sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen hiljaiseloa


Maaliskuun viimeinen päivä, pääsiäisen hiljaiseloa, kevään odottamista. Ei mahda mitään, mutta hivenen tylsistyttää. Kellot on käännetty kesäaikaan, mutta luonto näyttää pysyttelevän tiukasti talven syrjässä kiinni. Lähes joka päivä olen istunut terassilla risukasan äärellä vääntämässä rauntalankaa ja punomassa risuista jotain "toivottavasti-tästä-tulee-nättiä". Parhaimmillaan aurinko on lämmittänyt kasvoja ja tinttien titityyt ovat täyttäneet ilman. Vaan oitis, kun aurinko menee pilveen tai paistaa lehdettömän puun takaa, viileys hiipii käsiin ja jalkoihin. Ympärillä on vielä hyvin paljon lunta ja jäätä. Päivisin sulava lumi jäätyy tiiviiksi jääkerrokseksi yön aikana ja hankien mataloituminen on äärimmäisen hidasta. Luottavaisena kierrän joka päivä jäistä pihaa ja jos tarkasti katsoo, edistystä kyllä näkyy. Etelän puolella on jo pari kohtaa, joissa näkyy ihka oikeaa hiekkaa. Ei siis sitä, mitä kylvetään liukastumisen estämiseksi vaan aitoa maata, jolla tepastellaan lumettomana aikana parhaimmillaan paljasjaloin.



Risukasa ei ole juurikaan huvennut. Muutaman pötkylän olen saanut aikaan, mutta oikeastaan en tiedä, mitä niille tehdä. Nyt ne roikkuvat patiokatoksen pylväässä odottamassa hyviä ideoita. Väkersin myös jonkin sorttisen risulinnun ja pari päivää katselin sen laihaa ja kuihtunutta olemusta. Suvikummun Marja on ansiokkaasti laittanut omille blogisivuilleen hyvät ohjeet risulinnun tekemistä varten ja niitä hyödyntämällä ryhdyin tekemään vähän tukevampaa lintua. Tein myös pari kiekurasydäntä, joihin olen jotakuinkin tyytyväinen. Pakko on kuitenkin todeta, ettei ihan kaikista ihmisistä selvästikään tule kädentaidon jättiläisiä, hyvistä ohjeista ja opastuksesta huolimatta. Ansiokseni täytyy kuitenkin sanoa, että sisukkaasti olen yrittänyt.

 
Onneksi eksyin tänään facebookissa "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" -sivustolle ja sain nauraa oikein kunnolla. Tuntui lohdulliselta, että muidenkin ihmisten tekemiset menevät toisinaan edes vähäsen pieleen. Moni varmasti ajattelee, ettei niinkin yksinkertaisessa hommassa kuin rairuohon kasvattamisessa voi kukaan epäonnistua. Kyllä voi! Joku voi laittaa siemenet itämään liian aikaisin, joku liian myöhään. Yksi kastelee liikaa, toinen liian vähän. Ja sitten on vain siemeniä, jotka ei syystä tai toisesta idä. Vaihtoehtoja lienee lukuisia, mutta olen takuuvarma siitä, ettei aina vaan onnistu. Kun vielä voi itse päättää, kertooko vain hyvistä asioista ja laittaako nettiin vain onnistuneet tuotokset, tulee tahtomattaankin luoduksi sellainen kuva, että aina onnistuu. Ja onhan niitä onnenpekkoja, joita useimmiten lykästää, puhumattakaan niistä, jotka tosissaan ovat asiassa kuin asiassa osaavia ja taitavia. Ikäväkseni minä en ole sellainen ja tunnustan sen tässä ihan avoimesti.


Koska tuota uutta maata vähitellen lumen ja jään alta paljastuu, päätän lopettaa epätoivon hetkeni ja osaamattomuuden ruikutukseni tähän ja siirtyä jälleen innokkaaseen kevään odottamiseen. Tänään se on ilmennyt siten, että kiikutin talvitakkini vaatehuoneeseen ja toin paluumatkalla keväisemmät versiot tilalle. Parempi on harrastaa kerrospukeutumista ja tällätä ohuemman takin alle välivaatetta, jota voi halutessaan riisua pois kuin kulkea otsa hiessä paksussa talvipalttoossa. Etenkin autolla liikkuessa kevyempi vaatetus on huomattavasti mukavampi. Kaupoissa ja virastoissa asioidessa on ympäri vuoden aina liian kuuma ja siksi olenkin useasti ajatellut, että isojen kauppojen ja kauppakeskusten auloihin olisi hyvä laittaa narikat ylimääräisiä vaatteita varten. 


Samettikukan taimet ovat jo mukavan terhakkaita. Sen sijaan harjaneilikoista ei ole itänyt ainutkaan siemen. Joku puutarhuri kirjoitti, että hän laittaa taimipotteihin alle tuhdimpaa multaa ja päällimmäiseksi kylvömultaa, johon hän laittaa siemenen itämään. Kasvaessaan kasvi ulottaa lopulta juurensa sinne vahvempaan multaan ja näin ei välttämättä tarvitse siirrellä hentoja taimia purkista toiseen. Tämähän onnistuu etenkin isommille siemenille, joiden ripotteleminen potteihin sujuu helposti yksitellen. Minusta lilliputtimaisten taimien kouliminen uuteen purkkiin on melkeinpä ikävin vaihe taimikasvatuksessa. Sehän on melkeinpä kuin aivokirurgin työtä. Siinä on oltava äärimmäisen varovainen ja vakaakätinen, ettei tule katkaisseeksi hennon taimen elämää alkuunsa.


