensimmäisellä viikolla kokonaan kasvariin, jossa alkuvaiheessa pidin öisin öljylämmitintä. Toukokuun toisella viikolla oli muutama ankara hallayö, joihin varauduin harsottamalla jopa marjapensaita. Mitään vahinkoa hallasta ei meillä kuitenkaan ollut.

Kohensin kasvimaan käytäviä kivituhkalla, istutin kukkia maahan ja ruukkuihin, kitkin rikkaruohoja, leikkasin nurmikkoa, täytin vesitynnyreitä, pesin terasseja, kanttasin kukkapenkkejä. Ja kiertelin kerta toisensa jälkeen pitkin poikin puutarhaa nyppimässä, kurkkimassa, kuvaamassa ja ihan vain ihmettelemässä. Voi, sitä pihaihmisen onnea!

21.5. kävin 1003 puutarhaa -blogin (blogi parhaillaan remontissa) Sirpan kanssa Türin kukkamarkkinoilla Virossa. 

28.5. oli Espoon Marketanpuistossa bloggaajatapaaminen, jonne iloisena saamastani kutsusta tietenkin menin ja sain tavata monia jo tutuiksi käyneitä puutarhabloggaajia ja tietenkin myös joitakin uusia tuttavuuksia.Voi, sitä iloisen rupattelun sorinaa, joka ajanpuutteen vuoksi aina loppuu liian aikaisin.

Coral Charm

Pitkiä hellejaksoja kesän aikana ei ollut, mutta sopivan lämmintä kuitenkin. Kesäkuussa tein raparperistä piirakkaa ja mehua, käänsin biokompostin ja lehtikompostit, typistin vuorimännyt, kärräsin multaa ja kivituhkaa. Edelleen leikkasin nurmikkoa, kanttasin kukkapenkkejä, kitkin rikkaruohoja ja kastelin kukkia. 

11.6. oli yksi kesän huipputapahtumista eli Bloggaajatapaaminen Raumalla. Kävimme tutustumassa Vakka-Taimeen ja Vuorelan puutarhaan ja lopuksi vietimme mukavaa iltaa Suvikummun Marjan ihastuttavassa pihapiirissä. Vielä kerran lämmin kiitos Marjalle ja Kivipellon Sailalle hienosti järjestetystä tapaamisesta.  

Juhannus oli kohtalaisen lämmin, mutta meidän kylällä satoi. Onneksi pergola oli ehtinyt jo saada katon, joten saatoimme sateesta huolimatta istua pihalla syömässä ja grillaamassa.

Minun kesääni on jo vuosien ajan yhtä poikkeusta lukuunottamatta kuulunut retki Suomenlinnan kesäteatteriin veljentytön kanssa. Vuorossa oli Shakespearen Kesäyön uni, jonka Ryhmäteatteri oli jälleen kerran toteuttanut hienosti.

Kesämalvikki - uusi ihastukseni

Heinäkuussa kitkettiin ja harattiin kesäkuun malliin, mutta myös tuettiin pitkäksi venähtäneitä kasveja. Loppukuusta alkoi herukoiden poimiminen ja mehustaminen. Matot ja päiväpeitotkin tuli pestyä. Pergola sai rännit ja valaistusta varten sähkövetoja. Pergolan edustalle valoin betonilaattoja ja betoniaskartelua tuli muutenkin harrastettua.

2.7. kävimme naapurin Maritin kanssa tutustumassa Loviisan puutarhoihin. 8.7. oli Ruusuretki eli Saaripalstan Sailan järjestämä tutustuminen Nummelan Päivölässä sijaitsevalle ruusukoetilalle. 11.7. tein Pojan kanssa perinteisen kesäretken, joka tällä kertaa suuntautui Turun seudulle.

Juusostakin nappasin heinäkuussa pois yhden punkin.

Tigerella kasvarissa

Elokuussa riitti sateita. Kovin kylmää ei onneksi ollut, mutta kun satoi, satoikin sitten kaatamalla. Moni kasvi on vaihtanut pihamaalla paikkaa ja uusiakin on kesän mittaan tullut runsaasti.

