Pitihän sitä käydä kameran kanssa kotipihakierroksella mittaamassa lunta. Kovasti ollaan vielä parista edellisestä talvesta jäljessä. Mutta onhan tässä tietenkin vielä aikaa lumisateille. Alapihalla pärjäsi vielä hyvin, vaikka pehmeään lumeen upposikin jo polvia myöten. Viime talvena käveleminen omenapuille oli likipitäen mahdotonta, sillä jalka kun holahti lumihankeen, oli sen ylös saaminen erinomaisen hankala toimenpide. Siellä se oli tiukasti upoksissa haaroihin saakka ja jos jalan vielä ylös saikin, piti vielä kaivaa saapas lumesta esiin.
Vasta satanut lumi muuraa maiseman hauskan näköiseksi. Pehmeitä muotoja ja äänetkin vaimenevat. Oma ongelmansa on saada valkeasta lumesta kameralla taltioitua moniulotteisia kuvia eikä vain tasapaksua harmautta. Juuri kun kevättalvesta alan oppia sopivat asetukset kameraani, tuleekin kevät ja kesä ja tuo valkea lumi on tipotiessään. Hauskoja muotoja pihamaalta sentään löytyi. Uusiokäyttöä odottavat sementtilaatat ja puupöllit näyttävät lumen verhoilemina paljon itseään hienommilta.
Nopeasti päivä oli laskemassa iltaan ja maisema hämärtyi. Tähtäsin kameran puun alla seisoessani ylöspäin ja vahingossa olin säätänyt kamerasta salamavalon räpsähtämään. Hauska kuvakulma. Puista tuli kummituspuita tai muuten vain hassun näköisiä.
Pihlajat hamuavat jäisillä oksillaan toinen toisiaan. |
Tiiviissä metsässä lähekkäin kasvavien kuusten alaoksat ovat melkein neulasettomia. |