Lapsen Bertta-heppa oli tänään kovin iloisen näköinen siitä huolimatta, että jääpuikot pitenivät sen vatsan alla ja kaviot upposivat kylmään hankeen. Jäkälä kasvaa ratsureiman kupeilla ja lahosieni jäytää niskantyventä. Mahtaako heposen ajatus siintää jo vihreälle nurmelle voikukkia napsimaan? Ainakin Bertta katselee kovin elämänmyönteisesti kohti pihaa ja puutarhaa, joten ehkä sen puuhevosen vaisto uumoilee jo säitä lämpimämpiä.


Nythän tässä on taas tullut reposteltua tämän pääsiäisen keväänodotukset höyhenenkeveästi, joten seuraavaksi voikin viettää leppoisan tuokion hyvän dekkarin parissa, kunnes tulee aika keitellä virkistävät iltapäiväkahvit kera rahkatortun. 

Nauttikaahan ihmiset kohtuudella suklaamunia ja kohtuuttomasti ihanasta auringonpaisteesta!

 

torstai 28. maaliskuuta 2013

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tyhjänpäiväistä jorinaa

Tämä kuva on facebookista. Muuta lähdettä en löytänyt.

Tänään avustin kevättä pihamaalla, mutta kuvia ei tullut otettua. Aamulla oli taasen mittarissa 10 astetta pakkasta, mutta aurinko saa päivän mittaan ilman lämpenemään plussan puolelle. Siivosin jälleen kerran parin puun kaatamisesta syntyneitä jälkiä eli lähinnä keräsin oksia hangelta. Kummasti oksat ovat puun kaatuessa pureutuneet lumeen ja nyt aurinkoiset päivät tuovat niitä vähitellen esiin. Oksien keräilyn jälkeen hain harjan ja kottikärryt ja ryhdyin harjaamaan lumelta sahanpurua, joka on paikoitellen jämähtänyt tiukasti hangelle estäen sen alla olevan lumen sulamisen. Päin vastoin, tuo lumi on tiukkaakin tiukemmin jäätynyt ja kovettunut. Kauempaa ehkä näytti hölmöltä, kun eukko huitoo pihaharjalla hangessa, mutta aika monta ämpärillistä sain kuskattua sahanpurua pois. Mitäpä muuta sitä tekisi aikansa kuluksi, kun pihalla tekee mieli olla, mutta tekemisen määrä on minimaalista. Jotenkin on kaiken aikaa sellainen tunne, että jotenkin pitäisi lumen sulamista edistää, mutta eihän sitä nyt sentään viitsi kuumaa vettä hangelle heitellä. Lopuksi hajotin terassilla olevaa isohkoa lumikasaa ja jäin vielä lapioinnin päätteeksi istumaan keinuun.

Uskon vankasti, että kunhan tuo taivaalla möllöttävä kuu alkaa pienenemään, loppuvat myös öiset paukkupakkaset. Päivisinhän on jo ollut plussan puolella ja aurinkoisilla paikoilla lumi kyllä selvästi sulaa. Paljon tuota valkoista ainetta edelleen on ja varjoisista paikoista sen sulaminen vaatii kyllä kunnon lämpöä. Tällä hetkellä ei auta yhtään siirrellä lunta minnekään, mutta kunhan sulaminen edistyy, nakkaan varjoisista paikoista lunta aurinkoisemmille sijoille. Eipä tarvitse lähteä lenkkeilemään eikä salille puntteja nostelemaan. Hölmöläisen hommaa kenties, mutta puutarhuri tekee mitä vain saadakseen mullan esiin.


Tämäkin päivä on kohta kääntymässä illaksi ja pääsiäinen on edessä. Seuraavaksi voisi pohtia, mitä laittaa pyhinä ruoaksi. Lammasta kaikki kaupat tarjoavat, mutta olisiko puutarhureilla hyviä ehdotuksia?

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Rahkatorttuohje, tulppaanisalaatti ja pari arvontavinkkiä


Muutama henkilö on kysynyt ohjetta tälle Persikkakakulle, jollaisen kerroin tehneeni viime viikolla. Olen ottanut ohjeen vuosia sitten muistaakseni Kotivinkki -lehdestä ja alkujaan se on nimeltään Rahkatorttu. Alkuperäisen ohjeen aprikoosien sijasta olen useimmiten käyttänyt persikoita, kuten tuossa oheisessa kuvassakin.

RAHKATORTTU

Pohja
2 munaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun pyöreään vuokaan. Kypsennä 175 asteessa n. ½ tuntia. Kumoa kakkupohja vuoasta ja anna sen jäähtyä.

Puhdista vuoka, jossa kypsensit kakun. Ripota sen pohjalle kidesokeria. Halkaise kakku ja nosta pintalevy vuokaan.

Täyte
2 dl kermaa
2 tlk (á 250 g) rahkaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 400 g:n tölkki aprikoosia tms.
6 liivatetta + 1 dl nestettä

Vaahdota kerma. Lisää rahka, sokeri, vaniljasokeri sekä pilkotut aprikoosit. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä pari minuuttia, valuta ne ja lisää kuumaan nesteeseen. Kaada liivateseos ohuena nauhana rahka-kermavaahtoon. Kaada seos vuokaan kakkupohjan päälle. Nosta pinnalle kakkupohjan toinen puolisko ja paina se kevyesti kiinni täytteeseen. Pane rahkatorttu jääkaappiin seuraavaan päivään saakka.

Kasta vuoka muutamaksi sekunniksi kuumaan veteen ja irrota tortun reunat varovasti veitsen avulla. Kumoa torttu tarjoiluvadille. Valuta iso tölkillinen aprikooseja liemestään ja lado aprikoosit vieri viereen tortun pinnalle.