7.8. kiersimme naapurin Maritin kanssa lohjalaisia puutarhoja Avointen puutarhojen merkeissä. Näimme ihania paikkoja, joista päällimmäiseksi muistoksi taisi jäädä Arboretum Magnolia Lohjan Karkalissa.

Elokuun lopulla tein Pojan kanssa viiden päivän matkan Berliiniin. Poika huristeli omilla teillään ja minä kiertelin jalat muussina +35 asteen helteessä toinen toistaan upeampia puutarhoja (postaukset 1.9.-5.9.2016).
 

Osa maahan kätketyistä

Syyskuu oli aurinkoinen ja lämmin. Niin ihanaa valoa täynnä, että elokuiset sateet unohtuivat. Jättimäinen omenasato alkoi kypsyä ja omenia syötiin urakalla monin eri tavoin valmistettuna. 

8.8. oli uusi retki Nummelaan, Päivölän ruusukoetilalle. Tällä kertaa siellä oli myynnissä iriksiä ja aika monta uutta tulokasta löysi tiensä omaan puutarhaan. 

Loppukuusta alkoi sipulihulluus eli posti toi nettitilauksia, joita sitten vähitellen oli piilotettava puutarhan multaan. Kurpitsasatokin alkoi kypsyä ja ensimmäiset kurpitsat valmistuivat keitoksi. 

Kasvihuoneen sato jäi aika vaatimattomaksi. Osittain syytän siitä itseäni, sillä panostukseni olisi voinut olla aktiivisempikin. Toisaalta kesä ei ollut niitä aurinkoisimpia ja meidän pihalla kunnan isot puut varjostavat sen vähäisenkin auringonvalon.

Kriikunapolku joutui remonttiin ja uusin sen hiekkakäytävät ja tulihan niitä istutusalueitakin hiukan myllättyä.

Kastepisarat hämähäkinverkossa

Lokakuukin oli valoisa ja aurinkoinen. Pihalla oli mukava haravoida ja touhuta. Haketin oksia ja perennanvarsia monena päivänä .

26.10. satoi yöllä ensilumi, joka kyllä hävisi äkkiä pois.  29.10. olen ajanut nurmikonleikkurilla alapihan lehtiä silpuksi.

Lunta tupruttaa

Marraskuun alkupuolella päästiin kunnon lumitöihin eli 8. ja 9.11. lunta tuli kerralla niin paljon, että meidän pihalla hangen paksuudeksi mitattiin 33 cm. Talvisia olosuhteita riittii runsaaksi viikoksi. Puolen kuun jälkeen satoi vettä ja lämpötila pysyi monen asteen verran plussalla. Se siitä lumesta.

Pajut joulukuisessa sumussa

Joulukuussa ei paljon puutarhatöitä tehty. Sää vaihteli muutamasta plusasteesta pikkupakkasiin. Joulukuun toisen viikon lopulla oli muutama ihan kunnon pakkaspäivä, kun miinusasteita oli kylmimmillään -12. Sen jälkeen siirryttiin taas muutaman plusasteen ja hienoisen miinuksen vaihteluun. Jouluviikko vietettiin kokonaisuudessaan plussalla ilman lumen hiventäkään. Jouluaattona satoi ihan reilusti vettä, välillä kaatamalla. 

Uutena vuotena tehtiin lämpöennätys, meidän mittarissa +7.4 ja Maarianhaminassa +8.9. Harvoin sitä vuodenvaihteessa pihaa haravoidaan, mutta liikuntaa ja raitista ilmaa saadakseni haravoin yläpihan hiekkakäytävät ja levitin suojaturvetta arimmille kasveille, sillä alkavalle vuodelle oli luvattu pakkasia. Lumettomassa puutarhassa värjöttelevät kasvit kaipasivat hieman apua.

Mamman karvakasa

Vuoden mittaan Juuso aina välillä seikkailee postauksissani. Ihana karvakasani valvoo tarkasti puutarhatöitäni ja ilmaisee kaipuunsa äänekkäästi naukuen, jos liian pitkälle pihamaalla hänen näköpiiristään menen. Niinpä yksi kuva piti hänestäkin tähän loppuun laittaa.