Pinnalle
n. 400 g:n tölkki aprikooseja
1 dl aprikoositökin lientä + 1 liivatelehti
½ dl mantelirouhetta

Kuumenna desilitran verran tölkkilientä ja sulata siihen liotetut liivatteet. Anna liemen seistä jääkaapissa, kunnes se hyytyy munanvalkuaisen vahvuiseksi. Sivele lientä aprikooseille pullasudilla ja anna sen valua aprikoosien väliinkin.

Koristele tortun reunat rouhituilla manteleilla. 

PS. 
Minulla oli pakkasessa valmis kakkupohja, joka oli tämän ohjeen pohjaa paksumpi. Siksi en saanut sitä kunnolla piilotettua.



Hurahtanut -blogissa on arvonta 1.4. saakka


Elämää ja elämyksiä -blogissa on meneillään yllätysarvonta 30.3. saakka



Törmäsinpä facebookissa näin ihanaan  tulppaanisalaattiin (ei tietoa, kenen ohje ja kuva). 
Aika herkullisen näköistä!

PS. 
Tänään on ollut niin upea kevätpäivä, että oli pakko avata terassikausi. Joimme kahvit pihamaalla, lumen ja jään keskellä, keinussa istuen. Aurinko lämmitti kasvoja, talitintit lauloivat ja katolta sulava lumi lorisi ränneissä. Pienet on ilot, mutta kyllä nautittiin!!!

 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Juuson palmusunnuntai


Tänään on aurinkoinen palmusunnuntai ja minä poika kävin naukumassa mammakullan ylös sängystä aamuseitsemältä. Kyllähän meikäläinen fiksuna kissana tajusi, että ulkona on kymmenen astetta pakkasta, mutta kun oli niin kova pissihätä. Yritin kiskoa flexiä sillä tarkoituksella, että mamma lähtisi kanssani pienelle aamukävelylle, mutta eipä tuo ollut laisinkaan innostunut. Kiinnitti minut juoksunaruun, haki lehden postilaatikosta ja paineli sisälle lämmittelemään jättäen minut ihan ypöyksin pihan kylmyyteen.


Ulkoilu aamutuimaan tuntuu hetken aikaa ihan mukavalta. Kynnet on hoidettava päivittäin ja tätä koivuntynkää vasten se sujuu ongelmitta. Tykkäsin kovasti, kun isäntäväki jätti tämän ison kannon kaataessaan koivun, mutta nyt olen kuullut heidän juttelevan, että tämä nysäkantokin poistetaan. On kuulemma tiellä eikä mammakulta tykkää isoista kannoista keskellä pihaa. Onhan minulla hyviä kynsimispuita ympäristössä ihan tarpeeksi, mutta tästä olen tykännyt ihan erityisesti. Aina ennen sisälle menoa otan pienen manikyyrin etutassuihini.


Nuuskittuani kaikki tuoreet jäljet ja istuttuani aikani lumisella pihamaalla alkaa vähitellen tympäistä ja tassujakin palelemaan. Keinu on sentään kaivettu lumikasojen alta ja sinne hyppäsin, koska sieltä näkee paremmin sisälle. Mitä kummaa! Mamma siellä tähtäilee ikkunasta minua ja vielä kameran kanssa. Tulisi nyt hakemaan minut lämpimään. Polkuanturoita palelee.



Vihdoin mamma näyttää ymmärtävän, ettei karvainen kissakaan ikuisuuksia kylmällä pihamaalla jaksa istuskella. Äänistä päätellen hän on tulossa avaamaan ovea. Täytyy kuitenkin hiukan opettaa mammaa ja esittää kuin en häntä huomaisikaan. Kuin en muka laisinkaan tahtoisi lähteä sisälle. No, onhan tuo aurinko jo korkealla taivaalla ja täällä eteläpuolella lämmittääkin kohtalaisesti. Vatsassa on kuitenkin isoakin isompi tyhjä paikka ja sinne tahtoisin sopivan annoksen herkullista kissanruokaa. Yritänpä päästä tästä pihaovesta sisään, onhan tästä kuljettu ennenkin.


Ai ei tästä ovesta vai! Ja mikä ettei, pihaovesta olisi niin paljon lyhyempi matka niin ruokakupin ääreen kuin omaan lepotuoliinkin. Huomaanhan minä, että kaikki terassikamat on rahdattu kellariin talven ajaksi, mutta sitä paremmin oven nyt saisi auki. Odottaessani voinkin ottaa hieman aurinkoa ja nautiskella tinttien lurittelusta. 


Vihdoin olen taas ollaan sisällä ja ruokakuppikin on tyhjennetty. Nappasin tämän kengännauhan ihan vain vihjeeksi. Josko joku vähän leikkisi kanssani. Piilosille tekisi mieli ja nauhan perässä on kanssa kiva juosta. Vihjeeksi kipitän mamman sängyn alle ja työnnän tassuni hitusen näkyviin. Siitä pitäisi mamman ymmärtää, että nyt olen löytänyt oman piiloni ja minua pitää etsiä. Kun minua on mielestäni riittävästi esiin houkuteltu, juoksenkin olohuoneen puolelle sivuttain loikkien selkä kaarella ja häntä pörhistettynä. Olenpa pelottava kissa. Huii!!! Ja yhtä nopeasti kuin olen leikin aloittanut, sen myös lopetan. Mätkähdän lattialle pitkäkseni ja näytän kyllästyneeltä. Mitäs sitä nyt koko päivää mammaa leikittämään, eiköhän tuo jo sopivan päiväliikunnan saanut.


Hyppäänpä tähän nojatuoliin ja pienen peseytymisen jälkeen estin sopivan asennon. Alkaa jo melkoisesti ramaista aamuinen ulkoilu ja piiloleikki mamman kanssa. Mielelläni nukkuisin, mutta kun ovikelloa rimputetaan kaiken aikaa. Noitia muka, ja kissoja. Kaksijalkaisia ihmislapsia, jotka huiskivat mammaa värikkäillä risuilla ja toistavat kummallista runoa yksi toisensa jälkeen. Sitten vielä heilutellaan koreja ja kahvipannuja, joihin mamma puolestaan näyttää pudottavan jotain pyöreämuotoista.




Aurinkoista palmusunnuntaita!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Keväisiä vertailuja virpomista odotellessa

Piha 11.3.2008

Talvi 2007-2008 oli aika lyhyt ja vähäluminen. Sen sijaan vettä satoi vielä jouluviikollakin. Myös tammikuussa satoi vettä. Kunnon lumimyräkät ajoittuivat maaliskuun alkupuolelle, mutta maaliskuun lopulla lumi oli jo melko vähissä.

Talvelta 2008-2009 ei ole kunnollista pihakuvaa, joten siltä osin vertailu jää vähiin. Muistiinpanoista käy kyllä ilmi, ettei luntakaan ollut erityisen paljon ja maaliskuun lopulla oli ihan keväisiä päiviä.



Piha 22.3.2010

Talvi 2009-2010 oli runsasluminen ja aika kylmä. Maaliskuun lopulla oli joitakin lämpimiä päiviä, jolloin auringossa lämpö nousi plussan puolelle. Pääsiäinen oli huhtikuun ensimmäisellä viikolla ja silloin hiekkakäytäviltä lumi oli lähes kokonaan sulanut pois. Öisin oli hiukan pakkasta tai pari astetta lämmintä, päivisin lämpö nousi +7 asteeseen.


Piha 20.3.2011

2010-2011 oli toinen runsasluminen talvi peräkkäin, aika kylmäkin. Maaliskuussa oli jo useita keväisen lämpimiä päiviä, mutta öisin edelleen pikkupakkasia. 


Piha 18.3.2012

Talvi 2011-2012 oli edelleen runsasluminen. Merkintöjeni mukaan olen kuivattanut ensimmäisen lakanapyykin ulkona 31.3., mikä merkitsee sitä, että lunta on ollut vähemmän kuin nyt. Muuten pyykit olisivat roikkuneet hangella. Näkeehän tästäkin kuvasta, että käytäviltä lumi on melko hyvin sulanut.


Piha 8.3.2013

Vaikka tämä viimeinen pihakuva on parin viikon takaa, ei tilanne ole oleellisesti muuttunut. Tosin tuo koivunrunko on saatu pätkittyä ja pöllit siirrettyä alapihalle odottamaan pilkkomista. Lunta on edelleen hyvin paljon ja yöt ovat olleet todella kylmiä. Aivan hämmästyin tänä aamuna, kun mittari näytti ainoastaan -10 astetta. Aurinko kyllä lämmittää mukavasti ja pihalla istuessani jopa nakkasin pipon pois ja vaihdoin ohuempiin käsineisiin. Hiukan ihmettelin, minkä vuoksi olen 2009 kuvannut niin vähän pihaa. Silloin minulla tosin oli Canonin Ixus, johon olin lähes koko ajan tyytymätön. Sen ainoa hyvä puoli oli littiputtimainen koko, joten se mahtui ihan millaiseen taskuun hyvänsä, eikä totisesti painanut matkassa juuri ollenkaan.


Etsiessäni näitä sää-, lumi- ym. tietoja puutarhakalentereistani saattoi todeta, että vaikka jonain vuonna lunta ja kylmyyttä riittäisikin, kevät tulee loppujen lopuksi aika samoihin aikoihin. Niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Heitot eivät ole suuren suuria, jotenkin ne vain muistaa paljon isompina. Välillä talvet ovat lumisempia ja kesät sateisempia tai kuumempia, mutta pidemmällä aikavälillä erot tasaantuvat. Tämä on oikeastaan lohdullista odotellessamme malttamattomina jälleen uutta kevättä.
 
Kokeilukakku pääsiäistä ajatellen

Kiirettä on pitänyt. Isän jalkaan iski kivulias kihtikohtaus ja kärräsin hänet lääkäriin. Samalla reissulla vanhempieni luona kävin isän lääkkeet läpi ja tein hänelle ymmärrettävän lääkelistan sekä jaoin viikon annokset dosettiin. Huomasin, ettei isä oikein huolehdi säännöllisesti lääkityksestään. Olisiko jäänyt liikaa äidin vaivojen varjoon. Vaikka äidin marraskuinen läppäleikkaus näytti onnistuneen, hänen kuntonsa ei ole ihan kohdallaan. Hengästyminen on taas lisääntynyt ja muutenkin äiti uupuu todella helposti. Yhden yön jo valvoin miettiessäni, mitä pitäisi tehdä. Ehkä odotan seuraavia labrakokeita ja mietin sitten uudelleen.

Näitä Suvikummun Marjan ohjeella tehtyjä suklaakakkuja olen leiponut tuliaisiksi ja omaan käyttöön. Herkullista!

Viikolla sattui itsellenikin kaksi lääkärireissua. Torstaina piti mennä silmälääkäriin, kun vasemman silmän näkökenttään on ilmestynyt ärsyttävä harmaa alue. Silmälääkäri tutki perusteellisesti silmäni ja totesi, että lasiaisessa on samentuma, jolle ei voi eikä kannata tehdä mitään. Niitä kuulemma tulee ja menee. Samentuma saattaa olla tuossa paikassa viikon tai kuukauden tai puoli vuotta. Jossain vaiheessa se lähtee joko kokonaan pois tai siirtyy toiseen paikkaan. Vaiva ei siis ole mitenkään vaarallinen, vaikkakin aika tylsä sattuessaan juuri keskeiselle alueelle näkökenttään. Olipa muuten todella mukava silmälääkäri ja hyvin ammattaitaitoisen tuntuinen. Eiköhän kuitenkin tuohon 100 euron hintaan pidäkin jo kunnollinen lääkäri saada.

Perjantaina sain terveyskeskuslääkäriltä toisen kortisonipiikin vasemman peukalon ojentajaniveleen. Ensimmäinen piikki kuukausi sitten auttoi vähän, mutta toivon mukaan tämä toinen poistaa kivun ja jäykkyyden. Samalla lääkäri tyhjensi oikean käden kämmeneen nousseesta patista taas ganglionestettä. Nyt hän ei laittanut kortisonia. Netistä luin, että nämä gangliopatit ovat herkkiä uusimaan ja niinhän kävi minullekin. Miten minusta näyttää, että patti olisi jälleen tänään pullottamassa entiseen tapaan. Ehdotinkin lääkärille, että laittaisi vaan suoran putken kämmeneen, jotta voisin itse tyhjennellä nestettä.

Yksi isän 85-vuotissynttäriruusuista viikon vanhana.

Tänään päivällä istuin aurinkoisella terassilla risukasan ääressä. Tarkoituksena oli luoda risuista joko jotain kaunista tai käytännöllistä ja mieluummin vielä kumpaistakin samaan tekeleeseen. Luomisen ilo oli kuitenkin kadoksissa ja ideat samaten tipotiessään. Pyörittelin oksia, rautalankaa ja saksia käsissäni, enkä saanut aikaan yhtään mitään järkevää. Niin se vain on ystävät, ettei väkisin pidä tehdä yhtään mitään. On vain odotettava inspiraatiota ja kun se iskee, on oitis ryhdyttävä hommiin.

Kun risuaskartelu ei edennyt, pyysin ukkokultaa pystyttämään pitkät tikkaat talon päätyyn, jotta voisin leikata köynnöshortensiaa. Kasvin kannalta leikkausta ei tarvittaisi, mutta voimakaskasvuisena se pyrkii jo kattotiilien alle, minne köynnöstä ei ole syytä päästää myllertämään. Lyhensin seinään kiinnittyneitä latvuksia ja karsin oksia myös rännin takaa, jotta ränni pysyisi paikallaan. Poistin myös kolme vanhaa linnunpesää köynnöksen ja seinän välistä.

Lopuksi siirsin tikkaat puiston laidalla olevan tuomen juurelle, koska siitäkin on karsittava talonpuoleisia oksia. Ihan huomaamatta tuomi on kasvanut hurjasti ja osa ylimmistä oksista huitelee talon katon lomassa. Tuomessa on jo useampi jämerä runko ja puu on kukkinut keväisin kauniisti levittäen ihanaa tuoksua. Huokoisen tiilikaton putsaaminen on kuitenkin sen verran työlästä, että mieluummin karsimme katolle ulottuvia oksia ja vähennämme siten tiilille ja ränneihin joutuvien roskien määrää.


Huomenna on sitten palmusunnuntai ja virpojat ovat jälleen liikkeellä. Meidän nurkilla on niin paljon lapsiperheitä, että ovikello tulee soimaan usein ja kovaa. Harmi, että virpomisperinne tuo mukanaan myös kaiken maailman temppuilijoita. Aina joukkoon mahtuu niitä ison sorttisia koltiaisia, jotka metsiköstä löytyneen koivurisun kanssa tulevat kerjäämään lähinnä rahaa. Yhtenä vuotena annoin tällaisille onnenonkijoille muutaman sulkaamunan, jolloin he tokaisivat, että "pöh, tällaisia munia, anna meille rahaa". Enpä antanut. Pari tyttöä tapaa myös rimputtaa ovikelloa oikein kunnolla ja jollen ehdi riittävän ajoissa ovea avaamaan, ryhtyvät nyrkillä sitä hakkaamaan. Saavat nämäkin tytöt tyytyä tyhjiin koreihin, mikäli tänä vuonna toistavat tuon viime vuotisen metelöinnin. Onneksi joukossa on aina taitavasti naamioituneita noitia, kissoja ja pupuja, jotka esittävät lorunsa taitavasti ja joiden koriin mielellään muutaman suklaamunan pudottaa.

Mutta rakkaus on rikkaruoho:
löytää jokaisen mahdollisuuden,
jokaisen halkeaman,
jokaisen heikon kohdan.

- Jani Pyysalo -

 

 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kevätrunoja ja kissalle pilleri


Auringonsäde kultainen
pajun herättää.
Lämpimästi poskea sen
hiljaa silittää.
– Kevät on tullut, herää jo!
kuiskaa korvaan tuon.
– Katso ympärillesi,
kevään sulle suon.
Aika on silmut avata
pajut pehmentää.
Silkkinukalla kaunistaa
kevätelämää.

 
Onni

Kevät on uurtanut kapean kehän
ruskean koivun juureen.
Kevät on uurtanut kapean kehän
sieluni talveen suureen.

Aurinko paistaa kapeaan kehään
holveista huiman sinen.
Maailma mahtuu kapeaan kehään
aava ja ihmeellinen!
 
- Aila Meriluoto -


Tänään pihalla ollessani mietin, hakisinko kameran. En viitsinyt, sillä lumisen maiseman kuvaaminen ei inspiroinut yhtään. Oheiset kuvat otin muutama päivä sitten Plantagenin myymälässä. Monet ovat varmaan alla olevan kissanpilleri-jutun jossain yhteydessä lukeneet, mutta laitanpa sen tähän päivän piristykseksi.

MITEN ANNAN KISSALLE PILLERIN?

1.
Nosta kissa ja pidä sitä käsivarsillasi, kuten pitäisit pientä vauvaa. Laita oikean käden etusormi ja peukalo milemmin puolin kissan suuta ja paina varoen kissan poskia, pidä samanaikaisesti pilleriä kämmenellä. Kun kissa avaa suunsa, anna pillerin vieriä suuhun. Anna nyt kissan sulkea suunsa, jotta se voi niellä pillerin rauhassa.

2.
Nosta pilleri lattialta ja hae kissa sohvan takaa. Anna kissan jälleen maata käsivarrellasi ja toista toimenpiteet edellisestä kohdasta. Hae kissa makuuhuoneesta ja heitä pois litimärkä pilleri. Ota uusi pilleri pakkauksesta, pidä kissaa vasemmassa käsivarressa ja ota luja ote kissan takatassuista vasemmalla kädellä. Pakota kissan suu auki ja paina pilleri syvälle sen suuhun etusormella. Sulje nyt kissan suu ja laske kymmeneen.

3.
Nosta pilleri akvaariosta ja poimi kissa alas kirjahyllyn ylimmältä hyllyltä. Huuda puolisoasi puutarhasta apuun. Asetu polvillesi ja pidä kiinni kissaa jalkojesi välissä, ota luja ote etu- ja takatassuista. Älä välitä vaikka kissa murisee sinulle. Pyydä puolisoasi pitämään kiinni kissan päästä samalla, kun sinä viet viivoittimen kissan suuhun. Anna pillerin liukua suuhun viivoitinta pitkin ja hiero samalla voimakkaasti kissan kurkunpäätä, jotta saisit käynnistettyä nielurefleksit.

4.
Poimi kissa alas verhotangolta. Ota uusi pilleri pakkauksesta. Kirjoita pikaisesti muistilappu uuden viivoittimen hankkimisesta ja verhojen korjaamisesta. Lakaise sirpaleet rikkoutuneista posliiniesineistä, jotka olivat ikkunalaudalla ja säilytä ne korjausta varten. Kiedo kissa pyyheliinaan ja pyydä puolisoasi makaamaan kissan päällä siten, että kissan pää pilkottaa esiin kainalosta. Laita pilleri pilliin, väännä auki kissan suu kynällä ja puhalla pilliin.

5.
Lue tuoteseloste, jotta voisit varmistua siitä, etteivät pillerit ole haitallisia ihmisille. Juo lasi vettä, jotta saat huuhdeltua pois pahan maun suustasi. Laita laastari puolisosi käsivarrelle ja huuhtele pois veri matolta kylmällä vedellä ja suovalla.

6.
Hae kissa naapurin puutarhavajasta. Ota jälleen uusi pilleri. Pistä kissa keittiön kaappiin ja sulje ovi niin, että vain kissan pää näkyy. Väännä suu auki ruokalusikalla ja ammu pilleri kissan suuhun ritsalla.

7.
Hae ruuvimeisseli autotallista ja kiinnitä irronnut kaapin ovi. Laita sidetuppo poskellesi. Soita lääkärille ja tiedustele, milloin viimeksi sait jäykkäkouristusrokotuksen. Heitä pois verinen T-paita ja hae uusi vaatekaapista. Soita palokunnalle ja pyydä heitä poimimaan kissa alas puusta toiselta puolelta katua. Pyydä anteeksi naapuriltasi tuhoutuneen aidan takia. Ota viimeinen pilleri pakkauksesta.

8.
Sido kissan etu- ja takatassut rautalangalla ja kiinnitä rautalanka lujasti ruokapöydän jalkaan. Hae nahkaiset työkäsineesi pihavajasta. Paina pilleri kissan suuhun ja laita perään pala sisäfilettä. Pidä kissan päätä ylöspäin ja huuhtele pilleri alas kahdella litralla vettä.

9.
Pyydä puolisoasi ajamaan sinut tapaturma-asemalle. Istu kiltisti hiljaa, kun lääkäri ompelee sormiisi 12 tikkiä ja poimii pillerin jäännökset oikeasta silmästäsi. Matkalla kotiin poikkea huonekaluliikkeeseen tilaamaan uusi ruokapöytä.

10.
Soita Pelastakaa kissa ry:lle ja pyydä heitä hakemaan kissa. Tiedustele paikalliselta eläinliikkeeltä, kuinka paljon hamsteri maksaa.

...JA MITEN ANNAN KOIRALLE PILLERIN?

Kiedo pilleri pekoniin. Se siitä!
 

 

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Pakkasessa ja viimassa kohti pääsiäistä


Ukkokulta on tyhjentänyt terassilta lumet alapihan puolelle, joten tätä tiivistä lumimassaa saadaan varmaankin ihailla vielä juhannuksena. Ehkä pitäisi käydä raapimassa nuo koivun kaatamisesta hangelle jääneet sahanpurutkin pois, sillä ne säilövät lunta alleen uskomattoman hyvin (sanoo nimimerkki "kokemusta on"). Ennen jääkaappien ja pakastinten aikaa jäätä säilöttiinkin mm. sahanpuruihin. 

Vihdoin oli tänään aikaa ryhtyä leikkaamaan omenapuita. Viimeisimmässä Viherpiha-lehdessä oli varsin hyvä ohjeistus tuohon leikkuuhommaan. Se ei ole mitään mielipuuhaani, mutta kummasti aika vierähti alapihalla monenlaisten leikkureiden, upottavan lumen ja purevan kylmän tuulen kanssa. Oli jotenkin niin ylettömän rauhallista ja hiljaista. Jossain kauempana louskutti koira ja pari varista lensi raakkuen taivaalla, mutta muuten tienoon yllä lepäsi hiljaisuus. Pakkasta on aurinkoisesta päivästä huolimatta ollut kuutisen astetta ja sen kylmyyttä on lisännyt hyinen tuuli. En kuitenkaan huomannut kylmyyttä kierrellessäni puita ja miettiessäni, miten tänä vuonna olisi syytä omenapuiden tilaa leikkaamalla kohentaa.

Kriikunapuita muutama viikko sitten leikatessani jätin hangelle pystyyn joitakin oksia jänisten houkuttimeksi, jotta jättäisivät omenapuut rauhaan. Runkojen ympärillä on toki verkot, mutta korkea hanki on sallinut rusakoiden napsia suoraan oksia. Nyt nuo kriikunapuun oksat on ympäriinsä nakerrettu ja hangella olevista jäljistä saattaa huomata, että jänöjussit ovat viettäneet oikein rattoisia kemuja asettelemieni oksien parissa.

Radion säätiedotuksessa todettiin juuri, että kova pohjoisen ja idän välinen tuuli jatkuu ja senhän tänne sisällekin kuulee siitä, että tuulikello kilisee ja helisee kiivaaseen tahtiin. Myös katolla oleva viirikukko natisee kääntyillessään.

Saatuani omppupuut tältä talvelta hoidettua, siirryin saksineni risukasan ääreen. Löysin kellarista jättikokoisen ja laakeasuisen muovipussin, johon ryhdyin keräämään risuja siirrettäväksi yläpihalle. Jos huomenna sää suinkin sallii - mikä tarkoittaa sitä, ettei taivaalta sada ylenmäärin vettä tai lunta - ja pakkanen on inhimmillisissä lukemissa, aion vihdoin aloittaa risuaskarteluni. Pari ideaa muhii päässä ja jatkakoon muhimistaan huomiseen saakka. 

Minulla tuppaa noissa pihahommissa katoamaan täysin ajantaju, näköjään myös talvella. Jalkoja alkoi paleltaa hurjasti ja samalla huomasin auringon siirtyneen isojen kuusten latvuksiin, jolloin ymmärsin olleeni ulkona varsin pitkään. Raahasin risupussin yläpihalle, mikä ei ollut laisinkaan vaikea homma, sillä raskas pussi liukui mukavasti lumessa. 


Vaikka varpaat olivatkin jäätyneet lumen kostuttamissa saappaissa ihan tönköiksi, oli pakko vielä hakea kamera ja räpsiä joitakin kuvia. Ikkunan läpi koitin kuikuilla, josko Juuso tulisi minua moikkaamaan, mutta se vain käänsi kylkeään nojatuolissa, joten tyydyin kuvaamaan taimipottini. Päivän must-hommat oli tehty ja kuvatkin räpsitty, joten oli aika siirtyä sisälle vaihtamaan kuivia sukkia ja laittamaan ruokaa. Ilmankos vilutti ja nälätti, sillä olin touhunnut pihalla lähes neljä tuntia.



Tomaatit ja pelakuut odottavat jo siirtoa isompaan purkkiin noista sanomalehtipoteista, mutta harmikseni huomasin, ettei kellarissa ole enää laisinkaan käyttökelpoista multaa. Sekä pelakuu että tomaatti ovat jo saaneet tunnistettavat lehtensä. Harmi, etten ollut aiemmin huomannut tarkastaa multatilannetta, olisin saanut purkitettua isommat taimet, mutta toiseen päivään se nyt jäi.


Sainpa sentään ommeltua alekankaasta keittiön pöydälle uuden pöytäliinan. Se tuo iloista väriä ja pääsiäisen tunnelmaa keittiöön. Pahasti näyttää siltä, etten ehdi ja jaksa tänä vuonna askartelemaan ainuttakaan pääsiäiskorttia. Pitäisikö niitä kenties käydä ostamassa? Rairuohon sentään laitoin kasvamaan ja joitakin suklaamuniakin on jo tulevan palmusunnuntain noitia varten varattuna. 

Monet ovat käyneet täällä etelässäkin iltaisin ihailemassa revontulia taivaalla. Vaikka näillä kulmilla harvinaisesta ilmiöstä mainittiin radiossakin sunnuntai-iltana, unohdin revontulet tyystin ja sekös vieläkin harmittaa. Nyt taivas on peittymässä muhkeisiin pilviin, joten luultavasti tulevan illan aikana mitään leiskuntaan taivaalla ei ole ainakaan täällä etelässä nähtävissä. Harmin paikka.

Pikaisen facebook-käynnin tuliaisena sain sentään hyvät naurut, jotka haluan nyt jakaa myös teidän kanssanne:

Konduktööri katsoo vanhan naisen lippua ja sanoo: 
"Rouvalla on lippu Rovaniemelle, tämä juna menee Poriin."
"OHO, sanoo rouva, sattuuko useinkin, että kuljettajat erehtyvät suunnasta!"

 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ohoi, maata näkyvissä!




Valtaisasta lumimäärästä ja kireistä pakkasista huolimatta aurinko tekee päivisin tehtävänsä. Yläpihan tuoksuvatukkapenkin puureunuksen vierestä on lumi sulanut ja sieltä näkyy MAATA! Vieressä Ukkokulta siirsi lunta pois terassilta aikomuksenaan kaivaa pihakeinu esiin siinä erinomaisesti onnistuenkin. Hän totesi lakonisesti, että ajatteli päästä keinumaan ennen juhannusta. Ehkä niin tapahtuukin, vaikka säätiedostus ei vieläkään kovin keväistä säätä lupaile.


Olin niin vakaasti suunnitellut meneväni heti aamusta leikkaamaan omenapuita ja kenties hiukan aloittamaan risuaskartelua, jos siihen aikaa jää. Aikani lähtemisen kanssa pähkäiltyäni, istahdin kuitenkin työpöydän ääreen ja ryhdyin askartelemaan onnittelukortteja, sillä lähipäivinä on useita synttäreitä ja muita merkkipäiviä. Hetken mietin myös pääsiäiskorttien väsäämistä, mutta siihen ei riittänyt ideoita eikä jaksamista. Jotenkin tämä talven venyminen saa meikäläisen turhan flegmaattiseksi ja aloitekyvyttömäksi. Hurjan paljon näyttää aikaa kuluvan kummalliseen pähkäilemiseen ja moni suunniteltu tehtävä jää vain aikomukseksi. Kuinkahan pitkään olen jo ajatellut vaihtaa keittiön verhot ja ommella pari ratkennutta saumaa monista muista tehtävistä puhumattakaan.


Puolilta päivin kortit oli kasassa, kuoret kiinni nuoltuina ja työpöytä siivottuna ja sain itseni kangettua pihamaalle. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja yllättävää kyllä lämmittikin melkoisesti. Lumiukkokin on jo alkanut menettää muotoaan ja luultavasti ukkoparka aika pian katoaa hankeen valkeaan. 

Hetken aikaa lajittelin risuja ja mietiskelin sakset ja rautalanka valmiudessa, mitä alkaisin niistä väsäämään. Pari ideaa pyöri päässäni ja pyörii yhä, mutta päätin jättää homman toiseen kertaan, sillä en mielestäni ollut varustautunut riittävän hyvin. Selkäkään ei tykännyt risukasan ääressä kumartelusta ja jalat palelivat kylmässä hangessa seisoessa. Suunnittelinkin seuraavalla kerralla kantavani risuja terassin kupeeseen ja hakevani siihen tuolin ja ehkä myös pöydän työvälineitä varten, jolloin olosuhteet olisivat mukavammat pidempääkin askartelusessiota ajatellen. Tuleviksi päiviksi on luvattu aurinkoa yllin kyllin, joten mikäpä ulkosalla olisi touhutessa.


Päästyäni näin itseni kanssa työjärjestykseen, hain kellarista sahan ja oksasakset siirtyen omenapuiden pariin aloittamaan niiden kevätleikkausta. Olen muutaman kerran talven aikana käynyt tiivistämässä lunta omenapuiden alla ja yritin nyt kulkea noita tiivistettyjä kohtia pitkin. Heti jos astuin hivenenkin sivuun, upposin lumeen jos en ihan kainaloitani myöten, niin ainakin hyvin syvälle. Ei siis puhettakaan, että tikkaita kannattaisi raahata puiden alle yläoksien mahdollista siistimistä varten. Oikeastaan vain syysomenassa on yläosassa sellainen oksa, joka vaatii tänä vuonna sahaamista. Muiden hedelmäpuiden kanssa selviän jatkovartisella leikkurilla. Tänään ehdin kuitenkin hoitaa vain Huvituksen leikkaamisen, sillä Ukkokulta oli saanut ruoan pöytään ja kävi kutsumassa minut syömään. Iltapäivä oli jo sen verran pitkällä ja kohta myös maha täynnä ruokaa, joten suosiolla jätin muiden omenapuiden leikkaamiseen jollekin toiselle päivälle. Eivätpä ne tehtävät pihamaalta mihinkään karkuun lähde.


Kahden viikon kirpparimyynti tuotti sen verran mukavasti, että saatoin ostaa kameraani uuden objektiivin. Pitkällisen miettimisen ja vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen hankin Canoniini 60 mm f2.8 macron, jolla kuvaaminen näyttääkin vaativan paneutumista ja harjoittelua. Tässä postauksessa ei ole vielä tuolla uudella objektiivilla otettuja kuvia. Olo on jälleen samanlainen kuin tuon digijärkkärin hankkiessani syyspuolella eli "Mihinkähän taas olen rahani törsännyt?". Niin vain olen tottunut järkkäriin ja yhä enemmän kuvaan sillä ja vähemmän G12:lla, joka sekin on ihan laadukas kamera, joten luultavasti pääsen sinuiksi macronkin kanssa. Jotenkin on kyllä sellainen tunnelma, että pitäisi mennä valokuvauskurssille. Ei siis millekään kuvankäsittely- tai digikamera-kurssille vaan opiskelemaan ihan oikeaa kuvaamista.

Näitä miettiessä toivotan kaikille mukavaa viikonvaihdetta. Nauttikaa auringosta!
 

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kevättä odotellessa



Tuntuu, ettei kesä tulis koskaan.
Kyllä aurinko paistaa, vettä sataa, joskaan
en haluaisi puolta vuotta hukkua loskaan.

Tulis jo kesä ja aurinko paistais.
Vois lämmössä maata, kesän aromeja haistais
Kesän ilma on kaunis, niin hieno sää
kukatkin kukkii ja ruoho vihertää.

Talvesta kesään on liian pitkä matka
tää runokin on tylsä enkä enää sita jatka.


Puhtaat tuulet puhaltaa,
kauniit värit esiin saa.
Valo, lämpö tulvahtaa,
kasvoihimme hymyn saa.
Kesään tulevaan jo
aatoksemme janoaa.


Onneni puutarhaan vie monia teitä
Maailma on täynnä eksyneitä
Harhailen elämän suuressa salossa
Perille löydän vain rakkauden valossa.


Kukka
vihreä, punainen
keinuva, huojuva, kääntyvä
lehti, orvokki, ruusu, tulppaani
säihkyä, hohtaa, houkutella
kaunis, kiehtova
rikkaruoho.